A
aapeeee
Vieras
Vahinkoraskaudesta siis kyse. Aluksi olin melko innoissani, mutta nyt kun on enemmän miettinyt asioita, niin alkaa vain ahdistaa. Jotenkin tuntuu, että menetän koko nuoruuteni jos tämä lapsi nyt saa maailmaan tulla. En ollut siis teini-iässä mikään hirveän menevä mimmi, ja nyt hiukan ennen kun sain tietää olevani raskaana, sain maistaa hiukan sitä ulkona käymistä yms. Kun en haluaisi katkeraksi äidiksi. Ja kyllä, olen hiukan luonteeltani sellainen, että jos tämän lapsen synnyttyä minusta tuntuu edelleen tältä, niin katkeroidun. Joten olen miettinyt, jos kuitenkin kävisin abortin tekemässä. Äääh, niin vaikeita tällaiset asiat. Ei näin pientä päätä saisi tuommoisilla vaivata..