ei-toivottu miniä
Ajattelin kysellä, että löytyykö muita, jotka miehen äiti on haukkunut täysin lyttyyn vailla minkäänlaista hänelle kuuluvaa järkevää syytä, ja täysin tuntematta miniäänsä edes ihmisenä?
Meillä se alkoi näin:
Miehelläni ja minulla oli suhteemme alkuaikoina riita, joka paisui siihen pisteeseen, että lapsellisuudessaan mieheni meni kertomaan äidilleen kaiken kuin pieni lapsi, että olen hirevän ilkeä häntä kohtaan (mies ei siinä vaiheessa nähnyt asiassa mitään vikaa itsessään tietenkään, syy oli vain minussa). Kun mieheni äiti tästä 'riemastuneena' oli vielä pistänyt vettä myllyyn miehelleni, niin lopulta ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin soittaa anopille kysyäkseni, mikä miestäni todellisuudessa harmittaa, kun ei suostu puhumaan, eikä sopimaan naurettavaa ja lapsellista riitaamme. Tässä huomioitavaa on se, että olimme tätä ennen nähneet anopin kanssa jouluna, ja tällöin luulin, että hän pitää minusta, ja siksi soitinkin jutellakseni hänen kanssaan. Mutta toisin kävi:
Anoppi tuli lankoja pitkin ystävällisestä puhelun aloituksestani huolimatta, haukkui minua, sanoi että olen ollut aivan hirveä heidän xxx: lleen, ja lopulta vielä kertoi, että hänen mielestään en ole muutenkaan ollut koskaan sopiva heidän XXXX: lleen. En kertaakaan korottanut ääntäni kyseisen puhelun aikana anopilleni, yritin keskustella asiallisesti ja rauhallisesti hänen kanssaan, jne. Kun sanoin puhelun lopussa aivan rauhallisesti, että surullista, että ajattelet näin, niin hän löi luurin korvaani. Tämän jälkeen anoppi alkoi soitella kännykkääni, ja lähetellä tekstiviestejä, joissa jopa haukkui vanhempani (koska olin puhelimessa sanonut, että ei heidänkään 40v. kestänyttä avioliittoa ole tällaiset lapselliset riidat kaataneet), vaikka ei ole koskaan heitä edes tavannut. Lopulta sanoin miehelleni, että vastaa kännykkääni ja keskustelee äitinsä kanssa, koska anopilla ei ole oikeutta näin naurettavassa rakastavaisten riidassa hyökätä miniänsä ja miniän vanhempien kimppuun tuolla tavalla. Siinä mies sitten huusikin jo äidilleen, että oletko seonnut, kun tuolla tavalla puutut. Tämän jälkeen mieheni pitkään syytteli vuorotellen äitiään ja vuorotellen minua, aina toista toisen suhteen pilaamisesta. Mieheni sanoi, että hänen pitäisi valita, kumpaa rakastaa. Sanoin hänelle, että miksi et voi olla minun mieheni ja pitää myös äiti suhteesi yhtä normaalina kuin tähänkin asti, rakastaa molempia omalla tavallaan? Niinpä, onnistuisi varmaan teoriassa, jos anoppi olisi vähemmän poikaansa (ja koko perhettään) hallitseva luonne...
Nykyään mieheni tosin on havainnut tehneensä suhteemme kannalta täysin väärin edes mennessään aikuisena(?) ihmisenä äitinsä luo valittamaan kuin pieni lapsi. Ymmärrän jos hän olisi asiallisesti kertonut äidilleen riidastamme, ei siinä mitään, kyllä äitinsä kanssa saa jutella(, myös suhteestamme, siitähän pitäisi saada vain lisää näkökantoja). Mieheni huomasi olevansa siinä vaiheessa väärässä teossaan, kun hänen isänsä ja isän uusi vaimo olivat sanoneet, että kuules nyt, eiköhän teitä ole siinä kaksi ja riitely välillä ihan normaalia. Minun mielestäni, jos anoppi olisi ollut aivan järjissään, niin hän olisi kertonut pojalleen saman eli että olet aikuinen mies ja sinun tulee selvittää asianne itse, ei äitiä mukaan vetämällä.
Nykyään anoppi käyttäytyy pojalleen kuin minua ei olisi olemassakaan. Tämän vuoksi aionkin kutsua ihan 'piruuttani' anopin meille jouluna, katsotaan onko anoppi sen verran aikuinen, että osaa käyttäytyä myös minua kohtaan, koska hulluinta tässä on se, että ennen tuota puhelinepisodia anoppini oli tavannut minut vain kaksi kertaa: ensimmäisellä kerralle vaivautui sanomaan juuri ja juuri hei, ja sen jälkeen lymyili sisätiloissa, kun muut olimme terassilla ja toisen kerran oli meillä jouluna. Hyvä että anoppini tietää edes sukunimeäni, saati sitten muuta, kun jo vaivautui haukkumaan minut lyttyyn. Miten anoppi voi kertoa, että en ole ollenkaan sopiva heidän xxx: lleen, jos hän ei edes tiedä mitään minusta, eikä ole koskaan edes vaivautunut tutustumaan? Saati sitten, miten kehtasi haukkua vanhempani ja heidän 40v. kestäneen avioliiton täysin lyttyyn tuntematta heitä ja heidän suhdettaan laisinkaan?
P.S. Nyt mieheni miettii kanssani kihloihin menoa ja yhteisen lapsen saamista. Kun kysyin tähän, että mitenköhän hänen äitinsä reagoi näihin uutisiin, niin mieheni vastasi, että hänen äitinsä saa sopeutua ajatukseen.
Edelleenkään minulla ei ole koskaan ennen tätä episodia ollut mitään anoppiani vastaan, päinvastoin! Mutta väkisinkin tässä alkaa anopista negatiivisesti ajattelemaan, kun ei edes anteeksi pyydä millään tapaa... : ( Kyllä poikansa tukena saa olla, mutta ei näin mielestäni. Siksi arvostankin mieheni isän ja hänen uuden vaimonsa tapaa reagoida asiaan. Heidän kanssaan minulla onkin hyvät välit ja olen onnellinen siitä! :flower: