Ahdistaa

["Kaisa"]

En tiedä mitä tehdä kun kaikki ahdistaa tässä elämässä. Kaikki on niin vaikeeta aina: parisuhdekin on vaikeeta välillä ja työpaikassa joutuu antamaan 120 prosenttia ilman, että tietää jatkuuko uudehko työ eli olenko tarpeeksi hyvä. Negatiivista palautetta olen saanut, vaikka teen tosi paljon töitä ja annan kaikkeni. Lisäksi tuntuu, että koko yrityksen vastuu kaatuu päälleni ja silti siitä ei saa ikinä kiitosta. Ja heti jos minulle tulee joku pienikin virhe kuulen siitä ja saan negatiivista palautetta heti. Miksi tämä elämä on niin vaikeeta? En tiedä miten jaksan. Tuntuu, että koko elämäni on ollut yhtä yrittämistä ja vaikeuksia parisuhteessa ja työssä. En tiedä miten jaksan. Kodin siivoamisestakaan en selviä kunnialalla. Mitä teen? Onko muilla samanlaista?

 

[no aluksi]

opettele rentoutumaan.

ei pidä olla noin reaktiivisessa tilassa jatkuvasti, että on valmis menemään selän kautta solmuun, jos jollain on moitittavaa. Kysy mitä he sitten haluavat, sen sijaan että yrität vain puurtaa tietämättä miten ja miksi.

jos ei saa asiallista palautetta, niin ei pidä siitä huolimatta yrittää sokeasti. Pitää mennä hidastuslakkoon, että muutkin ymmärtävät ettei tilanne ole kestävällä pohjalla.

 

["Kaisa"]

Kiitos kun vastasit kysymykseeni. Olen vaan huomannut, että koska kyseessä on perheyritys ja henkilökemiat eivät toimi hyvin heidän välillään, siksi ilmeisesti jotenkin jään välillä ikävään välikäteen heidän välillään. Haluavat olla eri mieltä asioista ja joskus tuntuu, että tarkoituksella, koska ovat niin itsepäisiä. Tämä ei ole minun mielipide, vaan ovat sitä mieltä toisistaan ja se toden totta pitää paikkansa. En yleensä arvostele ihmisiä Ja tuntuu jotenkin, että hiljaiselo on parempi, koska jotenkin kaikki ovat kuitenkin eri mieltä työsuhteeni jatkuvuudesta. hankala tilanne, tiedän. Haluaisin selvyyden asiaan, mutta tuntuu, että en uskalla vielä kysyä, koska en osaa työtä täydellisesti vielä, vaikka mielestäni osaan sen jo melkein. Enkä oikein ymmärrä miksi eivät ole tarpeeksi tyytyväisiä. Organisointikyvystä on kuulemma kysymys, vaikka mielestäni siinä ei ole vikaa, mutta ehkä olen väärässä. Ahdistaa kun itsetuntoni on huono erään entisen työpaikan takia. Mitä muuten tarkoitit hidastuslakolla?

 

["Kaisa"]

Toki joku muukin voi vastata tähän kysymykseen vaikka esitinkin kysymyksen edelliselle vastaajalle. Olisin kiitollinen jos joku ihana ihminen teistä vastaisi vielä

 

[hööh]

Onpa ikävää, että vaikka yrität parhaasi, sinua pidetään piinassa. Kurja tilanne. Voihan olla niinkin, että ihan sama miten hyvin teet, he haluavat silti säästää ja ehkä ottaa jonkun harjoittelijan tai tukityölllistetyn mieluummin ja näin säästää rahaa.

Parisuhteen ongelmista. ehkä mies ei yritä tarpeeksi. Onko lapsia?

 

[Tsemppiä]

Itse olen ollut hyvässä ja huonossa työpaikassa ja niiden välillä on viisi ero. Hyvä paikka on rento, miellyttävä, turvallinen ja sinne on kiva mennä aamuisin. Huonoa paikkaa kun ajatteleekin, pitää ottaa rauhoittavia. Itse en suostuisi enää olemaan tuntiakaan huonossa työpaikassa. Niin paljon se syö energiaa ja voimia. Perheyritykset on muuten usein juuri tuollaisia. Pakene kun vielä voit.

 

[Pampas]

Joissakin perhefirmoissa ollaan hirveän ahdistuneita jokaisesta sentistä, joka perheen "ulkopuolelle" valuu. Rahoille (= maksetulle palkalle) pitäisi melkein aina saada parempi vastine, ellei sitten joku onnistu soluttautumaan suvun suosioon ja ole se sääntöä vahvistava poikkeus. Ulkopuolinen on sopiva laitettavaksi välikäteen, jos suvun sisällä riitaa, koska hän ei tosiasiallisesti voi keikuttaa venettä, koska ei yleensä ole ainakaan merkittävä osakas.

Tätä "ulkopuolista" voidaan sitten arvostella jotenkin niin ympäripyöreästi, ettei hänellä ole mahdollisuutta muuttua tai parantaa. Organisointikyvyn puute kuulostaa juuri sellaiselta, mitä lauotaan, kun ihmetellään, miksi kuukauden työmäärä ei viikossa hoidu. Toinen vähän vastaava olisi "oma-aloitteisuuden puute" (= ei tee muiden töitä omansa rinnalla).

Pienet perheyritykset ovat hankalia, näen sen niin sekä sisältä että ulkoapäin (yrittäjiä suku täynnä).

 

[alkuperäinen]

Hyviä vastauksia molemmat ja pitävät täysin paikkansa. Tuo oma-aloitteisuuden puute on toinen fraasi jonka olen kuullut. Tuntuu kummalliselta kun teen kaiken työn yrityksessä siis tuotannon töitä lukuunottamatta ja ehdin tehdä ne ihan hyvin. Olen ainoa toimistossa. Teen kaiken siivouksesta, kahvinkeitosta, ruokien esillelaitosta kaikilla kahvi yms tauoilla, vessapaperin vaihdosta, kukkien kastelusta jne.. lähtien. Ostan myös kaiken yritykseen mitä tarvitaan esim. työntekijöiden ruoat jne.. siis aivan kaiken. Siis aivan kaikki on vastuullani toimistotöiden lisäksi. En edes jaksa luetella niitä tähän... Miksi annetaan ympäripyöreä arvio työstäni kun kysyn tarkemmin etten voi muuttaa mitään? En oikein ymmärrä. Kuitenkin työhön ei jaksettaisi opettaa uutta kun kestää monta kuukautta perehdytys kun niin paljon oman alan töitä. Täällä pohjanmaalla on vaan niin vaikea työtilanne, että en varmaan saisi edes toista toimistotyötä. Tähänkin yli 100 hakijaa.

 

[alkuperäinen]

olisin kiitollinen jos Pampas vielä kertoisit mikä voisi olla syynä siihen, että ei kerrota mitään konkreettista mitä parantaa työnteossa, vaan pidetään työntekijä epävarmuudessa ja ilman mahdollisuutta parantaa mitään. Suurkiitos jos vastaat vielä kun/jos näet tämän

 

[no aluksi]

sillä hidastuslakolla tarkoitin, että jos saan kritiikkiä jota en ymmärrä, niin homma hidastuu entisestään. Istuttaisin kriitikon alas (vaikeampi olla ylimielinen kun ei saa kiukutella yläilmoista), ja kysyisin, mitä hän kyseisessä tilanteessa minulta täsmälleen ottaen olisi halunnut. Jos kriitikko haluaisi pysytellä yleisellä tasolla (organisaatiokyvyn moittiminen on vähän turhan helppoa siihen nähden kuinka tuhoisaa se on), niin en luovuttaisi vaan vaatisin kuulla esimerkkitapaukset, jotka hänellä kuitenkin on mielessään. En päästäisi pois ennenkuin toinen alkaisi itsekin ymmärtää, että jos tunnolliselle ihmiselle esittää huitovaa kritiikkiä ihan vain lämpimikseen, niin sitä ei kannata tehdä ainakaan kovin usein, jos aikoo ehtiä omatkin hommansa hoitamaan. Näyttäisin myös suht avoimesti loukkaantumiseni ja ahdistukseni, ettei vain jää huomaamatta. Sanoisin myös jotain, jos kokisin että mua halutaan moittia mutta en saisi yhtään närkästyä edes.

Kuka sun hommat on aiemmin hoitanut? Voihan olla kysymys siitä, että kiukutellaan hänen lähtöään edelleen ja verrataan sua ihmiseen joka osasi homman jo unissaankin. Ja tuossa varmasti on perää, että sut yritetään saada sovitettua osaan heidän perhenäytelmässään, jota et välttämättä halua näytellä.

Mutta miksi sun kotihommat ei suju? Ei sillä, ei ne suju mullakaan, ja uskonpa että useimmilla asiassa on jotain vaikeutta. Jos se jollekin on kovin helppoa, niin joko sillä ihmisellä ei ole paljon tavaraa pinta-alaan nähden, tai sitten se on ammattitason organisaattori. Kaikki eivät voi olla.

 

[minelli]

Kuullostaa masennuksen oireilta. Jos tilanne jatkuu, etkä koe jaksavasi ja kiitostakaan ei tipu - mene lääkäriin puhumaan tilanteestasi. Ajoissa kannattaa mennä, ettei tilanne pahene - silloin voi selvitä muutaman viikon lepolomalla ja keskusteluavulla.
Itse olen kokenut aiemmassa työpaikassa samanlaisia tunteita ja pitkitin liikaa lääkäriin menenmistä.

 

[alkuperäinen]

Olipa vastauksesi todella asiallinen ja järkevä. Naisille taitaa vaan olla välillä vaikea sanoa asioita asiallisesti ja suoraan, vaan tavallaan olemme liian "kilttejä" ja emme pysty sanomaan asioita vasta kun suutumme. Mutta varmaan syy on osaksi kasvatuksen. Oletko muuten nainen vai mies? Yritän ehdottomaasi tapaa kun seuraavan kerran otetaan esille jotain työtaitooni liittyen jota en ymmärrä. En tiedä silti, että olisiko aihetta kysyä sitä jo ennen. Tosin pelkään möyhentäväni soppaa entisestään jos tuon esiin tuon asian jo ennen. Ideasi on erinomainen. Ehkä työnantaja huomaa, että suurin osa moitteista on perusteettomia ja ainakin liioiteltuja työmäärääni nähden. On totta, että edellinen työntekijä on ollut yrityksessä vuosia, joten osaa työt vaikka unissaan. Hän kuuluu perheeseen.

Kotityöt ovat kyllä kasaantuneet liikaa kun olen siirtänyt niitä väsymyksen takia. Tosin elämäni on ollutkin esim. näiden työjuttujen takia aika väsyttävää. Nyt yritän siivota asunnon kunnolla ja muuttaa tapani. Mieheni on jo aloittanut vaikka molemmat olemmekin aikamoisia suttapyttyjä

 

[alkuperäinen]

Kiitos sullekin hyvästä vastauksesta. Tiedän, että olisi syytä levätä ettei tämä ole pahene, mutta pelkään, että tilalleni otetaan toinen henkilö sairauslomani aikana. En voi olla töistä pois kun ei ole sijaista ja varsinkaan nyt kun olen ns. koeajalla. Harmi:C

 

[no aluksi]

Olipa vastauksesi todella asiallinen ja järkevä. Naisille taitaa vaan olla välillä vaikea sanoa asioita asiallisesti ja suoraan, vaan tavallaan olemme liian "kilttejä" ja emme pysty sanomaan asioita vasta kun suutumme. Mutta varmaan syy on osaksi kasvatuksen. Oletko muuten nainen vai mies? Yritän ehdottomaasi tapaa kun seuraavan kerran otetaan esille jotain työtaitooni liittyen jota en ymmärrä. En tiedä silti, että olisiko aihetta kysyä sitä jo ennen. Tosin pelkään möyhentäväni soppaa entisestään jos tuon esiin tuon asian jo ennen. Ideasi on erinomainen. Ehkä työnantaja huomaa, että suurin osa moitteista on perusteettomia ja ainakin liioiteltuja työmäärääni nähden. On totta, että edellinen työntekijä on ollut yrityksessä vuosia, joten osaa työt vaikka unissaan. Hän kuuluu perheeseen.

Kotityöt ovat kyllä kasaantuneet liikaa kun olen siirtänyt niitä väsymyksen takia. Tosin elämäni on ollutkin esim. näiden työjuttujen takia aika väsyttävää. Nyt yritän siivota asunnon kunnolla ja muuttaa tapani. Mieheni on jo aloittanut vaikka molemmat olemmekin aikamoisia suttapyttyjä

Nainen olen, mutta kuulemma aika miesmäinen. Huomasin asian viimeistään silloin, kun olin töissä puljussa, jossa oli työnjohtajina ja alamaisina sekä nuoria miehiä että naisia. Vaikka miehet olivat hädintuskin parikymppisiä, niin itseluottamus työpaikalla ja kyky ottaa omaa tilaa ja ottaa sitä myös muille oli jotain ihan toista, kuin mihin nuoret naiset kykenivät. Kaikilla oli enemmän tilaa hengittää niissä vuoroissa, joissa sällitiheys oli suurempi. Jotenkin koin kuuluvani sälleihin siinä yhteisössä, ja näin nuorten naisten yritteliään räpistelyn ja kiltteyden jotenkin säälittävinä ja tuhoisina asioina.

Tuhoisaa se on nimenomaan siksi, että nainen tosiaan silloin antaa enemmän kuin mitä annettavaa pitkän päälle riittää. Miehillä tuntui olevan jotenkin synnynnäinen taju siitä, että sitä hengitysilmaa pitää olla riittävästi. Ei silti, vastahan täällä keskusteltiin miehestä, joka oli osakkaana perheyrityksessä ja painoi ryhmäpaineessa älyttömästi töitä, vaikkei pakko olisi. Että kyllä se tuhoisa kiltteys onnistuu miehiltäkin...

Älä aloita liian tehokkaasti sitä kotisiivousta nyt - kun mies kerran on jo aloittanut parannuksen teon, niin anna hänelle siihen riittävästi tilaa, että siitä tulee hänen oma projektinsa, ja pääsee vaikka sua vähän opastamaan, että tees nyt plikka näin...

Jos sulla on kerran tiukka työtilanne, niin kyllä sen täytyy voida kotona näkyä. Ihminen selviää vaikka mistä, kunhan oppii ensin pukemaan oman sisäisen diktaattorinsa pakkopaitaan. Ei sitä koeaikaa loputtomiin kestä. Ja jos kerran tilanne on tuo, että uuden perehdyttämiseen ei olisi oikein aikaa, niin ei sun ehkä tartte ihan kissanpennunaskelin teputtaa, ettei kukaan vaan kuule.

 

[Pampas]

olisin kiitollinen jos Pampas vielä kertoisit mikä voisi olla syynä siihen, että ei kerrota mitään konkreettista mitä parantaa työnteossa, vaan pidetään työntekijä epävarmuudessa ja ilman mahdollisuutta parantaa mitään. Suurkiitos jos vastaat vielä kun/jos näet tämän

Mä sanoisin, että se johtuu vain siitä, että oikeasti heillä ei vastausta ole, kritiikki tulee tunnepuolelta, ei konkretiasta. Todennäköisesti esimiestaidot ovat puutteelliset ja hyvin vähän on itse tehty muille töitä. Olis pitänyt arvata, että pohjanmaalla, omassa suvussa juuret siellä. Sehän on just tommoista. Eikä tajuta sitä, että palkollinen on palkollinen, ei uhraa elämäänsä heidän "rakkaalle lapselle". Siinä on myös se asenne mukana, että mikään ei ole tarpeeksi hyvin, eikä kannata kehua, ylpistyy vielä liikaa.