Äityslomalla ystäviä

Ajattelin tehdä tälläisen aloitteen. Olen lapsen 10kk kanssa kotona ja lähipiirini ei kuulu montakaan joilla lapsi myös taikka ovat siis kotona nyt samaan aikaan. Mistä niitä ystäviä saisi?
ollaan kyllä yritetty käydä ahkerasti sekä kirkon että leikkipuistojen vauva kerhoissa mutta tuntuu vaikealta pyytää ihmisä esim. kahville, tosin kerhot eivät ole ihan lähellä missä itse asun mutta asutaan kuitenkin pk-seudulla

 

Noh, ei niitä ystäviä välttämättä saa vaikka kuinka yrittäisi. Itsekin monta vuotta rampannut kerhoissa, perhekahviloissa, puistoissa jne., ahkerasti jutellut ihmisille, mutta siinäpä se. Nyt kun on 7. kotiäitivuosi menossa, niin nyt olen parin äidin kanssa tutustunut paremmin, niin että säännöllisesti kyläillään toistemme luona. Harmi vaan, että olen pian jo palaamassa takasin työelämään. Luulen, että tämä ystävyys tai kaveruus aika pitkälti rakentuu lastemme kaveruuden ja leikkitreffien pohjalle, eli kun päiväkotielämä ja koulu lapsilla alkaa, taitaa nämä meidän aikuisten kaveruussuhteet vähitellen hiipua...

 

Pyytämällä sinne kahville! Sano suoraan että olis kiva käydä kahvilla, ei siinä mitään menetä. Moni varmasti vain tykkää kun pyydetään. Samanlaisia kuin sinä on paljon, jos kukaan ei pyydä ketään niin hankalaa on.

 

Ja niin unohdin mainita että olen yrittänyt netistäkin löytää muita kotona olijoita mutta tuloksetta

 

Pyytämällä sinne kahville! Sano suoraan että olis kiva käydä kahvilla, ei siinä mitään menetä. Moni varmasti vain tykkää kun pyydetään. Samanlaisia kuin sinä on paljon, jos kukaan ei pyydä ketään niin hankalaa on.

Tämä on totta! Jos tuntuu aluksi hankalalta, niin voit ehdottaa, että tapaatte leikkikentälle hiekkalaatikon laidalla. Siitä se lähtee. Kaksi uutta sydänystävää sain kotivuosina. Alkuun piti olla aloitteellinen

 

Niin aika hitaastihan monet ystävystyy. Sitä pitäis vaan rohkeesti pyytää. Eipä siinä mitään häviäkkään. Ite oon kohta 5v pyöriny lasten kanssa kerhoissa ja puistoissa ja muskareissa jne tässä samalla alueella(pk-seudulla)ja tuttuihin törmää jokapaikassa, kadulla, kaupassa jne. Yhtään sydänystävää en ole saanu mutten kyllä ole semmoista etsinytkään, aika varautuneesti kerron asioistani seurassa, lapsista juttelen mieluummin.
Lähinnä haen lapsille seuraa ja itselle juttuseuraa kun kotona ollessa hajoaa pää jos juttelee vaan lasten kanssa päivät pitkät. En panisi pahakseni jos vaikka joku sydänystävä löytyisikin mutta semmoista ei ole tullut vastaan.

Mut joo. Sulla se maailma muuttuu kun kevään tullen pääset istumaan hiekkalaatikon reunalle niin siellä useammin näkee samoja äitejä ja lähinaapureita. Vauvakerhoissa käydään vaan kerran viikossa, hiekkalaatikolla yleensä vähintään kerran päivässä.

 

Täällä yksi pk-lainen kotiäiti, seura päiväsaikaan olisi kyllä mukavaa, mutta itselläkin 2 alle 2-v lasta, joten edes tuonne avoimeen lähteminen on aina niin työn ja tuskan takana...

 

Pitänee kai rohkaistua ja pyytää kahville taikka syömäänkin johonki (mulla muutenkaan ei ole kovinkaan monta ystävää enään ja toivoisin että voisi pitää yhteyttä uusiin myös sitten kuin lapsi menee pk).
Ja niistä vauvakehoista, olen nyt huomannut että kyllä kirkon kerhossa käy samat kuin muskarissakin. Ja tosiaan kerhoihin joudutaan bussilla kulkemaan koska lähellä ei ole mitään joten vauvakerhojen äiditkään eivät naapurissa asu

 

Luulen, että tämä ystävyys tai kaveruus aika pitkälti rakentuu lastemme kaveruuden ja leikkitreffien pohjalle, eli kun päiväkotielämä ja koulu lapsilla alkaa, taitaa nämä meidän aikuisten kaveruussuhteet vähitellen hiipua...

EI! Ei vaan olemmehan... ystäviä! Emme salli tämän ystävyyden! hiipua!

 

Se on kyllä totta että ujona ihmisenä on vaikea pyytää ihmisiä esim kahville, en tiedä sitten että onko helpompaa kun lapset ovat isopia kun voi pyytää leikkimään lapsen kanssa