ahdistaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Katiapatia
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Katiapatia

Jäsen
18.02.2008
747
0
16
Mä oon nähnyt nyt kahtena peräkkäisenä unta mun exästä joka traagisesti kuoli juuri ennen suunniteltuja häitämme kuusi vuotta sitten. Unessa hän makaa sairaalassa, ja otan häntä kädestä kiinni jolloin hän avaa silmänsä ja sanoo "Ei vielä babe, ei ihan vielä"

Ja tää uni oli nyt peräkkäisinä öinä ihan precis sama, ja nyt mulla on iso pala kurkussa kun mietinkin unta. Ikävä on niin kova, että toisaalta tuntui ihanalta saada pidettyä häntä kädestä.. Mutta nyt ahistaa ja pelottaa, entä jos taas näen saman unen?

En ole pystynyt ajattelemaan muuta...

Mä olen pystynyt käymään haudalla vain kahdesti hautajaisten jälkeen. En tiedä oikein mikä siinä on niin hermostuttavaa..

Mitä mä siellä haudalla tekisin, ja lievittäiskö se ikävää??

Kamalaa nyt kun nukuttaa ja on tosi väsynyt ton pikkusenkin kanssa, alkaa mielikuvitus lentämään ja kaikki ajatukset pyörii...

 
Ihminen aina välillä jostain kumman syystä muistaa asioita tai tapahtumia, jotka jop on mennyt unholaan, ja sit ne pulpahtaa taas pintaan.
Onko joku merkkipäivä tms syynä tähän?
haudalla voi käydä jättämässä hyvästit. kunnolla. lopullisesti. Ei koskaan tietenkään unohda, mutta kuitenkin.
Nyt olet ajatuksinesi jumittunut, pelkäät näkeväsi samaa unta taas, joten oletettavasti näetkin, kun sitä kokoajan mietit. (lohdullista, eikö?)
Sama ohje kuin pienille lapsilleni annan; koita miettiä mitä kivaa kesällä tapahtui, mitä toivot joulupukilta tms mukavaa.
 
Älä nyt masennu, mutta mä näen aina silloin tällöin unia kans. Vaikka niistä hautajaisiksi muuttuneista häistä onkin jo yli 20 vuotta. Ihan vasta viime vuosina ne unet eivät ole olleet enää ahdistavia. Ei se suru mihinkään katoa. Ikinä. Se vain siirtyy sivuun elämän tieltä, mutta aika ajoin putkahtaa taas esiin.
 
Olen kutakuinkin toipunut ja päässyt yli hänen kuolemastaan..

Aika ajoin tulee vain tämä mieletön ikävä, joka tuntuu iskevän aivan täysillä. Tuntuu siltä että kello pysähtyi, sekunnit ei kulu mihkään, eikä aamu tule ikinä. Mä olen ihan nyt vajonnut mietteisiin, ja kyyneleet virtaa.

niin epäreilua kaikki oli. Kun vaan vois vielä nähdä. Jotenkin kuitenkinlohduttaa noi unet. Ja samalla pelottaa.

 

Yhteistyössä