V
vierailija
Vieras
Hemmetti tätä. Alkon nauttimisesta (kolme kertaa kuluvan vuoden aikana) on jo 2viikkoa, mutta melankolia vaan jatkuu. Tiedostan, että kurjuuteni on seurausta aivokemian heittelystä, mutta ei se tiedostaminen sitä tunnetta vie pois. Tulevana vuonna taidan jättää kaikki illanistujaiset väliin. Oikeastaan toivon, että tämä tunne ei mene pois, koska nyt olisin valmis maksamaan siitä ettei tarvitse nähdä yhtään ketään. Olin 5v sitten lähes juoppo, tiedän mistä puhun.
Mulla on ihana muksu ja ihana mies. Joulu oli, sukulaisten näkemistä lukuunottamatta, kiva ja lahjatkin kivoja. Muksu oli innoissaan kaikesta saamastaan. Miten se osaakin olla niin innostunut? Miksei joulu tunnu mulle enää miltään? Vitsit, muistan miten ihanaa joulu oli lapsena, vaikkei se näin jälkikäteen ajateltuna ollut kovin hääviä! Enää siihen fiilikseen ei pääse. Tietysti tärkeintä on muksun joulu, joka onnistuikin tosi hyvin, mutta en minäkään haluis valvoa yksin rääkymässä.
Sukulaiset, voi vi##u! Ei enää ikinä sukujoulua! Systerin lapset vaan pahenee vuosi vuodelta. Teini murjottaa pakotettuna osallistumaan ja nuorempi 10v parkuu lahjakasan takaa, kun kolme viimeisintä lahjaa on mennyt jollekkin muulle "Mää en saa yhtään pakettejaaa, bbyyyyäääh" Ei saa###a! Siinä missä oma muksu saa kolme kertaa vähemmän, mutta hihkuu innosta, jopa villasukista. Joo joo, oma on täydellinen aina! Vaan eipä ne systerin lapset ole onnistuneita edes systerin mielestä. Kyllä me kaikki kuulemme ne sähisten sanotut "Ettekö te ikinä osaa käyttäytyä..!" No olivat jo 2v samanlaisia...kandee syyttää vaan itseään kasvatuksen puutteesta...
Aikataulu kinnaa, pitää ehtiä syyä, ennenkö lahjat jaetaan. Suvun esiteinit inisee, kun ei jaksa oottaa, joten kiirehditään. Meijän 4v oottaa hyvin. Se on lahjojaan katsellut jo viikon koskematta, kun ne on koristeena olleet. Pukki oli taas yhtä kiusallinen. Oma muksu tunnisti pukin, joten hätävalheena oli, että tää tuttu sukulaismies toimi kiireisen pukin apurina. No ei se muksua haitannut. Sitä ei oikein ikinä ole pukki kiinnostanut. En pelottele pitkin vuotta risuilla ja tontuilla... Ensi vuonna ei pukkia tule ja sukulaisiin ei lähdetä! Ollaan vaan kolmistaan kotona ja pelataan Xboxia!
Töihin on ikävä, pidän työstäni ja työkavereistani. Vähän ku kaveriporukan kanssa hengailua päivät pitkät. Palkka on paska ja talous tasapainossa, jos jonkun ei tarvi esim hammaslääkäriin...vasta 27. töihin... Miehen sukua puskee nurkkiin huomenna, joten mieluummin olisin töissä jo huomisesta alkaen. En voi paeta, koko kaupunki on tietoinen, että mun työpaikka on huomenna kiinni.
Mä oon surullinen, yksinäinen. Ei mulla ollut odotuksia ja jos oli niin ne kyllä toteutuivat. Joku silti mättää, alakulo, ahdistuneisuus, epätoivo. Kurkkua kuristaa ja itkettää, hämmentävää. Kai mulla on asiat niin hyvin, että elon sietämätön keveys iskee. En osaa toimia, kun ei ole kriisiä päällä. Oon alkoholistien lapsi, huostaanotettu ja henkisesti yksin kasvanut. Olen parhaimmillani silloin kun muut romahtaa, kun tilanne on ns. päällä. Kai nyt on liian helppoa. Kyllä ihminen on outo olento.
Röökaamisenkin menin lopettamaan jo lähes vuosi sitten. Nyt kaipaisin savuja. Haluisin jutella ja jos joku kysyis haluutko jutella sanoisin että en. Haluisin että joku istuin mun kanssa täs sohvalla mutta ei edes kysyisi miksi itken. Olis vaan. Mies kyllä tän tekis, mut se joutuu huomenna sukuloida, sen täytyy nukkua. Mä taidan kehittää flunssan *köh köh* ja eristäytyä makkariin. Joku vi##n jouluebola, nii pysyn kaukana ettei tartu, voi miten kurjaa kun en voi sillee sosiaaliseerata... Ai että mä oon rakastettava ihminen!! Eiku oikeesti kukaan ei tiedä, oon tosi hyvä valehtelemaan.
Mä oon laihtunu, työn vaatimusten ohessa 10 kiloo reilussa vuodessa. Oon ihan hyväs kondikses. Olo on nyt ku nousulla. Naama kukkii ja läski lotisee. Hei, mensut! Siks mun olo on näin läski ja paska. Tosin tää on kestäny jo liian kauan, et se niistä joutuis. Ääh v##tu, mä rupeen nyt rääkyyn ja sit niistän nenän ja koetan mennä nukkuun. Huomenna taas valehtelen kaikille, et mä oon ok, vaikka oikeesti en haluis herätä enää...No ainakaan vuoteen...paitsi ehkä muksun ja miehen vuoksi. Muut painukoon hel###tiin!!
Mulla on ihana muksu ja ihana mies. Joulu oli, sukulaisten näkemistä lukuunottamatta, kiva ja lahjatkin kivoja. Muksu oli innoissaan kaikesta saamastaan. Miten se osaakin olla niin innostunut? Miksei joulu tunnu mulle enää miltään? Vitsit, muistan miten ihanaa joulu oli lapsena, vaikkei se näin jälkikäteen ajateltuna ollut kovin hääviä! Enää siihen fiilikseen ei pääse. Tietysti tärkeintä on muksun joulu, joka onnistuikin tosi hyvin, mutta en minäkään haluis valvoa yksin rääkymässä.
Sukulaiset, voi vi##u! Ei enää ikinä sukujoulua! Systerin lapset vaan pahenee vuosi vuodelta. Teini murjottaa pakotettuna osallistumaan ja nuorempi 10v parkuu lahjakasan takaa, kun kolme viimeisintä lahjaa on mennyt jollekkin muulle "Mää en saa yhtään pakettejaaa, bbyyyyäääh" Ei saa###a! Siinä missä oma muksu saa kolme kertaa vähemmän, mutta hihkuu innosta, jopa villasukista. Joo joo, oma on täydellinen aina! Vaan eipä ne systerin lapset ole onnistuneita edes systerin mielestä. Kyllä me kaikki kuulemme ne sähisten sanotut "Ettekö te ikinä osaa käyttäytyä..!" No olivat jo 2v samanlaisia...kandee syyttää vaan itseään kasvatuksen puutteesta...
Aikataulu kinnaa, pitää ehtiä syyä, ennenkö lahjat jaetaan. Suvun esiteinit inisee, kun ei jaksa oottaa, joten kiirehditään. Meijän 4v oottaa hyvin. Se on lahjojaan katsellut jo viikon koskematta, kun ne on koristeena olleet. Pukki oli taas yhtä kiusallinen. Oma muksu tunnisti pukin, joten hätävalheena oli, että tää tuttu sukulaismies toimi kiireisen pukin apurina. No ei se muksua haitannut. Sitä ei oikein ikinä ole pukki kiinnostanut. En pelottele pitkin vuotta risuilla ja tontuilla... Ensi vuonna ei pukkia tule ja sukulaisiin ei lähdetä! Ollaan vaan kolmistaan kotona ja pelataan Xboxia!
Töihin on ikävä, pidän työstäni ja työkavereistani. Vähän ku kaveriporukan kanssa hengailua päivät pitkät. Palkka on paska ja talous tasapainossa, jos jonkun ei tarvi esim hammaslääkäriin...vasta 27. töihin... Miehen sukua puskee nurkkiin huomenna, joten mieluummin olisin töissä jo huomisesta alkaen. En voi paeta, koko kaupunki on tietoinen, että mun työpaikka on huomenna kiinni.
Mä oon surullinen, yksinäinen. Ei mulla ollut odotuksia ja jos oli niin ne kyllä toteutuivat. Joku silti mättää, alakulo, ahdistuneisuus, epätoivo. Kurkkua kuristaa ja itkettää, hämmentävää. Kai mulla on asiat niin hyvin, että elon sietämätön keveys iskee. En osaa toimia, kun ei ole kriisiä päällä. Oon alkoholistien lapsi, huostaanotettu ja henkisesti yksin kasvanut. Olen parhaimmillani silloin kun muut romahtaa, kun tilanne on ns. päällä. Kai nyt on liian helppoa. Kyllä ihminen on outo olento.
Röökaamisenkin menin lopettamaan jo lähes vuosi sitten. Nyt kaipaisin savuja. Haluisin jutella ja jos joku kysyis haluutko jutella sanoisin että en. Haluisin että joku istuin mun kanssa täs sohvalla mutta ei edes kysyisi miksi itken. Olis vaan. Mies kyllä tän tekis, mut se joutuu huomenna sukuloida, sen täytyy nukkua. Mä taidan kehittää flunssan *köh köh* ja eristäytyä makkariin. Joku vi##n jouluebola, nii pysyn kaukana ettei tartu, voi miten kurjaa kun en voi sillee sosiaaliseerata... Ai että mä oon rakastettava ihminen!! Eiku oikeesti kukaan ei tiedä, oon tosi hyvä valehtelemaan.
Mä oon laihtunu, työn vaatimusten ohessa 10 kiloo reilussa vuodessa. Oon ihan hyväs kondikses. Olo on nyt ku nousulla. Naama kukkii ja läski lotisee. Hei, mensut! Siks mun olo on näin läski ja paska. Tosin tää on kestäny jo liian kauan, et se niistä joutuis. Ääh v##tu, mä rupeen nyt rääkyyn ja sit niistän nenän ja koetan mennä nukkuun. Huomenna taas valehtelen kaikille, et mä oon ok, vaikka oikeesti en haluis herätä enää...No ainakaan vuoteen...paitsi ehkä muksun ja miehen vuoksi. Muut painukoon hel###tiin!!
