Ahdistaa ja itkettää...

[pelottaa...]

mikä mulla on?!
Saimme viimein kauan kaivatun vauvan ja parisuhteessakin menee hyvin.
Silti välillä kaikki ahdistaa ja itken vaan. En jaksaisi tehdä mitään.
Tunnen olevani ruma ja ällöttävä läski. Oksettaa katsoa roikkuvaa vatsaani ja raskausarpia.
Imetys ei onnistunut, koen olevani huono äiti sen takia.
pelkään kuolemaa ja itken lähes pivittäin, kun ajattelen etten saisi seurata lapseni elämää ja hänen kasvuaan aikuiseksi. Pelkään, että kuolen ja puolisoni löytää uuden vaimon jonka kanssa tulee onnellisemmaksi kuin minun kanssani ikinä. pelkään, että minut unohdetaan.
Tarkkailen itseäni ja kehoani herkeämättä. Jokainen patti on syöpää, jokainen kolotus kasvain. kuolemakuolemakuolema takoo päässäni vähän väliä.
En osaa puhua neuvolassa. Pelkään että lapsi otetaan pois ja minut leimataan huonoksi äidiksi. Lastani rakastan yli kaiken ja hänet kyllä hoidan.
Itse vain tunnen olevani jotenkin kaukana.

 

[Pessi]

MInkäs ikäinen vauvasi on? Mielen herkistyminen on ihan normaalia synnytyksen jälkeen, auttaa äitiä vastaamaan vauvan tarpeisiin. Mulla kesti päivittäistä itkeskelyä ja alakuloisuutta n.3 viikkoa.
Jos synnytyksestä on jo kauan, tulee mieleen synnytyksen jälkeinen masennus. Puhu jollekin, jos et terkkarille halua :hug:

 

[vieras]

No kyllähän kaikenlaiset tunteet on normaaleja synnytyksen jälkeen ja pikkuvauva-aikana. Itsellänikin taisi olla jonkinlaista masennusta, mutta apua en hakenut, koska ajattelin juuri niinkuin sinä. Nyt kun jälkeenpäin ajattelen ilman noita hormonimyrsyjä, niin olen sitä mieltä että ilman muuta olisi pitänyt esim. neuvolassa aukaista suunsa. Ei kukaan oleta vauva-arjenkaan olevan ruusuilla tanssimista, omat puutteensa saa ja pitääkin osata tunnustaa! Voimia! Yritä edes miehellesi jutella, sekin saattaisi jo vähän helpottaa!!

 

[mie]

Minkä ikäinen vauvasi on?

Älä ihmeessä koe huonoa omaatuntoa imetyksen epäonnistumisesta. Yritit ja teit parhaasi, enempää et voinut. Olet ihan yhtä hyvä äiti, syötit lastasi sitten pullosta tai rinnasta. Tärkeintä on, että sinä ja lapsesi voitte hyvin.

Muista, että raskausmaha ja arvet lähtevät ajan kanssa. Itselläni on synnytyksestä (sektio) 7 kuukautta ja vasta nyt arvet ovat kunnolla haalentuneet ja maha pienentynyt. Kaikki ajallaan. Myöskään minä en onnistunut imetyksessä, mutta senkin asian yli olen päässyt aikani surtua.

Nyt voimia sinulle!!! Olet hyvä äiti!! Ja puhu ihmeessä tuntemuksistasi neuvolassa, ei sinua leimata huonoksi äidiksi.

 

[no]

vatsan saa muokattua siihen on kirurgit

 

[ap]

Kyllä mä miehelleni olen puhunutkin, mutta jotenkin se ei niin ymmärrä että mulle kaikki noi pelot on ihan todellisia. Siis just syöpää pelkään niin että en uskalla nukkua ja välillä en voi hengittää ahdistuksen takia.
Tätä samaa ahdistusta oli jo raskausaikana, nyt vauva siis 5vkoa vanha.
jotenkin en osaa vieraille puhua. ja kun suurimman osan ajasta olen kuitenkin "normaali".

 

[Kersantti Karoliina]

Kuulostaisi synnytyksenjälkeiseltä masennukselta. Käy lääkärin vastaanotolla, yksityisellä/mielenterveystoimistossa/terveyskeskuksessa jos et neuvolassa halua puhua.

 

[Suhmuran Santra 55]

Minullekin tuli mieleen masennus,kun itselläni on ollut tuollaisia oireita.Älä hätäile koita kertoa terkalle ,kun käyt vauvan kanssa siellä,tai soita sinne ,niin saat apua.Yksin ei kannata murehtia ,se tuntuu vain pahemmalta.Jos et ammatti-auttajille uskalla kertoa,kerro jollekin ystävistäsi.Voimia sinulle ja juttele miehesi kanssa. :hug:

 

[tansku]

Puhu vun neuvolassa. Eivät varmasti tuolla perusteella ota vauvaa pois tai ajattele, että olet huno äiti.

 

[mie]

Itselläni oli kanssa synnytyksen jälkeen herkistymistä ja itkin helposti, ja syynä oli kanssa imetyksen epäonnistuminen josta syytin itseäni, vaikka kaikkeni yritinkin. Jos synnytyksestäsi on vasta 5 vkoa on ihan normaalia, että arvet vielä näkyvät ja vatsa roikkuu!! Ne lähtevät ajan kanssa, aivan kuten toi herkistyminen ja imetyksen sureminen!!

Mutta tosta sairauden pelosta sun kyllä kannattaisi puhua neuvolassa. Jos suurimmaksi osaksi ajasta olet kuitenkin ns. normaali, eli et murehti, niin luulen, että hormonit tekevät sussa vain temppujaan.

Nyt nauti vauvastasi ja koita olla pelkäämättä turhia. Muista, että kaikki helpottaa ajan kanssa ja kun arki lähtee teillä kunnolla rullaamaan! Voimia sulle!!

 

[Sheepy]

Oliskohan synnytyksen jälkeinen masennus? Itselläni oli samanlaisia ajatuksia kuopuksen syntymän jälkeen. Oli milloin syöpää, leukemiaa, vakavia sydänsairauksia jne. En uskaltanut liikkua ja hengästyä, koska pelkäsin saavani sydänkohtauksen. Oli silti pakko lähteä ulos aina, koska pelkäsin tuupertuvani yksin kotona, jolloin pienet lapseni olisivat ilman valvontaa ja tekisivät jotain hengenvaarallista. En uskaltanut nukkua, kun pelkäsin kuolevani nukkuessani. Googletin jatkuvasti sairauksista ja kaikki oireet tietysti täsmäsivät. Jätin mielessäni hyvästejä lapsilleni ja murehdin, etten saa nähdä lasteni kasvavan. Mietin miten mieheni saisi lapset kasvatettua yksin, ja pelkäsin, että hän ottaa jonkun kamalan akan lapsille äitipuoleksi. Eristäydyin kotiin eikä kiinnostanut tehdä mitään.

Eräänä päivänä sitten tajusin, miten typerä olin. Ajattelin "sairastamieni" sairauksien oireita ja ymmärsin, että ne ovat aivan eri luokkaa kuin minun oireeni. Pieni kolotus rinnassa ei ole sydänkohtaus. Rytmihäiriöt johtuvat unettomuudesta ja stressistä. Leukemiaan kuuluu kuumeilu ja painon ja yleiskunnon lasku. Siitä alkoikin ylämäki, otin itseäni niskasta, torjuin kuolema-ajatukset. Nyt menee jo hyvin, normaalisti. Paransin itse itseni, en saanut keneltäkään tukea, en edes mieheltäni. Kylläpäs olinkin huonossa jamassa, kun nyt ajattelen.

Yritä sinä ap puhua miehellesi tai lääkärille tai vaikka siellä neuvolassa. Ei sinulta lasta pois oteta etkä ole huono äiti. :hug:

 

[ninaTT]

Kuulostaa synnytyksen jälkeiseltä masennukselta imetyksen epäonnistuminen on sille suurin altistava tekijä.

Lääkäreiden pitäisi tunnistaa tämä, joten jospa kävisit lääkärillä juttelemassa? Neuvolassakin kysellään masennuksesta, se otetaan vakavasti ja sitä tosiaan seulotaan kaikilta.

Iso :hug: , muista, asioilla on tapana järjestyä ja tulevaisuudessa on valoa!

 

[äiti neljälle]

Kuulostaa ihan normaalilta synnytyksen jälkeen. Älä nyt takerru niihin ajatuksiisi ja muista että hormonit hyrrää ja elimistösi/mielesi tasaantuu pikkuhiljaa.
On ihan luonnollista, että synnytyksen jälkeen olo tuntuu ja näyttää erilaiselta. Olethan juuri kokenut "muodonmuutoksia" ja saanut aikaan pienen ihmeen.
Palautuminen kestää useita kuukausia, niinkuin raskauskin kesti ja muokkasi kehoasi uuteen asuun.
Elämä jatkuu, usko pois.

 

[Iloa]

Kuulostaa kyllä kirjoituksesi aivan tutulta..
Minullakin oli mieli aivan maassa tyttöni syntymän jälkeen. Itsetunto oli hävinnyt taivaan tuuliin, raskausarvet oksettivat ja löysä nahka kuvotti. Lisäksi ajattelin olevani ehkä maailman surkein vaimo, kun ei osannut tytöstäkään olla iloinen.. Sairaudet tietysti ovat omasta mielestä ainakin melkein kuolemaan johtavia.. :0
Että joo..

Minulla helpotti luontaishoidot. Kävin mielenkiintoisella kotihoitajalla, joka teki minulle energiahoidon. Se rauhoitti myllertävää mieltäni eikä ollut edes kallis. Ja mikä parasta, se vaikutti heti!! Raskausarpiin löytyi formostar, joka tasoitti sekä arpia että roikkuvaa mahaa. Joka sentin väärti!

Muista syödä monipuolisesti, osta erilaisia vihanneksia!
Lisäksi Sinun kannattaa aloittaa Heti massiivinen Omega-3 ja vitamiinikuuri!! Vauvat kun ottavat äidin omegat, jos äiti ei syö tarpeeksi kalaa tms., mistä omegoja saisi. Monet suomalaiset äidit kun eivät päivittäin syö kalatuotteita tms. niin heidän yleisvointinsakin huononee. Itselläni ajatus kirkastui omegojen myötä. Niitä pitää ottaa vajeen ollessa huomattava, tupla-annos parin kuukauden ajan (jos tulee silmäoireita, ns. kuivat silmät, vähennä annos tavalliseen). Eikä tarvitse ostaa sitä Eye-q, joka on kalleinta. Sopivia ovat kaikki Apteekista tai Luontaistuotekaupasta saatavat tuotteet (ei kuitenkaan kannata ostaa sellaista, jota jo tavallisella annoksella pitäisi syödä 4 tbl päivässä, ne ovat liian mietoja). Lisäksi monivitamiini, esim. MultiVita sopii vaikka imettäisikin. Itselläni silmät aukenivat aamuisin Multi Vita Flex:llä, joka on suunnattu juuri naisille. Jos hermostuttaa tai on lihakset kipeät, ota magnesiumia.

Toivottavasti sait tästä pitkästäpitkästä sepostuksesta itsellesi jotain..
Haleja ja valoa sinulle! Käynnistä "hoidot" heti ja samanaikaisesti kaikki niin saat hyviä lopputuloksia ja nopeasti.

 

[niin]

tuli vain tuossa mieleen että onhan sinulta muistettu testata kilpirauhanen