Eikös se laina kannattaisi mitoittaa sen mukaan, mitä nyt maksaa asumisesta? Jos maksaa nytt vuokraa 700e, niin sen saman rahan sitten pystyy maksamaan myös lainaa. Elämäntilanteen mukaan sitten vertaa siihen, pystyisikö maksamaan jopa enemmänkin, vai pitäisikö päinvastoin jättää elämiseen enemmän varaa.
Näin ilman muuta kannattaa. Luulenpa, että useimmat noin toimivatkin.
Jotenkin ne yli 1 000e:n kuukausittaisia lyhennyksiä maksavat hirvittävät, sillä siinä ei varmasti enää ole paljon venymisen varaa, kun korot nousevat. Pienikin nousu tietää jo isoa muutosta kuukausittaiseen erään.
Tai sitten laina lyhennyksineen on laskettu niin, että sillä yli tonnin lyhennyksellä selvitään, vaikka korko nousisi monta prosenttiyksikköä.
Nyt maksetaan reilusti enemmän kuin "pitäisi" eli mitä pankin kanssa on sovittu ihan siksi, että vaikka korot nousisivat, niin kuukausittaista lyhennyssummaa ei tarvitse kasvattaa. Silloin vain laina-aika venyisi, koska venymisvaraa on. Toinen hyvä puoli tässä on se, että elämä on laina-ajan alusta asti mitoitettu tietylle "korkean koron" lyhennystasolle. Vaikka siis korot nousisivat paljonkin, ei tule paniikkia siitä, kuinka se vaikuttaa muuhun elämiseen. Minusta on järkevää maksaa alusta asti sellaista summaa kuin enimmillään ajattelee kykenevänsä. Tällöin etua on siitä, että nyt matalan koron aikana laina lyhenee reippaasti. Typerämpää on mielestäni niin, että matalankoron aikana maksaa "pientä summaa", jota sitten korkojen noustessa pitää nostaa. Tuolloin tuo nostettu summa menee kokonaan kankkulan kaivoon. Jos alusta asti olisi maksanut tuota korotettua summaa, olisi sillä siis lyhentänyt lainapääomaa ja sitten korkojen noustua nousu vaikuttaisi vähemmän omaan talouteen.
Laina-aikaa sitten vaan sen verran pidemmäksi, että kuukausierä tippuu. Minulle ainakin on se ja sama, maksanko muutaman tonnin enemmän lainaa 25 vuoden ajalta, jollei tarvi kituuttaa toimeentulon rajoilla 15 vuotta.
