L
Lmaitsu8
Vieras
Olimme tässä samassa vuokra-asunnossamme missä nyt tällä hetkellä asutaan. Minä ja aviomieheni. Lapset olivat jossain muualla ilmeisesti. Unessa kaikki näytti täsmälleen samalta asunnossa kuin nyt - ei mitään eroa. Oli ilmeisesti ilta
ja havahduimme miehen kanssa siihen, että ovessa olevasta postilaatikosta kuului kolinaa. Tunnelma oli todella uhkaava ja tiesin että tämä ei jää tähän, ajatus siitä että joku naapuri olisi kolistellut vahingossa tms hävisi äkkiä. Yhtäkkiä sitten mieheni kanssa kuulimmekin että avainlukossa alkoi käymään rapina ja vaikka katsoin sohvan vieressä samassa paikassa aina latauksessa olevaa rakasta puhelintani, (jostain syystä päättelin että huono idea olisi soittaa 112), menin päättäväisenä keittiöön meidän puiselle veitsipidikkeelle jossa nää yhtä huonot veitset jotka muutenkin. Yritin valita "parhaan" niistä ja menin takaisin olkkarin/eteisen puolelle valmiina hyökkäämään. Väliovi aukesi ja siinä näkyi murtautujan pää, kohta hän lähtikin kävelemään kohti ja tunsin uhan olevan todella suuri. Yritin hyökätä veitsellä häntä kohti, mutta se oli yhtä tyhjän kanssa: työnsi mut kumoon ja olin varma että nyt tuli loppu. Miehellä ei ollut kommandopipoa vaan kasvot näkyi, hieman ehkä ulkomaalaisen näköinen?Mutta uhkaava ja illeä. Tuliko mieheni puolustamaan minua tai sanoiko jotain, mutta yhtäkkiä murtautuja kiinnitti huomion mieheeni. Yritin huutaa, että voit viedä puhelimet tms (kun meillä ei ole mitään varastettavaa) mutta ei näyttänyt kiinnostavan. Se yli yliluonnollisen voimakas ja lähti hyökkäämään miestäni kohti niin että kaatoi mieheni sohvalle istumaan ja itse hyppäsi sohvan taakse (okei tässä vaiheessa tuli se mahdoton mukaan koska sohvan takana ei oikeasti ole tilaa, on seinä, ikkuna ja parveke. Näin kuitenkin että miestäni kuristetaan. Oli epävarmaa, selvitäänkö yms ja pohdin eri vaihtoehtoja eteisessä, myös pakenemista ja avunhakua. Olin jähmettynyt. Heräsin ennen kuin ehdin paeta tms, säikähtäneenä ja myönnettäköön - puhelimen taskulampulla pitänyt tarkistaa ettei ole meidän lisäksi huoneessa ketään.
:O uni oli todella selkeä.
Taustatietoja sen verran että on tässä viime viikkoina kaikenlaista ja kaikkea mahdollista ollut. Yhdessä ja erikseen. Ei suhdeongelmia mutta kaikki muu vaikea mahdollinen. Suoranaisesti en saanut kuitenkaan liittymään mihinkään spesifiin. Tällä hetkellä kuitenkin näyttää siltä että suunnitelma jatkoa varten monissa asioissa ja että parempaan päin.. lisäksi sitten olen kristitty ja ei liiallinen unitulkinta ym ole hyväksi varmaan, mutta ollut suvussa ym myös niitä jotka näkee unia ym.
Jäi pelottava olo. Todella pelottava. Koska selvästi meille siinä haluttiin pahaa
ja havahduimme miehen kanssa siihen, että ovessa olevasta postilaatikosta kuului kolinaa. Tunnelma oli todella uhkaava ja tiesin että tämä ei jää tähän, ajatus siitä että joku naapuri olisi kolistellut vahingossa tms hävisi äkkiä. Yhtäkkiä sitten mieheni kanssa kuulimmekin että avainlukossa alkoi käymään rapina ja vaikka katsoin sohvan vieressä samassa paikassa aina latauksessa olevaa rakasta puhelintani, (jostain syystä päättelin että huono idea olisi soittaa 112), menin päättäväisenä keittiöön meidän puiselle veitsipidikkeelle jossa nää yhtä huonot veitset jotka muutenkin. Yritin valita "parhaan" niistä ja menin takaisin olkkarin/eteisen puolelle valmiina hyökkäämään. Väliovi aukesi ja siinä näkyi murtautujan pää, kohta hän lähtikin kävelemään kohti ja tunsin uhan olevan todella suuri. Yritin hyökätä veitsellä häntä kohti, mutta se oli yhtä tyhjän kanssa: työnsi mut kumoon ja olin varma että nyt tuli loppu. Miehellä ei ollut kommandopipoa vaan kasvot näkyi, hieman ehkä ulkomaalaisen näköinen?Mutta uhkaava ja illeä. Tuliko mieheni puolustamaan minua tai sanoiko jotain, mutta yhtäkkiä murtautuja kiinnitti huomion mieheeni. Yritin huutaa, että voit viedä puhelimet tms (kun meillä ei ole mitään varastettavaa) mutta ei näyttänyt kiinnostavan. Se yli yliluonnollisen voimakas ja lähti hyökkäämään miestäni kohti niin että kaatoi mieheni sohvalle istumaan ja itse hyppäsi sohvan taakse (okei tässä vaiheessa tuli se mahdoton mukaan koska sohvan takana ei oikeasti ole tilaa, on seinä, ikkuna ja parveke. Näin kuitenkin että miestäni kuristetaan. Oli epävarmaa, selvitäänkö yms ja pohdin eri vaihtoehtoja eteisessä, myös pakenemista ja avunhakua. Olin jähmettynyt. Heräsin ennen kuin ehdin paeta tms, säikähtäneenä ja myönnettäköön - puhelimen taskulampulla pitänyt tarkistaa ettei ole meidän lisäksi huoneessa ketään.
:O uni oli todella selkeä.Taustatietoja sen verran että on tässä viime viikkoina kaikenlaista ja kaikkea mahdollista ollut. Yhdessä ja erikseen. Ei suhdeongelmia mutta kaikki muu vaikea mahdollinen. Suoranaisesti en saanut kuitenkaan liittymään mihinkään spesifiin. Tällä hetkellä kuitenkin näyttää siltä että suunnitelma jatkoa varten monissa asioissa ja että parempaan päin.. lisäksi sitten olen kristitty ja ei liiallinen unitulkinta ym ole hyväksi varmaan, mutta ollut suvussa ym myös niitä jotka näkee unia ym.
Jäi pelottava olo. Todella pelottava. Koska selvästi meille siinä haluttiin pahaa
