Minusta iso kysymys ap:n jutussa on se, että hän sanoo ahdistuvansa seksin ajattelusta. Mielestäni hänen asennoitumisessaan seksiä kohtaan on jotakin, joka vaatisi selvittämistä. Suosittelisin ehdottomasti psykologilla käyntiä, sillä olisi tärkeää, että itse kukin oppii arvostamaan ja kunnioittamaan itseään niin ruumiilliselta kuin henkiseltäkin tasolta. Himoa ja halua ei pääse tuntemaan, jollei niitä tunnista eikä niille anna tilaa.
On hyvä, jos haluaa kehittyä paremmaksi, mutta pitäisi myös osata olla itselleen lempeä ja armelias. Mikäli AP ei halua olla valokuvamalli ja siten kokea kehonsa oleva välttämätön osa ammatinharjoittamista tms, niin ihan tavalliseen elämään normaali keho riittää. Tässäkin asiassa olisi hyvä opetella sellainen ajatusmalli, että jos joku asia häiritsee, niin on vain kaksi toimintatapaa: opettele hyväksymään tai muuta se. Eli jos omassa kehossa jokin häiritsee, opettele hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet tai sitten tee jotakin, jotta pystyt sitä muokkaamaan (esim. kuntosali, laihdutus, kauneusleikkaus). Jotenkin vain tuntuu siltä, että ulkonäkösi on ihan hyvä, mutta olet vain itse ylikriittinen. Tytöillehän on tyypillistä murrosiässä surra ulkonäköään ja varmaan suunnilleen jokaisella naisella on ollut teininä esim. nenäkompleksi. Joillakin tytöillä on myös vaikeuksia hyväksyä naiseksi kasvamisen seurauksena tulleet naiselliset muodot. Jos näistä teini-iän kokemuksista ei pääse itse yli tai esimerkiksi teininä tapahtunut vanhempien avioero tms. ei ole mahdollistanut omien ongelmien läpikäyntiä teininä, niin ne heijastuvat sitten aikuisikään asti.
Ajattelepa myös sitä, että ihmisellä näkö on hallitsevin aisti. Koska miehesi on sinun kanssasi, hän siis kokee sinut ulkonäöltään miellyttävänä. Seksissä (hyvässä seksissä) kyse ei ole siitä, että on hyvännäköinen, vaan siitä, että kykenee antamaan ja ottamaan tuntemuksia vastaan. Parhaimmillaanhan kyse on RAKASTELUSTA ei siis pelkästä seksiasentojen suorittamisesta, vaan rakastavien tunteiden osoittamisesta, jossa kumpikin haluaa toisen nauttivan ja sitä kautta itse saa nautintoa.
Moni asia ihmisessä ja ihmisyydessä on kyse ajattelumalleista. Jos vaikkapa AP näkisi minut, hän ihmettelisi, miten minä voin pitää itseäni kauniina ja seksikkäänä, sillä olen ylipainoinen, selluliittia on reisissä paljon, sääret on tosi karvaiset jne. Minun kohdallani kyse on siitä, että jos MINÄ en rakasta itseäni enkä koe olevani sen arvoinen, kukaan muukaan ei voi minua rakastaa. En pysty ottamaan rakkautta vastaan, jos koen olevani nolla. MUTTA: olen opetellut hyväksymään itseni tällaisena.
Kun olen opetellut hyväksymään itseni, käytin alussa esim. rakastellessa pitkää hametta. Nostin hameen vyötärölle, jotta hame peitti vyötäröni ja osittain reiteni. Pystyin silloin paremmin keskittymään omaan nautintooni. Opettelin tekemään lantiopohjalihasliikkeitä. Opettelin ensiksi kunnolla masturboimaan, joten kun itse tiesin, mistä nautin, oli helpompi opettaa toisellekin, mitä hänen pitäisi tehdä. Puhuminen tai kädellä ohjailu on tärkeää.
On hyvä sanoa toiselle, että seksuaalisuus on omalla kohdalla hyvin herkkää ja haavoittuvaista, joten tarvitset aikaa ja paljon hellyyttä, jotta rakastelu voi onnistua. Kiirettä ei ole. Älä ota paineita, mutta on hyvä ymmärtää, että ihminen on seksuaalinen olento. Voit siis itse olla seksitön, mutta toiselta et sitä välttämättä voi vaatia.
Mies voi myös käsillään ja suullaan kosketella sinua eri paikoista (aluksi ei rinnoista eikä sukupuolielimistä). Hyväilkää siis toisianne hiuksista, kasvoilta, niskasta, selästä. Myös jalkapohjien painelu on rentouttavaa. Kun tunnet olevasi valmis, anna miehen koskettaa sinua alushousujen päältä kädellä. Siitä hierominen on yleensä kiihottavampaa kuin käsien työntäminen housuihin. Voit myös ekalla kerralla pitää vaikkapa alusvaatteet päälläsi. Esim. pikkuhousujakin on hyvin elastisia, joista voi raottaa lahkeen puolelta sen verran, että yhdyntä onnistuu, mikäli alastomuus pelottaa.
Tämän tyyppisissä asioissa seksuaaliterapeutti tai seksuaalisiin ongelmiin perehtynyt psykologi osaa antaa hyviä vinkkejä.