H
huono nainen
Vieras
Olen ollut mieheni kanssa reilut 6v yhdessä. Meillä on kaksi lasta. Ei ole ollut aina helppoa, paljon ongelmaa oli suhteen alussa ja jostain syystä kuitenkin päätettiin jatkaa. Nyt taas viiime aikoina on ollut hankalaa, tosin enemmän muista syistä (kummankin elämässä surua ollut yms ja se tietenkin vaikuttanut), mutta nyt tuntuu että suhde on vahvistunut, ja että menee paremmin.
Samalla kuitenkin mulla on todella ristiriitaisia ajatuksia. Mietin monesti, millaista olisi olla jonkun muun kanssa. Mietin eroamista, millaista se olisi. Löytäisinkö jonkun toisen? Toisena hetkenä taas oonkin ihan varma että haluan olla mieheni kanssa ja on onnellinen olo. Sitten taas välillä mietin kaikkea menneitä juttuja. Yhtäkkiä tule mieleen jo melkein unohtuneita asioita ajalta ennen kun tapasin mieheni. Kuten se, kun suutelin erään miehen kanssa, johon olin ollut ihastunut. Miksi jätin asian siihen? Miksen yrittänyt enempää? Millaista olisi, jos olisinkin jatkanut hänen kanssaan?
Yhdessä välissä olimme hetken erossa suhteen alun jälkeen nykyisen mieheni kansssa. Tällöin tapasin eräänä iltana erittäin ystävällisen, huomioivan ja mukavan miehen, jonka kanssa juteltiin myöhälle yötä ja nukuttiin lähekkäin. Sitten mua aamulla hävetti niin paljon, etten vastannut hänen puheluun enkä viestiin mitään, kun hän oli lähtenyt. Tuntui että olin pettänyt miestäni, vaikkei oltukaan silloin yhdessä. Nytkin haikailen, että mitä jos olisimmekin katsonut sen toisen kanssa tuleeko meistä jotain. Mietin, miksi en vastannut hänelle. Hän vaikutti niin ihanalta ihmiseltä.
Viime yönä näin jopa unta, että olin muka yhden nuoruuden ihastuksen kanssa kahvilla ja käveltiin käsi kädessä jossain. Eikä ollut ainut kerta kuin tuollaista unta näin.
Olen ehkä paska vaimo kun mietin tällaista. Mutta en voi sille mitään. Miksi mä ajattelen tällaisia? En todellakaan halua pettää, mutta en tiedä mitä haluan. Toisaalta haluan olla mieheni kanssa, toisaalta haaveilen kaikkea muuta. En halua loukata häntä enkä ketään muuutakaan, siksi en kehtaa hänelle puhua.
Samalla kuitenkin mulla on todella ristiriitaisia ajatuksia. Mietin monesti, millaista olisi olla jonkun muun kanssa. Mietin eroamista, millaista se olisi. Löytäisinkö jonkun toisen? Toisena hetkenä taas oonkin ihan varma että haluan olla mieheni kanssa ja on onnellinen olo. Sitten taas välillä mietin kaikkea menneitä juttuja. Yhtäkkiä tule mieleen jo melkein unohtuneita asioita ajalta ennen kun tapasin mieheni. Kuten se, kun suutelin erään miehen kanssa, johon olin ollut ihastunut. Miksi jätin asian siihen? Miksen yrittänyt enempää? Millaista olisi, jos olisinkin jatkanut hänen kanssaan?
Yhdessä välissä olimme hetken erossa suhteen alun jälkeen nykyisen mieheni kansssa. Tällöin tapasin eräänä iltana erittäin ystävällisen, huomioivan ja mukavan miehen, jonka kanssa juteltiin myöhälle yötä ja nukuttiin lähekkäin. Sitten mua aamulla hävetti niin paljon, etten vastannut hänen puheluun enkä viestiin mitään, kun hän oli lähtenyt. Tuntui että olin pettänyt miestäni, vaikkei oltukaan silloin yhdessä. Nytkin haikailen, että mitä jos olisimmekin katsonut sen toisen kanssa tuleeko meistä jotain. Mietin, miksi en vastannut hänelle. Hän vaikutti niin ihanalta ihmiseltä.
Viime yönä näin jopa unta, että olin muka yhden nuoruuden ihastuksen kanssa kahvilla ja käveltiin käsi kädessä jossain. Eikä ollut ainut kerta kuin tuollaista unta näin.
Olen ehkä paska vaimo kun mietin tällaista. Mutta en voi sille mitään. Miksi mä ajattelen tällaisia? En todellakaan halua pettää, mutta en tiedä mitä haluan. Toisaalta haluan olla mieheni kanssa, toisaalta haaveilen kaikkea muuta. En halua loukata häntä enkä ketään muuutakaan, siksi en kehtaa hänelle puhua.
