Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Perhe-elämä
"Älä tule liian lähelle, ettet satuta. Pysy kaukana etten satuta"
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="piikkipallo, post: 33230138"]</p><p>On pieniä ongelmia: lyhyesti sanottuna musta on tullut katkera, onneton, kärttynen, ilkeä akka. Miksi ihmeessä? No, en mä alunperin ihan tälläinen halunnut olla...</p><p></p><p>Tää meidän suhde on oikein sellainen perisuomalainen rakkaustarina, kaikkine vivahteineen.</p><p></p><p>Kun me tavattiin noin neljä vuotta sitten, mehän oltiin kuin paita ja perse. Oltiin toistemme mielestä maailman ihannimmat ja täydellisimmät olennot. No, kuinkas kävikään. Aikaa kulu ja huomattiin, että ohhoh, ei se nyt ihan näin ole.</p><p></p><p>Onni vaihtu onnettomuuteen aika äkkiä, minun kohdallani etenkin. Tajusin, että tämä onkin kaikkea muuta, kuin mitä haluan. Viinaa, väkivaltaa (niin fyysistä ja psyykkistä), vittuilua, rahahuolia, valheita, syyllisyyttä, syyttelyä, liian vähän seksiä (mielestäni liian vähän hellyyttä nykyään). Mistään muusta on vaikea enää puhuakkaan, kuin ongelmista, kun niitä on niin kauan kasittu. Etenkin mieheni rakastaa ongelmien vatkaamista yhä uudelleen ja vanhojen asioiden kaivelua. Näin ainakin luulen, kun hyvätkin hetket on joskus pakko myrkyttää ongelmien "selvittelyllä"= syyttää minua jostakin jo sovitusta jutusta yhä uudelleen.</p><p></p><p>No miksi helvetissä sitten pysyin tässä suhteessa. Ehkäpä uskoin ja uskon edelleen, että kyllä se siitä. Onhan meillä rutosti rakkautta ja on ollut ja on edelleen niitä hyviä aikoja ja hyviä hetkiä...</p><p></p><p></p><p></p><p>En minä miestäni kaikesta syytä. Se ei ainakaan ole tarkoitukseni tässäkään tekstissä, vaikka voi vähän sille vaikuttaa. Olen kyllä itsekkin mestari sekoittamaan asiat ja romuttamaan kaiken hyvän.</p><p></p><p>Meillä ongelmana on luottamuspula ja kostonkierre (jonka toteuttamisessa olen harvinaisen lahjakas, vaikken haluaisikaan). Kun toinen tekee toiselle jotain pahaa, anteeksianto ei ole mahdollista pitkään pitkään aikaa. Pahaa juttua kannetaan sitten mukana ja ryvetään itsesäälissä oikein kunnolla, että "Voi, voi mua ressua! Mitä olenkaan taas joutunut kokemaan ja kuinka paha tuo toinen onkaa tämän tehtyään! Ei mun tekemät pahat asiat ole mitään tähän verrattuna ja on ollukkin ihan reilua, että toinen on saanut kärsiä". Joo ja se luottamuspula. Sillekkään ei todellisuudessa ole tehty mitään. Vaikka toinen ei ole ollut epärehellinen pitkään aikaa, niin toinen katsoo asiakseen epäillä aina kaikesta.</p><p></p><p></p><p></p><p>En luota enää kehenkään, enkä mihinkään. Vähiten mieheeni (hän on kaikkein lähimpänä= voi satuttaa pahimmiten). Se on oikeastaan kaikkien aiheuttamieni ongelmien alkulähde. Tämän kaiken takana on taas huono itsetunto ja itseluottamus. Tunnen olevani todella heikko, enkä ehkä kestä sitä mahdollisuutta, että mieheni vahingoittaisi minua enää. Olen koko ajan "varpasillani", enkä kestä yhtään kritiikkiä, ettei minua vain satu. Siksi olen kehittänyt todella tehokkaan suojakuoren: olen niin vihainen, ilkeä ja kärtty akka, ettei mieheni halua olla lähelläni. Räjähdän heti, jos tilanne alkaa vaikuttaa "uhkaavalle" ja muutun itse uhkaavaksi. Katkeroituminen kaikesta pahasta auttaa tämän piikikkään suojakuoren ylläpitämisen. Ja voi luoja kuinka paha omatunto taas onkaan, kun satutan miestäni. Tajusin tämän kuvion vasta hiljattain. Ja vittu, miten vaikea tästä on päästä eroon.</p><p></p><p>Onko tämmöisen "suojakuoren" kehittämisestä kokemuksia ja kuinka olette siitä päässeet eroon?? (varmaan aika sekava teksti...kun on vähän seko olokin...)</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="piikkipallo, post: 33230138"] On pieniä ongelmia: lyhyesti sanottuna musta on tullut katkera, onneton, kärttynen, ilkeä akka. Miksi ihmeessä? No, en mä alunperin ihan tälläinen halunnut olla... Tää meidän suhde on oikein sellainen perisuomalainen rakkaustarina, kaikkine vivahteineen. Kun me tavattiin noin neljä vuotta sitten, mehän oltiin kuin paita ja perse. Oltiin toistemme mielestä maailman ihannimmat ja täydellisimmät olennot. No, kuinkas kävikään. Aikaa kulu ja huomattiin, että ohhoh, ei se nyt ihan näin ole. Onni vaihtu onnettomuuteen aika äkkiä, minun kohdallani etenkin. Tajusin, että tämä onkin kaikkea muuta, kuin mitä haluan. Viinaa, väkivaltaa (niin fyysistä ja psyykkistä), vittuilua, rahahuolia, valheita, syyllisyyttä, syyttelyä, liian vähän seksiä (mielestäni liian vähän hellyyttä nykyään). Mistään muusta on vaikea enää puhuakkaan, kuin ongelmista, kun niitä on niin kauan kasittu. Etenkin mieheni rakastaa ongelmien vatkaamista yhä uudelleen ja vanhojen asioiden kaivelua. Näin ainakin luulen, kun hyvätkin hetket on joskus pakko myrkyttää ongelmien "selvittelyllä"= syyttää minua jostakin jo sovitusta jutusta yhä uudelleen. No miksi helvetissä sitten pysyin tässä suhteessa. Ehkäpä uskoin ja uskon edelleen, että kyllä se siitä. Onhan meillä rutosti rakkautta ja on ollut ja on edelleen niitä hyviä aikoja ja hyviä hetkiä... En minä miestäni kaikesta syytä. Se ei ainakaan ole tarkoitukseni tässäkään tekstissä, vaikka voi vähän sille vaikuttaa. Olen kyllä itsekkin mestari sekoittamaan asiat ja romuttamaan kaiken hyvän. Meillä ongelmana on luottamuspula ja kostonkierre (jonka toteuttamisessa olen harvinaisen lahjakas, vaikken haluaisikaan). Kun toinen tekee toiselle jotain pahaa, anteeksianto ei ole mahdollista pitkään pitkään aikaa. Pahaa juttua kannetaan sitten mukana ja ryvetään itsesäälissä oikein kunnolla, että "Voi, voi mua ressua! Mitä olenkaan taas joutunut kokemaan ja kuinka paha tuo toinen onkaa tämän tehtyään! Ei mun tekemät pahat asiat ole mitään tähän verrattuna ja on ollukkin ihan reilua, että toinen on saanut kärsiä". Joo ja se luottamuspula. Sillekkään ei todellisuudessa ole tehty mitään. Vaikka toinen ei ole ollut epärehellinen pitkään aikaa, niin toinen katsoo asiakseen epäillä aina kaikesta. En luota enää kehenkään, enkä mihinkään. Vähiten mieheeni (hän on kaikkein lähimpänä= voi satuttaa pahimmiten). Se on oikeastaan kaikkien aiheuttamieni ongelmien alkulähde. Tämän kaiken takana on taas huono itsetunto ja itseluottamus. Tunnen olevani todella heikko, enkä ehkä kestä sitä mahdollisuutta, että mieheni vahingoittaisi minua enää. Olen koko ajan "varpasillani", enkä kestä yhtään kritiikkiä, ettei minua vain satu. Siksi olen kehittänyt todella tehokkaan suojakuoren: olen niin vihainen, ilkeä ja kärtty akka, ettei mieheni halua olla lähelläni. Räjähdän heti, jos tilanne alkaa vaikuttaa "uhkaavalle" ja muutun itse uhkaavaksi. Katkeroituminen kaikesta pahasta auttaa tämän piikikkään suojakuoren ylläpitämisen. Ja voi luoja kuinka paha omatunto taas onkaan, kun satutan miestäni. Tajusin tämän kuvion vasta hiljattain. Ja vittu, miten vaikea tästä on päästä eroon. Onko tämmöisen "suojakuoren" kehittämisestä kokemuksia ja kuinka olette siitä päässeet eroon?? (varmaan aika sekava teksti...kun on vähän seko olokin...) [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta sanaa on lauseessa: "Tupenrapinat"
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Examining handwritten texts
45 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Ostatko vaatteita kiinalaiskaupoilta? Näin valitaan malleja niitä esittelemään.
Tänään 04:12
Johnny Appleseed
0 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Pia Laukkanen
Tänään 02:05
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Aselait liian löyhiä suomessa.
Tänään 01:01
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Kertokaa Sigman pyörämittareista
Eilen 23:35
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Auto number guard-car
Eilen 23:13
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Miksi Hakkarainen erotettiin Perussuomalaisista?
Eilen 22:05
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Haluatteko kuulla, kun joku puhuu viisaita EU:sta? Se ei ole Purra...
Eilen 21:41
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Aselait liian löyhiä suomessa.
Started by vierailija
Tänään 01:01
Luettu: 64
Aihe vapaa
2.
Pia Laukkanen
Started by vierailija
Tänään 02:05
Luettu: 57
Aihe vapaa
3.
Ostatko vaatteita kiinalaiskaupoilta? Näin valitaan malleja niitä esittelemään.
Started by Johnny Appleseed
Tänään 04:12
Luettu: 48
Aihe vapaa
4.
Examining handwritten texts
Started by vierailija
45 min sitten
Luettu: 10
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Aikamoinen puutarha
Latest: vierailija
10 min sitten
Aihe vapaa
2.
Examining handwritten texts
Latest: vierailija
45 min sitten
Aihe vapaa
3.
Oravamusiikkia
Latest: Johnny Appleseed
Tänään 04:41
Aihe vapaa
4.
Ostatko vaatteita kiinalaiskaupoilta? Näin valitaan malleja niitä esittelemään.
Latest: Johnny Appleseed
Tänään 04:12
Aihe vapaa
5.
Äänestä eurooppaan Suomalaisia, älä perussuomalaisia
Latest: Johnny Appleseed
Tänään 04:06
Aihe vapaa
6.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
Tänään 03:00
Aihe vapaa
7.
Pia Laukkanen
Latest: Johnny Appleseed
Tänään 02:33
Aihe vapaa
8.
Aselait liian löyhiä suomessa.
Latest: vierailija
Tänään 01:04
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Perhe-elämä
"Älä tule liian lähelle, ettet satuta. Pysy kaukana etten satuta"
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu