Lapsuuteni asuin noin 60-70-neliöisissä asunnoissa ja yhteensä siis asui kolme henkilöä. Tai ihan vauvana asuin yksiössä, mutta siitä ei ole juurikaan muistikuvia kun muutettiin niin pian sieltä pois. Sitten asuin kaksiossa. Se oli liian pieni, kun lapsilla oli yhteinen huone. Muuten huoneet oli kyllä sopivan kokoisia. Kolmiossa oli noin 70 neliötä, mutta myös sauna, erillinen vessa, niin suhteessa huoneet oli pienempiä. Silti se oli minun mielestäni kivempi asunto, kun oli yhden makuuhuoneen sijasta kaksi. Toki muutakin oli, esim. keittiö ja olohuone olivat "yhteydessä" toisiinsa mikä toi avaruutta asuntoon enemmän.
Sitten yksinäni olen asunut korkeimmillaan 45 neliön asunnossa. Se oli yhdelle sopiva tai silloin liian isokin ja ihan siitä syystä, ettei minulla ollut paljoa huonekaluja millä sisustaa sitä.
Olen asunut myös 28 neliön asunnossa, ihan sopiva yhdelle, mutta en kyllä kaksin haluaisi asua noin ahtaasti.
Yhdelle on sopiva noin 30 neliötä. 20 neliöönkin mahtuu, mutta usein siinä voi jo suihku olla tosi ahdas ja se on tosi häiritsevää, kun vettä lentää joka paikkaan jne. Kahdelle ihmiselle 40 neliötä vähintään. Kolmelle joku 70 neliötä olisi hyvä. Neljälle sitten jo lähemmäs sata.
Toki pienempiinkin mahtuu, mutta minua inhottaa ahtaiden "koppien" siivoaminen. Uskon, että jos olisi tilava asunto niin siivoaminenkin olisi helpompaa, nyt joutuu todella usein kääntymään ja vääntymään imurin kanssa.
Haaveena minulla on noin 300-neliöinen omakotitalo, jossa olisi 3-4 makuuhuonetta. =)
Mutta joo, nyt asun tyttäreni kanssa kahden(+koira) 57 neliön kaksiossa. Makkari on makkari ja olkkari on lapsen huone telkkarinkahtomishuone. Ihan sairaan ahasta, mulla levii pää näiden kamojen kanssa. Mikään ei mahdu mihinkään jne.
