Ahdistaa, ikävä äitiä ;(

Äiti sairastaa syöpää (joku ehkä muistaakin?), toukokuussa vasta saatiin tieto ja äidin vointi on laskenut nopeasti. Syöpä on levinnyt paksusuolesta maksaan ja ehkä keuhkoihinkin.
Äiti on ollut nyt jo kaksi kuukautta tk:n vuodeosastolla. Äiti on laihtunut niin että on enää varjo entisestään.
Sytostaatit on aloitettu, elinajan ennustetta ei olla haluttu kysyä enkä tiedä tietääkö lääkärikään?

Mutta mulla on niin helvetin paha olla, tällä hetkellä ahdistaa niin helvetisti! Pala kurkussa ja paino rinnalla ja tuntuu että pää sekoaa. Itkettää. Äiti on mulle rakas ja tärkeä, se ei saa kuolla!

En pysty nukkua, ajattelen vain sitä ettei äiti enää ole kotonaan eikä mikään ole niin kuin ennen, äiti on vakavasti sairas enkä mä tahdo hyväksyä sitä.

Mieskin on nukkumassa. Eikä se oikein tajuakaan.

 

:hug: :hug:

 

Laitoin yveetä :flower:

 

Ymmärrän että ahdistaa...Kirjoita sille kirje mitä sulle merkitsee, jos helpottaisi

 

:hug:

 

Mun äidillä on myös syöpä.. Uskon tietäväni, miltä susta tuntuu. :'( Eikö äidillesi siis ole annattu lainkaan toivoa?

 

:hug: :hug: :hug:

 

Äitini on jo kuollut, olin viimeisen vuoron luonaan viimeiseen hengenvetoon kun sisareni kanssa vuorottelimme. Isä kuollut jo vuosia sitten.
Mnullakin vielä väliin ikävä äitiä, olisi niin paljon kertomista välillä ja mieli nauraa. Onneksi vielä täti elossa mutta huonossa kunnossa jo hänkin ja ikää 83v, yksin pärjää.

 

:hug: :hug: :hug: :hug: :hug:

 

Mun äidillä on myös syöpä.. Uskon tietäväni, miltä susta tuntuu. :'( Eikö äidillesi siis ole annattu lainkaan toivoa?

Toivon kipinää luo se että sytostaatit on aloitettu, muutoin ei oikein tiedetä mitään. Kaksi kertaa on hoitoja annettu, kolmas on kolmen viikon jälkeen ja sen jälkeen kuvaus onko mitä kasvaimissa tapahtunut. Silmin näkee kasvaimen vatsalla, on iso kun maksa on sitä täynnä.
Mikä syöpä äidilläsi?

 

Tiedän tunteesi. Äidilläni on luustoon levinnyt rintasyöpä. Hoidot on koko ajan päällä. Mut on se sellanen mörkö tuo syöpä, että koko ajan pelkää pahinta. Mä haluan kanssa, että äiti elää vielä pitkään. Vaan eipä ole nämä asiat meidän käsissä. Jaksamista, et ole yksin.

 

Tässä aiempi ketju aiheesta http://kaksplus.fi/keskustelu/t1728303

 

Tiedän tunteesi. Äidilläni on luustoon levinnyt rintasyöpä. Hoidot on koko ajan päällä. Mut on se sellanen mörkö tuo syöpä, että koko ajan pelkää pahinta. Mä haluan kanssa, että äiti elää vielä pitkään. Vaan eipä ole nämä asiat meidän käsissä. Jaksamista, et ole yksin.

Kiitos. Pärjääkö äitisi vielä kotonaan?

 

Mun äidillä on myös syöpä.. Uskon tietäväni, miltä susta tuntuu. :'( Eikö äidillesi siis ole annattu lainkaan toivoa?

Toivon kipinää luo se että sytostaatit on aloitettu, muutoin ei oikein tiedetä mitään. Kaksi kertaa on hoitoja annettu, kolmas on kolmen viikon jälkeen ja sen jälkeen kuvaus onko mitä kasvaimissa tapahtunut. Silmin näkee kasvaimen vatsalla, on iso kun maksa on sitä täynnä.
Mikä syöpä äidilläsi?

Rintasyöpä. Munkin äiti saa parhaillaan sytostaatteja 3 viikon välein. Hänellä on kyllä hyvä mahdollisuus parantua, mutta aika herkästihän nuo kai uusii. Sitä pelkään eniten.

 

Ymmärrän että ahdistaa...Kirjoita sille kirje mitä sulle merkitsee, jos helpottaisi

Kirje äidilleni vai tuolle miehelle?
Äidin kanssa on helppo puhua kaikesta, ymmärretään toisiamme jo puolesta sanasta.
Mies on vähän toista maata. Enkä oikein osaa täysin kuvailla tuntojani, kun kaikki tuntuu liian laimealta. Sekin tässä on niin vaikeaa, kun ei ole sanoja.
Tekisin mitä vain jos saisin äitini vielä kotikuntoiseksi ja hänelle lisää elinvuosia. :'(

 

Voi, mä ymmärrän niin hyvin tuntemuksesi. Oma isäni kuoli syöpään 3 v sitten. Sitä ei halua hyväksyä, sitä ei tavallaan edes tajua. Ne hoidot, tietää ettei niistä ole mitään hyötyä.
Haluaisi itkeä muttei pysty.

 

Tiedän tunteesi. Äidilläni on luustoon levinnyt rintasyöpä. Hoidot on koko ajan päällä. Mut on se sellanen mörkö tuo syöpä, että koko ajan pelkää pahinta. Mä haluan kanssa, että äiti elää vielä pitkään. Vaan eipä ole nämä asiat meidän käsissä. Jaksamista, et ole yksin.

Kiitos. Pärjääkö äitisi vielä kotonaan?

Kyllä ainakin toistaiseksi. Välillä äiti on niin masentunut. Selviämis mahdollisuudet on kuitenkin suht hyvät, joten toivoa on. Arvaamattomiahan nää syövät aina on.

 

Maksaan levinnyt syöpä on kyllä jo melko paha. Mun kummitätini (vähintään yhtä tärkeä ja läheinen kuin äitini) kuoli syöpään pari vuotta sitten. Hänellä oli rintasyöpä yhdeksän vuotta ja levisi lopulta maksaan ja keuhkoihin. Ikävä on vieläkin kova. Hän oli se jolle pystyi juttelemaan kaikista asioista, joka oli aina lähellä.

Toivottavasti äitisi syöpä saadaan vielä kuriin. Muista kuitenkin kertoa äidillesi, mitä hän sinulle merkitsee ja kuinka paljon hänestä välität. Ei sitten jää sanomatta. Ainakin minua lohdutti hirveästi se, kun tiesin kummitätini tietävän kuinka tärkeä hän minulle oli. Ja lohdutti tietysti sekin, kun hän sanoi minun olevan hänen "kolmas tyttärensä" kahden oman lisäksi.

 

Voi, mä ymmärrän niin hyvin tuntemuksesi. Oma isäni kuoli syöpään 3 v sitten. Sitä ei halua hyväksyä, sitä ei tavallaan edes tajua. Ne hoidot, tietää ettei niistä ole mitään hyötyä.
Haluaisi itkeä muttei pysty.

No höh, tokihan hoidoista on hyötyä, vaikka ei ikävä kyllä kaikille.

 

Ehkä olisi aika ottaa miettiä mahdollisuutta että äitisi kuolee syöpäänsä. On aika pahasti levinnyt.
Siskoni kuoli 16 vuotiaana syöpään ja minulle sanottiin samalla lailla noin puoli vuotta ennen siskon kuolemaa. Inhosin sen kommentin sanojaa, mutta nyt ymmärrän hänen nähneen asian selkeämmin kuin minä.

 

Maksaan levinnyt syöpä on kyllä jo melko paha. Mun kummitätini (vähintään yhtä tärkeä ja läheinen kuin äitini) kuoli syöpään pari vuotta sitten. Hänellä oli rintasyöpä yhdeksän vuotta ja levisi lopulta maksaan ja keuhkoihin. Ikävä on vieläkin kova. Hän oli se jolle pystyi juttelemaan kaikista asioista, joka oli aina lähellä.

Toivottavasti äitisi syöpä saadaan vielä kuriin. Muista kuitenkin kertoa äidillesi, mitä hän sinulle merkitsee ja kuinka paljon hänestä välität. Ei sitten jää sanomatta. Ainakin minua lohdutti hirveästi se, kun tiesin kummitätini tietävän kuinka tärkeä hän minulle oli. Ja lohdutti tietysti sekin, kun hän sanoi minun olevan hänen "kolmas tyttärensä" kahden oman lisäksi.

Äidin sairastuminen tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kun syöpä löydettiin se oli jo levinnyt ja kaikki on tapahtunut niin äkkiä.
Sanon äidille joka päivä että rakastan ja että hän on tärkeä. Äiti sanoo samat sanat minulle.

 

Voi, mä ymmärrän niin hyvin tuntemuksesi. Oma isäni kuoli syöpään 3 v sitten. Sitä ei halua hyväksyä, sitä ei tavallaan edes tajua. Ne hoidot, tietää ettei niistä ole mitään hyötyä.
Haluaisi itkeä muttei pysty.

No höh, tokihan hoidoista on hyötyä, vaikka ei ikävä kyllä kaikille.

Noh, tarkoitan että siinä tapauksessa kun tietää että hoidoista ei ole hyötyä, niillä on korkeintaan elämää muutama kuukautta pidentävä vaikutus ja sen oli lääkärikin myöntänyt.
Isäni kun kuoli aivosyöpään, pahimpaan mahdolliseen.
Glioblastoma multiforme gradus 4.

 

Kovasti paljon jaksamista! :hug: :hug:

 

Ehkä olisi aika ottaa miettiä mahdollisuutta että äitisi kuolee syöpäänsä. On aika pahasti levinnyt.
Siskoni kuoli 16 vuotiaana syöpään ja minulle sanottiin samalla lailla noin puoli vuotta ennen siskon kuolemaa. Inhosin sen kommentin sanojaa, mutta nyt ymmärrän hänen nähneen asian selkeämmin kuin minä.

Onhan tuo toki vähän töksäytetty :/
Tietysti tiedän että kuolema saattaa tulla, tavallaan teenkin surutyötä. Mutta mun ei tarvi vielä luopua, enkä sitä halua. Sitä ei halua äitikään, että hänen suhteensa luovutettaisiin!

 

Jaksuja sulle. Oma menetykseni on vielä tuore. Ei sanat siinä auta, eikä lohduta. Se on vain elettävä, kestettävä. Ole luja äitisi tähden, hänen oloaan helpottaa kun tietää että jaksat ja selviät. Ikävä on vielä kauan, yritä jaksaa.