Ahdistaa ja vituttaa niin että mietin itsemurhaa

["Vieras"]

Ei edes mikään yksittäinen asia, tuntuu vaan kaikki niin toivottomalta ja paskalta etten jaksa enää. Tiedostan että tämä menee ohi ja johtuu mun lääkityksestä (joka siis lopetettu juuri ahdistuksen ja näiden ajatusten ja muiden fyysisten sivuoireiden vuoksi). En tiedä millä saisin tämän olon pois juuri nyt, ahdistaa niin etten pysty kunnolla hengittämään ja tekisi mieli vetää jotain nappeja niin että kuolisin (sellaisia ei vaan valitettavasti ole).

 

[Onneksi elossa]

Soita auttavaan puhelimeen tai jollekin ystävälle? Rukoilen puolestasi.

 

[tuttu]

Voimahali! Ja voimia vitutukseen, siihen auttaa vain aika ja ystävät, mikä tietona nyt ei sinällään lohduta sua tänä hetkenä, mutta muista ettet oo yksin, ja vaikka nyt ootkin yksin, niin monella muulla on sama ongelma. Toivottavasti voisit soittaa jollekin ja vaikka vain huutaa ja itkeä, kunpä sulla ois joku, joka jaksaa kuunnella, ilman mitään syyttelyitä tai 'aika haavat parantaa' fraaseja. Ystävät on ihan parhaita, ne auttaa jaksamaan, vaikka vaan piruuttaan.. Voimia!

 

["Vieras ap"]

En mä kellekään voi soittaa, kavereita mulla on mutta ei yhtään ystävää jolle soittaa. Mies on töissä ja lapset vaan kotona, en voi edes lähteä ulos juoksemaan niin että tuntuis et keuhkot tulee ulos.

 

[Littledeath]

Mikä lääkitys sulla oli, jos saa udella? Ja lopetettiinko se kerralla? Oliko lääke tarkotettu ahdistukseen?

 

["Simo"]

Voit soittaa valtakunnalliseen kriisipuhelimeen 01019 5202. Ja arkena varmaan myös kannattaa keskustella lääkärin kanssa lääkityksestä, jos siitä kuitenkin olisi apua.

 

["Vieras ap"]

Lääkitys oli vuotohäiriöihin ihan tavan e-pillereitä mutta niistä tuli tosi voimakkaat sivuoireet.

 

["Sisko"]

Mä voin sanoa,että itsemurha on pahin ratkaisu ikinä vielä vain sinulle vaan eniten kärsii perheesi. Oma veljeni teki itsemurhan.. Tuosta noin vaan. Ei näyttänyt masentuneelta. Tästä on nyt 2 vuotta ja kärsin edelleen PALJON tästä. Hän oli ainoa veljeni ja jäin yksin. Vanhempani ovat elossa mutta samaa myöskin suunnitelleet. Minusta tuli sisäänpäin kääntynyt ja masentunut teon vuoksi. Enkä toivo kellekään samaa kohtaloa mitä olen joutunut kestämään.

Myös näin 3 vuotta sitten päiväkodissa töissä ollessani 2-vuotiaan pienen kauniin tytön jonka äiti oli tehnyt itsemurhan.. Oli äitienpäivä tulossa ja kaikki muut tekivät kortin äidilleen paitsi tämä tyttö. Tyttö oli surullinen ja totesi "mulla ei ole äitiä" kun muut alkoivat askarrella.

Eli älä koskaan edes hetkellisesti mieti itsemurhaa. Kun on sinun aikasi kuolla joka ei vielä toivottavasti ole niin ympärillä olevien on se helpompi hyväksyä. Mieti niitä hyviä hetkiä joita sinulla on. Tiedän mitä tapahtuu kun lääkitys loppuu. Senkin olen nähnyt.

Paljon voimia ja toivottavasti saisit paremman mielen.

Mutta muista, itsemurha on pahempaa läheisille. Siitä muutkin masentuvat ja kärsivät lopun elämää.