Toggle sidebar

Ahdistaa muutto pk-seudulle

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Voi käydä huonosti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

Voi käydä huonosti

Vieras
Ahdistaa niin ettei saa unta. Mahassa kasvaa vauva ja mies aloittamassa yritystä. Joudumme muuttamaan pk-seudulle, joka ei ole lempipaikkani maailmassa. Pelottaa että mies tekee konkurssin, ja minä vauvan kanssa olen kotona enkä viihdy uudessa hälyisessä (ja kalliissa) asunnossa/kaupungissa, ja pahimmillaan koko talous ajautuu kuralle. Saamani äitiysraha yms. ei riitä edes vuokraan. Entä jos mies ei saakaan tuloja yritykseltä suunnitellusti? Tekisi pitkää päivää ja toisi stressin kotiin, minä avuttomana vauva sylissä.

Tässä yhtälössä on niin monta tekijää jotka voi aiheuttaa kamalia seurauksia. Pelottaa, ahdistaa. Vauva mahassa vaistoaa ahdistukseni ja on normaalia levottomampi. Riitelemme paljon, ja olo on toisinaan toivoton. Pelkään että sikiön kehitys kärsii tästä tilanteesta.

Toisaalta pk-seudulla olisi mullekin töitä, jos selviäisimme vain jotenkin äitiysloman loppuun. Nykyisellä paikkakunnalla on vain osa-aikaisuuksia, määräaikaisuuksia ja harjoitteluja, ei vakityötä minulle. Mutta riskit on niin isot.

Ahdistaa niin ettei meinaa happi kulkea... :(
 
Joo yrittäjät tekee pitkää päivää mun mies monesti 10-12 tunnin päiviä plus lomia on harvoin. En tiedä miten olisin pojan vauva-ajan pärjännyt jos olisi silloin ollut yrittäjä pojalla kun oli paha koliikki ja refluksi. Oli onneksi silloin normaalissa 8 tunnin töissä ja alkoi sitten myöhemmin yrittäjäksi. Ja alkuvuodet voi olla tiukkaa rahallisesti pari ekaa vuotta ainakin eikä se välttämättä ikinä niin herkkua ole kulut kuitenkin suuret yms.
 
On jo tiedossa että tekee pitkää päivää. Tukiverkostoa ei paikkakunnalla ole. Joudun siis pärjäämään yksin vauvan kanssa, oli sillä koliikki tai ei. En ole koskaan ajatellut pk-seutua, ahdistaa väenpaljous, levottomuudet, jne. Mutta onko valinnanvaraa, koko ajan tulee uutisia yt-neuvotteluista, työttömyys lisääntyy, näkymät nykyisessä kaupungissa ovat vaikeat. Kukaan ei halua palkata minua, miestä vielä vähemmän kun on jo aiemmin ollut yrittäjänä. Viimeksi eilen mies taas muisti huutaa miten en tue riittävästi ja olen aina niin negatiivinen. Vaikeaa olla positiivinen kun vauva mahassa ja pelottaa sekä ahdistaa. Miehen on pakko yrittää, kun lainatkin on jo otettu, ei voi enää perua.

Huh mistähän saisi sitä positiivista asennetta.
 
Jospa lähtisit keskittymään niihin positiivisiin asioihin joita pk seudulla on. On paljon harrastusmahdollisuuksia aikuisille ja lapsille, vauvoille vauvauintia, kaikille kulttuuria, tekemistä, kaikkea kohtuullisen matkan päässä. Luonnon rauhaankin pääsee halutessaan.

Voit saada nopeastikin uusia ystäviä.

Ette ole eronneet, eikä sellaisia kannata murehtia etukäteen. Asioilla on tapana järjestyä, ja muutoksista seuraa yleensä jotain hyvää. Kipeistäkin muutokista.

:)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ken guru:
Jospa lähtisit keskittymään niihin positiivisiin asioihin joita pk seudulla on. On paljon harrastusmahdollisuuksia aikuisille ja lapsille, vauvoille vauvauintia, kaikille kulttuuria, tekemistä, kaikkea kohtuullisen matkan päässä. Luonnon rauhaankin pääsee halutessaan.

Voit saada nopeastikin uusia ystäviä.

Ette ole eronneet, eikä sellaisia kannata murehtia etukäteen. Asioilla on tapana järjestyä, ja muutoksista seuraa yleensä jotain hyvää. Kipeistäkin muutokista.

:)
Click to expand...

Kiitos hyvistä ajatuksista. Totta, en varmasti ole ainoa vauvallinen ihminen asuinalueellani. Ja kun äitiysloma loppuu, niin hyvät mahdollisuudet päästä oman alan töihin, ainakin paremmat kuin koko muualla Suomessa.

Sikäli että olisi sitten edes joskus varaa ostaa oma koti ja antaa lapselle mitä hän tarvitsee. Miehen yrityksestä en tosin odota kummoisia tuottoja, enkä voi oikein laskea sen varaan. Mutta jos pitää valita että tekeekö hän minut ja lapsen hulluksi istumalla kotona vai ajaako itsensä näännyksiin työpaikalla ollen leppoisa kotona, niin valinta on aika selvä. Mieheni pää ei kestä työttömyyttä eikä kotona oloa, jatkuvat riidat nyt esimerkkinä.
 
Minäkin pelkäsin ennen pääkaupunkiseudulle muuttoa, mutta kun töitä ei löytänyt muualta, niin sinnehän se oli lähdettävä. Enkä ole katunut. Enää en pois täältä lähtisikään. Tällä on paljon mukavia asuinalueita luonnon helmassa. Harrastusmahdollisuuksia on hurjasti ja lapsille leikkikavereita. Kyllä se hyvin menee. Älä murehdi turhaan etukäteen.
 
Me muutettiin pk-seudulle reilu kk sitten miehen töiden perässä. Itse olen positiivisesti yllättynyt että Helsingistäkin löytyy asuinalueita joissa tuntuu kuin olisi "maalla" :) Ei mitään hälinää, väenpaljoutta, levottomuuksia täällä. Itseä ahdisti ajatus niistä tänne muuttaessa.
Sopeutumista tässä kyllä vielä on.. Kun ei tunne ketään eikä ole tukiverkostoa ja monta pientä lasta.
 
Pk-seudulla on paljon kaikkea tekemistä ja toimintaa vauva- ja pikkulapsiperheille. Varmasti oman alueen neuvolan ilmoitistaululta jo saat tietoa jne. Oma mieheni teki matkatöitä esikoisen ekan puoltoista vuotta ja kakkosen ekan kesän. Ainoastaan viikonloppuisin tuntui yksinäiseltä, kun joskus oli töissä nekin. Muuten oli kivasti vauvaseuraa ja monet näistä ovat ystäviä vieläkin. Vauvat ovat jo 14v :)
 
Itse asun Helaingissä, ihan maalaismiljöössä :). Ei tämä mikään suuri miljoonabetoniviidakko ole, paljon lapsiperheitä, puistoja, kerhoja, puuhaa. Ihmisvilinää löytyy keskustasta jos aiihen haluaa joskus upota, oma viehätyksensä siinäkin on...Pois en lähtisi. Ainut miinus on asuntojen kovat hinnat, mutta kylläpä niistä sitten taas omansa poiskin saa.

Iso muutos on aina pelottavaa, aivot on sillä lailla "rakennettu" mutta hyvin se arki rakentuu kun sille antaa vähän aikaa :).
 
En tiiä minkä alan yritystä miehesi on perustamassa, mutta joskus nekin onnistuu. Mun mies on kohta vuoden ollut yrittäjänä, mennyt tosi loistavasti, eikä ole edes yötä päivää töissä vaan ihan tavan työpäiviä tekee, tosin joskus se työpuhelin soi illallakin. Ja mikä olis pahinta mitä yrittäjyydestä vois tapahtuu, konkurssi, entä sitten, aika moni muukin on sen tehnyt. Se on vaan rahaa.

Pk-seudulla on kyllä erilaisia asuinpaikkoija, että varmasti löytyy mieluinen, tekemistäkin siellä on ihan eritavalla kuin täällä muualla. Jos sulla itsellä on paremmat työllistymis mahdollisuudet, niin tarttuisin tilaisuuteen, maitojunalla pääsee takaisin. Toki olis kiva jos ois tukiverkostoa, mutta sitäkin ehdit luomaan, ei kannata valmiiksi murehtia lapsen koliikkeja kun ei niitä välttis ole.
 
Asuimme 5 vuotta Helsingissä, keskustassa. Neljä lasta, pois muutaessa 9-, 6-, 3- ja 1,5- vuotias ja se oli mukavaa aikaa. Metrolla oli super helppo kulkea ja junat, bussit ja ratikatkin tulivat tutuiksi. Aina oli joku avulias auttamassa kärryjen kanssa. Kerhoja oli valittavaksi asti, ilmaisia ja maksullisia. Puistoissa oli aina seuraa ja kerrostalon sisäpihakin oli viihtyisä ja mukavia kavereita löytyi kaikille, jopa äidille.:) Usein sanotaan, että perhe voi hyvin, kun äiti voi hyvin, mutta kyllä isälläkin on osuutensa asiassa. Lähtekää rauhassa, kyllä sieltä voi poiskin muuttaa, jos maailma kaatuu. Helsingissä on kuitenkin hyvä sosiaalinen verkosto, sut otetaan helposti mukaan, kun lähes kaikki ovat muuttaneet jostain ja tietävät miltä tuntuu olla uusi uudessa kaupungissa!
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa