Ahdistaa....

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Lasisilmä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Lasisilmä

Aktiivinen jäsen
04.01.2005
4 619
0
36
Ei siihen vaan näköjään totu, ei.
Tuli tuosta "mihin ammattiin et vois itseäsi kuvitella"-ketjusta mieleen...Kun musta ei ainakaan ensihoitajaksi ampparriin ois.
Mun pikkuveljellä, 26v, on epilepsia. Ollut ekaluokkalaisesta asti.
Tänään oltiin äitillä ja isällä käymässä ja veli oli ollu siel yötä. Meni naapurin isännältä tupakkia lainaan, ja siinä rappusilla sai taas kohtauksen.

Miksi se on vaan aina yhtä kamalaa? Miks tuntuu ahdistavalta aina päiväkausia sen jälkeen. Surettaa veljen puolesta, itkettääkin...Mä en osaa selittää tätä tunnetta, mutta kamala tää on.
Ei onneks satuttanut itseensä pahemmin kaatuessaan, eikä ollut yksin. On muutama vuos sitten saanu kohtauksen fillaroidessaan keskustassa, ja hampaita katkes ja naama oli tosi pahan näkönen.

Sit se tekee kanssa jotenkin kamalan olon, kun talutat toista niinku pikkulasta huterilla jaloillaan kotiin, ja se katsoo sua ku tuikituntematonta eikä tunne meistä ketään hetkeen. Siinä menee aina semmote 10-15 minsaa ennen ku tajuaa mitä on tapahtunut. On ihan sekava, mm. laittaa muovipussia jalkoihin, sukkia käsiin ym...Kai se on se mikä tuntuu niin pahalle, että vaikeasta nuoruudestaan on hiukan alkanut elpyä, muuttanu just omilleenkin...Ja sit tulee tää taas. Alkaa pelottaa sen puolesta, mitä kaikkee voi sattua jos saaki kohtauksen yksin...Tähän asti on joku turvallisuuden tunne ollu, kun oli siellä tyttöystävä myös asumassa. Mutta nyt heille tuli erokin joku aika sitte...

Tuli pitkä ja sekava sepustus, mutta helpottaa hiukan kun jonnekin purkaa..
*meen soittaan, et onks sillä kaikki ok nyt..*
 
semmoinen turvapuhelin vois olla hyvä mitä mummeleilla on, siis se ranneke. jos vaan suostuu pitämään.että ensioireista painaa siitä.

lääkitys ei ihan ole varmaan kohdallaan,onko se käyny milloin lääkärin tutkimuksessa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja wannabemommy:
semmoinen turvapuhelin vois olla hyvä mitä mummeleilla on, siis se ranneke. jos vaan suostuu pitämään.että ensioireista painaa siitä.

lääkitys ei ihan ole varmaan kohdallaan,onko se käyny milloin lääkärin tutkimuksessa...

Ei se sellasta suostu pitään. Tiedän sen...
Lääkitys saattaa olla alakanttiin. Sillä on Absenor, oisko 300mg (en oo varma tosta määrästä....)
2 tabl. aamuin illoin.
Mutta se kun unohtelee niitä aika-ajoin.
No, en nyt ala taustoja täs erittelemään, mutta aika...ongelmainen tapaus on ollut...Mutta kaikesta huolimatta tällaset tapahtumat pistää muistamaan miten paljon sitä kaikesta huolimatta rakastaa. :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja wannabemommy:
semmoinen turvapuhelin vois olla hyvä mitä mummeleilla on, siis se ranneke. jos vaan suostuu pitämään.että ensioireista painaa siitä.
epilepsiakohtausta ei voi ennakoida!
lääkitys ei ihan ole varmaan kohdallaan,onko se käyny milloin lääkärin tutkimuksessa...

 
Alkuperäinen kirjoittaja VIERAS:
LISÄYS WANNEBEMOMMYLLE, ET KOHTAUSTA EI VOI ENNAKOIDA. ( ÄSKEINEN TEKSTI TULI VÄÄRÄÄN KOHTAAN.

No mun veli on sanonut, että jollain tasolla huomaa, että nyt on kohtaus tulossa. Ja aina tietää odottaa sitä kun on valvonut, yms.
Mutta ei nähtävästi tarpeeksi ajoissa tule se tunne, että olis "turvassa". Sehän tässä pelottaakin eniten...
 
nii... epileptikoita on erilaisia. jotkut saa ns auran ennen tai tulee joku pieni ensioire että kerkii makuulle. kaikille ei tule. ainakin veljes pitäs ottaa itteensä niskasta kiinni ja elää säännöllisemmin ja ottaa lääkkeet aikanaan. ei ole oikotietä siinä :( se ei vaan katoa ku on ollu noin kauan sillä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja wannabemommy:
nii... epileptikoita on erilaisia. jotkut saa ns auran ennen tai tulee joku pieni ensioire että kerkii makuulle. kaikille ei tule. ainakin veljes pitäs ottaa itteensä niskasta kiinni ja elää säännöllisemmin ja ottaa lääkkeet aikanaan. ei ole oikotietä siinä :( se ei vaan katoa ku on ollu noin kauan sillä.

Sanoppa se.
Ei se katoa ei. Jotenki vaan tuntuu että se luulee niin. Koskapa se alkoi aikanaan ns. petit mal-kohtauksilla, eli poissaolokohtauksilla. Toivottiin sen olevan ns. lapsuusiän epilepsia. Olikin sitten lääkkeettömänä 6 vuotta, ennen ku sai yks kaks ekan ison kohtauksen. Siitä asti ollut siis tietysti taas lääkityksellä.
Mutta kuten sanoin, on paljon seikkoja joita en halua tässä kertoa. Säännöllinen ja terveellinen elämä hänen viettämänään on yhtä realistinen ajatus tässä tapauksessa kuin että lehmä lentää. Surullista mutta totta.
 

Yhteistyössä