Ahdistaa taas kun mun äitiä ei kiinnosta mun lapset yhtään (valitusta...)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kurkkunaamio
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

kurkkunaamio

Aktiivinen jäsen
04.09.2008
1 889
0
36
Erehdyinpä taas pitkästä aikaa kysymään äidiltäni voisivatko meidän lapset joskus tässä ennen joulua tulla hänelle joksikin aikaa, kun niin kovasti ovat sitä kyselleet. Niin jo tuli taas tiukkaa selostusta, kuinka hänellä on kaikki päivät varattuja mun siskoni lasten hoitamisessa ja niiden harrastusten kuskaamisessa, että ei löytynyt vapaata päivää.

Sellaista mahdollisuutta vähän harkitsi, että jos joku päivä olisi meidän pojan (eli vanhemman lapsen) voinut ottaa, mutta ei meidän tyttöä, kun sitten niitä lapsia on siellä kuulemma liikaa, kun on mun siskon 5, 8 ja 11 vuotiaat jo siellä. Sanoin vaan, että kyllä niiden täytyy päästä molemmat, tai meidän tytölle tulee ihan hirveän paha mieli. Niin ettei pääse nyt sitten kumpikaan. :(

Ja ihan samalla paikkakunnalla asutaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ..:
tosi ikävää :( mulla ihan samanlaista..

Erityisesti lapsille ikävää. Mitä sanoisin pojalle kun viimeksi tänään kysyi, että voisiko he (siis hän ja sisarensa) joskus mennä mummulle hoitoon niin kuin X:t (siis siskoni lapset)? Enhän mä voi sanoa, ettei sitä kiinnosta. Selittelen jotain, ja pojalle varmaan jää se mielikuva, että on äidin syy, etteivät pääse koskaan.
 
ootko sanonut äidillesi, kuinka pahalta sun lapsista tuntuu? munkin poika viimeksi tänään sanoi, että on ikävä mummoa.. anoppi hoitaa toisia lapsenlapsia niin paljon, ettei jää energiaa ja aikaa meidän lapsille. mun äiti taas ottaa mun veljen lasta useinkin ja sitten miettii muka miettii ja miettii milloin olisi aikaa meidän lapsille.. huoh. oikeasti, tosi kuluttavaa näitä miettiä, toisinaan ahdistaa suuresti ja toisinaan en ajattele koko asiaa.
 
Mun kaverilla on samalla lailla. Nyt kun vanhin on jo kymmenen niin lapsetkin alkaa tajuta ettei toisia isovanhempia kiinnosta, eikä ne osaa niiden seuraa niin kaivata :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja äipykkä:
Alkuperäinen kirjoittaja ..:
tosi ikävää :( mulla ihan samanlaista..

Erityisesti lapsille ikävää. Mitä sanoisin pojalle kun viimeksi tänään kysyi, että voisiko he (siis hän ja sisarensa) joskus mennä mummulle hoitoon niin kuin X:t (siis siskoni lapset)? Enhän mä voi sanoa, ettei sitä kiinnosta. Selittelen jotain, ja pojalle varmaan jää se mielikuva, että on äidin syy, etteivät pääse koskaan.

hei, älä nyt ihmeessä ota syytä itsellesi. Selitä ettei mummulle sopinut juuri silloin, ehkä joku toinen kerta sitten.

Ootko muuten ihan suoraan puhunut tästä äidillesi ja jos niin mitä on sanonut, ettei hoida sinun lapsia vai onko sisaresi lapset siellä ihan aina. Jos niin on, niin vaadi joku päivä vain sinun lapsillesi aikaa, vetoa lasten oikeuteen mummun huomiosta vain heille ja jos ei palopuhe auta, kerro äidillesi kuinka lapsesi eivät pian enään kaipaa vanhan naisen seuraa, koska hän on pian heille aivan vieras ihminen..

Toivon, että saatte asian selvitettyä..
 
Alkuperäinen kirjoittaja endie:
mä varmaan sanosin siskollekin jo tuosta asiasta jotain.

No olenhan mä sille maininnutkin. Niin meidän äiti siis päivähoitaa mun siskon lapsia, tai siis ne kaksi vanhempaahan ovat jo kouluikäisiä. Mutta nekin menee mummulle koulun jälkeen koulukyydillä. Mutta mun poika kyllä oli päiväkodissa 1-vuotiaana. Ja nyt kun palaan töihin ensi vuoden puolella, kun nuorimmainen täyttää kolme, niin päiväkotiin menevät taas. Kysyin kyllä äidiltä, että pystyisikö osallistumaan meidänkin lasten päivähoitoon, mutta ei aika riitä kuulemma mun siskon lasten hoidolta ja heidän harrastuskuljetuksiltaan. Ja kaikki asutaan siis samalla paikkakunnalla.
 
Jos tilanne on jo valmiiksi noin kehno,että yksi sarja muksuja ei kelpaa ollenkaan, niin kyllä mä nostaisin kissan pöydälle, ja kysyisin suoraan mistä kiikastaa. Turha asiasta on ahdistusta kantaa, pitää toimia!
 
Mä varmaan sanoisin tuossa vaiheessa että kiitti moro hei, oo mummu siskon lapsille, me ei enää vaivata sinua millään lailla.

Ja kääntäisin katseeni miehen vanhempien puoleen, tai ottaisin selville jostain "varamummotoiminnasta".
 
Olen siitä asiasta nätisti yrittänyt puhua, mutta aina samantyylinen vastaus: "Kyllähän tänne saa tulla koska vaan." Sitten kun yritän sitä koska vaan -päivää järjestään, niin sitä ei vaan oikein koskaan löydy. Kerran olen pirstannut oikein kunnolla äidille asiasta, siis menetin ihan hermoni ja itkin ja paruin, etteikö hän tykkää lapsistani ollenkaan. Vakuutteli vaan, että kyllä tykkää. Mutta mikään ei ole muuttunut sen jälkeen. En ihan oikeasti ymmärrä tätä, ja kyllä ahdistaa taas tänään asia.
 
Mä katkaisisin välit tuollaiseen äitiin/mummoon kokonaan. Jos mun lapset ei kelpaisi heille kylään, en kyllä pitäisi mitään yhteyttä. Ja syynkin kertoisin oikein mielelläni, niin äidilleni kuin siskolleni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Onpa kurjaa :(. Kuinka läheinen itse olet äitisi kanssa, käyttekö kylässä yms vai otatko äitiisi vain yhteyttä silloin, kun tarvitset jotain?

No ei siellä hirveästi saa käydä kylässä. Viikolla siellä on siskoni lapset ja viikonloppuisin äitini miesystävä, ja kumpinakaan tapauksina ei oikein sovi joukkoon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Onpa kurjaa :(. Kuinka läheinen itse olet äitisi kanssa, käyttekö kylässä yms vai otatko äitiisi vain yhteyttä silloin, kun tarvitset jotain?

Lisään vielä, että tätä en sanonut provosoidakseni vaan sillä, että mulla itsellä on 2 siskoa, jotka valittaa samasta asiasta ja ovat kateuksissaan, kun omani käy mummolla useasti. Syy: siskot käy äidilläni noin 2 kertaa vuodessa, eivät ole yhteydessä äitiin oma-aloitteisesti muuta kuin silloin, kun TARVITSEVAT jotakin. Ei ihme siis, ettei äitini ole läheinen myöskään heidän lasten kanssa eikä heitä ole avosylin aina vastaanottamassa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja v:
Mä katkaisisin välit tuollaiseen äitiin/mummoon kokonaan. Jos mun lapset ei kelpaisi heille kylään, en kyllä pitäisi mitään yhteyttä. Ja syynkin kertoisin oikein mielelläni, niin äidilleni kuin siskolleni.

No kyllä mä aina välillä hiljaisempia kausia pidänkin. Mutta kuitenkaan en halua omaan äitiini ja lasteni isoäitiin välejäkään katkaista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äipykkä:
Olen siitä asiasta nätisti yrittänyt puhua, mutta aina samantyylinen vastaus: "Kyllähän tänne saa tulla koska vaan." Sitten kun yritän sitä koska vaan -päivää järjestään, niin sitä ei vaan oikein koskaan löydy. Kerran olen pirstannut oikein kunnolla äidille asiasta, siis menetin ihan hermoni ja itkin ja paruin, etteikö hän tykkää lapsistani ollenkaan. Vakuutteli vaan, että kyllä tykkää. Mutta mikään ei ole muuttunut sen jälkeen. En ihan oikeasti ymmärrä tätä, ja kyllä ahdistaa taas tänään asia.

sanos kuule mammalles et antaa olla, hoida siskon lapset, meillä ei enän ole lapsilla mummua sitten, kun ei aikaa riitä koskaan vain heille! Kovana nyt, et mammas tajuaa mitä sinun lapsille tekee.
 
Mä ymmärrän kyllä äitiäsi. En mäkään varmaan haluaisi viittä lasta yhdellä kertaa kotiini. Mutta voisiko siskosi joskus kuskata niitä lapsiaan harrastuksiinsa itse? Jos siis mummi toimii siskosi lasten hoitajana silloin, kun siskosi on töissä. Vaikka tiedän tuon kyllä ihan omastakin kokemuksestani, sillä myös meillä systerin lapset ovat tarvinneet aina paljon enemmän vanhempieni hoitoa ja kuskausapua kuin mun lapset. Osittain kyllä siksi, että koska meillä ei ole autoa, mun lapseni ovat osanneet kulkea julkisíllakin eivätkä ole tottuneet saamaan autokyytiä joka paikkaan.
 
mutta meillä on ihan sama tilanne. ja molemmin puolin mummolat juuri samanlaisia.

niin se vaan menee, että liian kiltit jäävät tässä maailmassa ilman nallekarkkeja ja valitettavasti myös lapset tästä kärsivät.

toiset vaan ovat niin röyhkeitä ja jostain syystä isovanhemmat eivät pysty sanoa ei tai eivät halua ei niille, jotka vaativat eniten. ja se on vaikeaa, jos omatkin vanhemmat ovat kohdelleet epätasa-arvoisesti lapsiaan. näin heillä on se käsitys, että saavat tehdä aikuisena mitä haluavat.
 
mutta meillä on ihan sama tilanne. ja molemmin puolin mummolat juuri samanlaisia.

niin se vaan menee, että liian kiltit jäävät tässä maailmassa ilman nallekarkkeja ja valitettavasti myös lapset tästä kärsivät.

toiset vaan ovat niin röyhkeitä ja jostain syystä isovanhemmat eivät pysty sanoa ei tai eivät halua ei niille, jotka vaativat eniten. ja se on vaikeaa, jos omatkin vanhemmat ovat kohdelleet epätasa-arvoisesti lapsiaan. näin heillä on se käsitys, että saavat tehdä aikuisena mitä haluavat.
 
jos mummo hoitaa työkseen toisia lapsia, on ymmärrettävää että hänkin kaipaa omaa aikaa... se on eri asia jos lapset ovat "vapaalla" mummolassa.... meillä on ollut hiukan sama tilanne muttatämä mummu hoiti työkseen mun lapsia
 

Yhteistyössä