Ärsyttääkö ketään muuta lapsille ns. jälkikäteen annetut joululahjat?

Lahjan voi toki antaa niin että se edellyttää lahjan saajalta kiitollisuuden velkaa. Se on kuitenkin eriasia kuin se että lahja annetaan vaikka jouluna niin että lahjan antaja on tunnistettavissa.

Siitä ninulla ei kovin paljon ole kokemusta ehkä syystä että tietoisesti pidän lahjat lahjoina ja ohitan viitteet/asiat jotka ehkä kertovat lahjan antajan odotuksista.

Itsekin varmasti pitäisi opetella tuo taito ja jotenkin koittaa saada mitätöityä näiltä vastikketta odottavilta se nöyryyden odotus, vaikuttamatta kiittämättömältä. On vaikeaa.

 

Itsekin varmasti pitäisi opetella tuo taito ja jotenkin koittaa saada mitätöityä näiltä vastikketta odottavilta se nöyryyden odotus, vaikuttamatta kiittämättömältä. On vaikeaa.

Todennäköisesti ihmiset jotka odottavat minun jäävän kiitollisuuden velkaan tai haluavat minun kokevan nöyryyttä siitä että ovat sattuneet antamaan lahjan minulle tai lapsilleni pettyvät odotuksissaan mutta eipä se minun häpeäni tai ärsyyntymykseni aihe ole.

 

[QUOTE="Cream";30533687]Ap:ta siis toisinsanoen ärsyttää se, että mummokin haluaa päästä osaksi lasten riemua? Kun menette seuraavana päivänä sukulaisiin, niin lapset saavat mummon lahjat vasta silloin. Vaikka ne olisi sinun mielestäsi pitänyt antaa teille etukäteen niin että joulupukki tuo ne.
Nyt koet, että joulun taika on pilalla ja joudut olemaan anopillesi kiitollisuudenvelassa lasten lahjoista.

Ei, minua ei ainakaan ärsytä tämä toiminta yhtään. Ymmärrän hyvin että lahjan antaja haluaa olla mukana silloin, kun lahjaa avataan [/QUOTE]

Ei minua ärsytä oikeastaan se, että halutaan olla mukana. Se on täysin ymmärrettävää, enkä siis ole ärsyyntynyt niistä hyväntahtoisista "myöhästelijöistä"

Enkä anna itseni kokea jääväni kiitollisuuden velkaan, kerran olen päässyt siitä vaiheesta eroon, enkä halua siihen suohon mennä. Ovat siis itse halunneet kuitenkin antaa minun lapsilleni, ei minulla siihen haluun ole ollut mitään tekemistä. En siis välttämättä halua, että kenenkään tarvitsisi ostaa lapsilleni joululahjoja.

 

Kun lapset olivat pieniä, pukki oli jättänyt heille lahjoja pitkin pitäjiä. Niitä sai aattona ensin kotona suoraan pukilta, sitten serkkujen luo oli jätetty muutama paketti ja vielä seuraavana päivänä löytyi mummolasta lisää jne.Ja mikä oudoita, monissa paketeissa oli mukana pakettikortti, jossa toivottelivat hauskaa joulua niin kummit kuin mummitkin. Ei ollut ongelma sen enempää lahjojen antajille, niiden saajille kuin lapsosten vanhemmillekaan.

 

Mua ei itseäni ärsyttänyt eikä meillä itseasiassa mitään pukkia koskaan ollutkaan (oikeastaan tämänkin avauksen jälkeen ymmärrän miksi.. ).

MUTTA
minusta aloittaja voi aivan hyvin esittää tällaisen toivomuksen, että heillä lahjat antaa/jättää pukki tiettynä päivänä enkä ymmärrä mitä sanomista siinä muilla voisi olla? Jos ei sovi, niin sitten ei sovi. Jostain syystähän tällainen ei sitten joillekin näytä käyvän? Mitään käytännön ongelmia tuosta tuskin tulee. Jos kerran ihmiset ovat niin täynnä hyvää tahtoa ja antamisen iloa, niin miksi se ei onnistu kuin omilla ehdoilla? Oon mäkin kattonut tätä lahjontakulttuuria tässä sen verran monta vuotta, että olen päättänyt harjoittaa laupeuttani silkasta omasta ilosta. Eli antaa jotakin toiselle omaksi, ei haittaa vaikka myisi/polttaisi/antaisi eteenpäin. Ylipäätään varon antamasta mitään, mistä en ole varma että toinen tykkää. Rahaa annan ja muun antamisen kanssa varon ketään sitomasta mihinkään. Karmii joskus nähdä, kun jotkut antaa lahjoja, joissa tärkeintä on se antajan oma ajatus. Tai sitten voi se ollakin sitä mitä on toivottu, mutta antaminen on muuten jotenkin "lainanomaista" tai velvoittavaa.

Esimerkkejä hyrymykky. Monen kymmenen vuoden tuntemisen jälkeen, kun pyytää läheistä tuomaan synnärille herkkuja ja tämä tuo jotain tummaa suklaata ja dieettipirtelöitä niin eihän siinä voi muuta kuin sääliä sitä antamisen iloa ja koukata kahvilaan (oli siis kysynyt mitä voisi tuoda..).. Räikeä esimerkki tuo nyt oli mutta voi miten paljon niitä olisikaan.

 

Meillä saa jokainen päättää, antaako lahjan itse suoraan lapselle omissa nimissään, vai laitetaanko se anonyymisti pukinkonttiin. Vanhemmat hoitakoot joulupukin lahjat.

Lapsena muistan että oli ihanaa kun sai vielä joulun jälkeenkin jotain "unohtuneita" lahjoja, kun luuli että joulu on jo ohi eikä lahjoja saa kuin vuoden päästä seuraavan kerran

 

No ei ärsytä. Sano lapsillesi että muutkin saavat ostella joululahjoja niin kummasti helpottuu. Mitä vikaa on kiitollisuudessa?

 

Ärsyttää. Exäni isä laittoi joskus pukin säkkiin lahjan, jossa luki "t. Vaari". Eikö aikuinen ihminen osaa sen vertaa asettua lapsen asemaan, että antaisi joulupukkiin uskovan lapsen pitää uskonsa? Mutta ei, tärkeämpää on että lapset tietävät vaarin nyt hankkineen heille lahjat. Minäminä. Ihan sama minäminä-asenne näkyy siinä, että lahjaa ei voi antaa jouluaatoksi, koska haluaa nähdä lapsen ilmeen kun tämä avaa lahjan. Tärkeämpää on taas se oma viihdyke kuin lapsen jouluaaton ilo ja usko joulun taikaan, eli joulupukkiin. Jos ei voi varhaislapsuutta mennä lapsen ehdoilla, niin ihmettelen suuresti järjenjuoksua.

 

Ärsyttää. Exäni isä laittoi joskus pukin säkkiin lahjan, jossa luki "t. Vaari". Eikö aikuinen ihminen osaa sen vertaa asettua lapsen asemaan, että antaisi joulupukkiin uskovan lapsen pitää uskonsa? Mutta ei, tärkeämpää on että lapset tietävät vaarin nyt hankkineen heille lahjat. Minäminä. Ihan sama minäminä-asenne näkyy siinä, että lahjaa ei voi antaa jouluaatoksi, koska haluaa nähdä lapsen ilmeen kun tämä avaa lahjan. Tärkeämpää on taas se oma viihdyke kuin lapsen jouluaaton ilo ja usko joulun taikaan, eli joulupukkiin. Jos ei voi varhaislapsuutta mennä lapsen ehdoilla, niin ihmettelen suuresti järjenjuoksua.

Yleensä pukkiin uskovat eivät vielä osaa lukea. Joten ongelma taitaakin olla aikuisten puolella tässäkin. Lapset tuskin piittaavat, eikä joulun taika kaikkoa edes niinkin valtavan suuresta epäkohdasta että lahja tulee joltain muultakin kuin pukilta.

Ja kuten Pin sanoi, mitä vikaa kiitollisuudessa on? Sitä saisi olla hieman enemmänkin, jo tästä aloituksestakin päätellen.

 

Me ollaan joskus ihan varta vasten jaettu lahjoja eri päiville, eli itse ehdotettu, että jotkut isovanhemmat voivat jättää lahjat heidän luokseen ja lapsi saa ne sitten kun siellä joulunpyhinä kyläillään. Lapsi on saanut sukulaisilta niin paljon lahjoja, että kaikkien avaaminen aattona olisi ollut jo uuvuttavaa. Ja minullakin on vain positiivisia muistoja siitä, että pukki oli vahingossa vienyt lahjoja mummolaan ja niitä sai siten vielä jouluaaton jälkeenkin.

Sen lisäksi, että joulupukki saattaa epähuomiossa viedä lahjoja väärään paikkaan, kyllä me ollaan lapselle kerrottu, että ihmisetkin toisiaan jouluna muistaa. Tämä lähinnä siitä syystä, että kaikkien lahjojen piilottelu olisi tosi vaikeaa ja todennäköisesti epäonnistuisi. Mies saa töiden kautta paljon lahjoja ennen joulua ja minäkin jotain ja ne on ihan vaan avoimesti tuotu sisälle. Herkkukorit on pakkokin heti purkaa, koska sisältävät usein juustoja yms. jääkaappitavaraa.

Vähän etäisempien sukulaisten joulumuistamiset myös tehdään ja viedään avoimesti. Heille viemme yleensä joulukukka-asetelmat, joiden tekoon lapsikin osallistuu. Samoin joulupuu-keräykseen vein ihan lapsen kanssa paketit, kerroin että autamme joulupukkia. Ihan "pakettipaketit" läheisten kesken sen sijaan pyritään pitämään lapsilta salassa ja perheen kesken myös saajiltaan ennen jouluaattoa. Vaikka aikuiset eivät enää joulupukkiin usko, niin onhan heillekin kiva että joululahjoihin liittyy jotain jännitystä.

 

Ärsyttää. Exäni isä laittoi joskus pukin säkkiin lahjan, jossa luki "t. Vaari". Eikö aikuinen ihminen osaa sen vertaa asettua lapsen asemaan, että antaisi joulupukkiin uskovan lapsen pitää uskonsa? Mutta ei, tärkeämpää on että lapset tietävät vaarin nyt hankkineen heille lahjat. Minäminä. Ihan sama minäminä-asenne näkyy siinä, että lahjaa ei voi antaa jouluaatoksi, koska haluaa nähdä lapsen ilmeen kun tämä avaa lahjan. Tärkeämpää on taas se oma viihdyke kuin lapsen jouluaaton ilo ja usko joulun taikaan, eli joulupukkiin. Jos ei voi varhaislapsuutta mennä lapsen ehdoilla, niin ihmettelen suuresti järjenjuoksua.

Niin jouluiloa sille lahjan antajallekin, ei vain lapsillesi. Sanot vaan että nyt mummu osti myös joululahjan, en usko että lapsesi joulu menee siitä pilalle, ellei sitten mököttävän äidin takia....

 

Ei ollenkaan ärsyttänyt lasten ollessa pieniä, jos he saivat jonkun lahjan myöhemminkin. Meillä ei koskaan ollutkaan joulupukkia, emmekä väittäneet joulupukin tuovan lahjoja lapsille, vaan lahjat olivat aina peräisin niiltä, joilta oikeasti olivatkin. Niissä perheissä, joissa oli joulupukkiperinne käytössä, laitoimme heidän lapsilleen lahjoihin äitien toivomuksesta merkinnän tähän tapaan: "iloita joulua Petterille, toivottavat Metsäkylän tontut". Näin äitikin pystyi pitämään kirjaa kuinka hyvin kummi nyt on rahallisesti muistanut Petteriä, kummi kun asui Metsäkylässä, mutta Petteri ei tiennyt mikä lahja on kummilta, kun ei pienenä tiennyt kummin asuvan just Metsäkylällä. Heh, kukaan isä ei ole ehdottanut (lue vaatinut) tällaista.

 

Niissä perheissä, joissa oli joulupukkiperinne käytössä, laitoimme heidän lapsilleen lahjoihin äitien toivomuksesta merkinnän tähän tapaan: "iloita joulua Petterille, toivottavat Metsäkylän tontut". Näin äitikin pystyi pitämään kirjaa kuinka hyvin kummi nyt on rahallisesti muistanut Petteriä, kummi kun asui Metsäkylässä, mutta Petteri ei tiennyt mikä lahja on kummilta, kun ei pienenä tiennyt kummin asuvan just Metsäkylällä. Heh, kukaan isä ei ole ehdottanut (lue vaatinut) tällaista.

Hmm... tuollainen olisi minusta paljon vaikeampi selittää ja loisi enemmän epäuskoa, kuin kummin nimissä oleva lahja. Lapsi alkaisi kyselemään, että mitä tonttuja siellä Metsäkylässä on, eikö tontut olekaan Korvatunturilta. Sitä paitsi miten niin lapsi ei tiedä, että kummit on "Metsäkylästä" siinä vaiheessa kun osaa jo lukeakin, ette mahda olla kovin läheisiä? Oma lapseni on 5-vuotias, eikä osaa vielä lukea, mutta tietää kyllä jo kaikkien läheisten ihmisten asuinpaikkakunnat ja samalla paikkakunnalla asuvien kotikadutkin.

Eiköhän ne, jotka asiasta haluaa kirjaa pitää, pysty sen tekemään vaikka itse pakettikortissa ei lukisi lähettäjästä mitään. Ainakin jos paketit itse antaa tai lähettää.

 

Hmm... tuollainen olisi minusta paljon vaikeampi selittää ja loisi enemmän epäuskoa, kuin kummin nimissä oleva lahja. Lapsi alkaisi kyselemään, että mitä tonttuja siellä Metsäkylässä on, eikö tontut olekaan Korvatunturilta. Sitä paitsi miten niin lapsi ei tiedä, että kummit on "Metsäkylästä" siinä vaiheessa kun osaa jo lukeakin, ette mahda olla kovin läheisiä? Oma lapseni on 5-vuotias, eikä osaa vielä lukea, mutta tietää kyllä jo kaikkien läheisten ihmisten asuinpaikkakunnat ja samalla paikkakunnalla asuvien kotikadutkin.

Eiköhän ne, jotka asiasta haluaa kirjaa pitää, pysty sen tekemään vaikka itse pakettikortissa ei lukisi lähettäjästä mitään. Ainakin jos paketit itse antaa tai lähettää.

Minun oli myös vaikea ymmärtää tämän järjestelyn perimmäistä tarkoitusta, mutta tein kuitenkin niin kuin toivottiin. Tuo Metsäkylä oli tuossa symbolinen, kummilapsi kyllä tiesi ja tietää, missä kummi asuu, muttei pienenä tiennyt katuosoitetta tai jotain lähiön nimeä, mutta lapsen äiti halusi pitää ilmeisesti omasta mielestään järkevästi lukua, keiltä lahjat oikeasti olivat ilman sitä vaaraa, että lapsi osaisikin sitten lukaista laput.

 

En ihan myöskään ymmärrä mtä ajat takaa mutta meilläkin on niin että pukki tuo muutamia lahjoja ja osa tulee muilta. Musta on taas kiva tietää kuka on mitäkin ostanut, esim. jos kummi ostaa lapselle kirjan niin on kiva kiittää että "ihana kirja, on luettu kovasti, kiitos" kun se ettei kiitä ollenkaan tai jos kummi kysyy että mitä x tykkäs lahjasta niin itse on että ööö, yhtään en tiedä mitä sä ostitkaan...

Eli me kirjoitetaan paketeihin aina kylkeen keneltä ne on. Pienet lapest ei tollasia tajua ja isommat saa jo tajutakin että läheiset ihmiset ostavat lahjoja, osaavat kiittää ja vaikka antaa sitä arvoakin =)

Senkin takia on meillä tää toimii näin että meillä muistetaan myös esim. lasten kummeja joten lapsen on helpompi ymmärtää/oppia vastavuoroisuutta =)

 

Se että halutaan antaa lahjat jouluaaton jälkeen itse, eikä anneta joulupukin viedä kunniaa lahjasta.

Itse pidin sitä lapsena hölmönä kun lahjoja tippui joulupukin käynnin jälkeisinä päivinä ja näin aikuisena vielä hölmömpänä. En siis tarkoita vahingossa unohtuneita, tai niitä, jotka eivät vain välitä, vaan sellaisesta tarkoituksen mukaisesta. Siitä, että haluaa vain itse antaa lahjat ja tehdä lahjan saajalle, joulupukkiin vielä uskovalle, selväksi kuka ne lahjat antaa.

Mielestäni siinä tilanteessa ei tarvitsisi ollenkaan antaa joululahjoja, koska se todellakaan ei ole pakollista. Ei joulun tarkoitus ole tehdä toista kiitollisuuden velkaan, vaan joulun pitäisi olla taikaa. Mystinen satuolento tuo kerran vuodessa lahjoja ja se tuo niitä vain sinä päivänä.

Juu.Lahjan voi myös antaa etukäteen ja kertoa lapselle puhelimessa, että mitä minä annan. Olen kyllä samaa mieltä kanssasi.

 

Kyllä on varmaan meillä lasten joulut ja jouluntaika ollut aivan pilalla, kun lapset on niin pienestä pitäen, kun ovat jotain älynneet, velvoitettu kiittämään lahjojen antajia. Vaikka joulupukki olisi tuonut kaikki lahjat ja lapuissa ei olisi lukenut toivottajaa, niin minä äitinä olen kertonut, että tuon lahjan on laittanut/tilannut pukin mukana sinulle se ja se. Niitä lahjoja ei ole koskaan ollut semmoista vuorta, ettenkö olisi itse pysynyt kartalla minkälainen paketti on keneltäkin.

 

Jokainen suomalainen varmasti voisi antaa jotain hyväntekeväisyyteen ja auttaa heikommassa osassa olevaa. Se olisi todella hieno lahja.

Antaisin kuule aivan varmasti jos se apu todella menisi sinne minne sen kuuluu mennä, eikä välistävetäjien taskuihin. Samasta syystä en enää osallistu mihinkään keräyksiinkään.

 

Meillä ihan tarkoituksella tehdään niin, että pukki tuo vanhempien ostamat lahjat ja isovanhemmat, kummit jne. antavat itse omat pakettinsa. Näin ne myös muistetaan "sen Anni-kummin" antamana, ja niille lahjoille tulee ansaitsemansa arvokin. Isovanhemmat antaa omat lahjansa ennen tai jälkeen pukin käynnin. Eikä tästä tavasta mitään kiitollisuudenvelkaa kerry, enemmänkin se tehdään siksi että haluamme kunnioittaa perheemme ulkopuolisia, jotka lapsia muistaa.

 

Nyt en kyllä tunnista tällaisia ap:n kaltaisia myöhästelijöitä enkä tuota kiitollisuusvelkatunnettakaan. Onko ap kyseessä samat henkilöt, jotka saivat olosi lapsenakin vaivautuneeksi? Olisiko tämä vain heidän tapansa? En mä koe olevani kiitollisuudenvelassa lahjoista sen enempää ta vähempää tulipa lahja anonyymisti tai vaikka antajan nimellä varustetun pakettikortin kanssa. Joulupukki ei tuo lapsille kummien tms. lahjoja vaan ne ovat kummien antamia, vaikka tulevat etukäteenkin. Lahjoja annetaan ja saadaan. Tuota kiitollisuudenvelkaa en ymmärrä. Kuulostaa kovin marttyyrimaiselta.

 

Antaisin kuule aivan varmasti jos se apu todella menisi sinne minne sen kuuluu mennä, eikä välistävetäjien taskuihin. Samasta syystä en enää osallistu mihinkään keräyksiinkään.

Ja sitten sitä faktaa näistä väitteistä, kiitos. Vaikka eihän sitä koskaan tule. Etkä sinä lahjottaisi mitään kuitenkaan mihinkään vaikka ne rahat lentäisivät avustuskohteeseen itsestään ja muuttuisivat esim. kaivoksi tuosta vain kuin ihmeen kaupalla.

 

No ei todellakaan! Ollaan kiitollisia ihan jokaisesta lahjasta mitä saadaan!

 

Ei lapsi tunne mitään kiitollisuuden velkaa, ap:n luulisi aikuisena tietävän keneltä paketti tuli vsikks sen antoikin joulupukki. Kuullostaa lähinnä siltä, että jokin ap:n inhoama henkilö on ostanut lapselle lahjan, anoppi kenties?

 

eiks ne lapset ihmettele miksi kaupassa on ne lahjapaketoinnit ja miksi ihmisellä on kärryt täynä leluja jne

 

No ei ärsytä. Sano lapsillesi että muutkin saavat ostella joululahjoja niin kummasti helpottuu. Mitä vikaa on kiitollisuudessa?

Eihän kiitollisuudessa ole mitään vikaa, velvoittamisessa kiitollisuuteen mielestäni taas on.

Haluaisin, että edes jouluna lahjat olisivat annettu pyyteettömästi tai sitten ei ollenkaan. Mielestäni jouluun ei kuulu valtapelit tavaroiden oston myötä, se minua ärsyttää.