äitiyden ristiriitaisuus

Onko muita samanlaisia kuin minä? Olen luoja varjelkoon kolmen lapsen äiti ja rakastan kaikkia mielettömästi. Halusin vielä iltatähdenkin ja tässä sitä nyt ollaan. Nyt sellainen tunne että ei näin laiskalla ihmisellä pitäisi olla lapsia lainkaan...Aamulla ottaa päähän kun pitää herätä silloin kun lapset herää ja ei saa juoda kahvia ja lukea lehteä rauhassa!"!! Ei saa mennä lenkille silloin kun huvittaa tai kaupungille asioille. Vauvan myötä on pakko rajoittaa menemisiään ja sekös ottaa pattiin. Kateellisena sitten lukee lehdestä mitä "muut ihmiset" tekee ja missä käyvät. Matkoille ei oikein pääse ja jos pääseekin niin siitä on löhöloma kaukana kun on pieniä lapsia... Siis miksi halusin lapset kun en jaksaisi niitä hoitaa!! Ja erityisesti tuntuu että naisena sitä kantaa huonoa omatuntoa näistä ajatuksistaan, miehet menevät omia polkujaan. Ajattelevat taatusti prikulleen silleen että "ei huvita, enjaksa" mutta miehelle se on sallittua! Nytkin mies lähti asioille vaikka pitäisi yhdessä siivota ja huomenna lähtee mökille!

 

Heipä hei!

Täällä yks kahden lapsen äiti, joka haaveilee kolmannesta. Mua itseä tympäsee tää jatkuva sotku, lapset levittelee kaiken pitkin taloa, mä en tykkää siivoamisesta, teen sitä sitten ku on aivan pakko, tuleekin huudettua lapsille, ku sotkevat. Ärsyttää, ku teen ruokaa, ni kummallekaan ei kelpaa, on pahaa, maitomuki kaatuu melkein joka pv pitkin keittiötä ja heti hermostun siitä. Lapset ei tykkää mielellään ulkoilla, toisinaan patistan pakolla ulkoilemaan ja ovatkin sitten siellä ihan mielellään. Mutta eivät siis ulkoile edes joka pv. silloin ku kovin ärsytää ni laitan heti ne katsomaan lastenohjelmia tv:stä tai kun innostuvat kovasti tappelemaan. En siis todellankaan ole mikään ihanneäiti, mutta lapsiani rakastan kovasti ja kerron sen heille joka pv. Kolmannen haluan, itselläni on monta sisarusta, siksi kait haluan omille lapsillekin sisaruksia.

 

Mulla tuli nyt kolmannen pojan kohdalla vastaan, että ei jaksais kaikkea rutiinia, mutta ehkä mun paha unettomuus vie verojaan ja pojan ruoka-aineallergiat.

Mutta sen oon huomannut, että juuri koskaan ei tunnu olevan tyytyväinen siihen, mitä sillä hetkellä on, kun olin äitiyslomalla, tuntui se alussa hyvältä, mutta pian jo alkoi tympäisemään se kotona olo yksinäisyydessään, kun ei tutut kerennyt enää tavata ja lapsi oli ihan eri rytmissä, kun muut, tuntui. Ja nyt kun olen töissä, kaipaan niin kotiin takaisin, täällä nämä samat rutiinit kans toistuu, hoh hoijaa. Vaikka sosiaalista puolta saa ihan riittämiin ja ylikin.

 

Mutta sen oon huomannut, että juuri koskaan ei tunnu olevan tyytyväinen siihen, mitä sillä hetkellä on, kun olin äitiyslomalla, tuntui se alussa hyvältä, mutta pian jo alkoi tympäisemään se kotona olo yksinäisyydessään, kun ei tutut kerennyt enää tavata ja lapsi oli ihan eri rytmissä, kun muut, tuntui. Ja nyt kun olen töissä, kaipaan niin kotiin takaisin, täällä nämä samat rutiinit kans toistuu, hoh hoijaa.

Olipa tuttua tekstiä. Olen ollut kotiäitinä vajaa kaksi vuotta ihan suunnitellusti. Vajaa kuukausi sitten syntyi toinen lapsi ja nyt sitten tullut kauhea tarve päästä töihin tai opiskeleen. Järkeni sanoo, että ei ennen kuin äitiysloma loppuu, mutta tunne sanoo että pakko päästä jonnekin pois kotoa.

 

tuttua on teksti täälläkin.Vauva(3.lapsi)nyt 7kk.Viime kesänä vannoin etten mene kolmeen vuoteen töihin..mukavastihan nuo ensimmäiset kuukaudet sujui..kiva olla kotona jne. joopa joo, tässä sitä nyt ollaan syksyllä menos töihin.ei vaan jaksa näitä samoja hommia aina päivästä toiseen.Tätä samaa siivoamista ja ruuanlaittoa.Tiedän kyllä, että puoli vuotta töittenalkamisesta olis ihanaa jäädä taas kotia..tuntuu etten ikinä ole mihinkään elämäntilanteeseen täysin tyytyväinen!

 

Minusta olisi ihanaa jos olisi monta lasta. Minulla on kaksi. Ja enempää ei tule! En tiedä kaduttaako sitten joskus, mutta nyt tuntuu etten jumalauta jaksaisi yhtään enempää hoitaa. Ei varsinkaan sitä vauva aikaa, ei ei ei!!
Jos joku antaisi minulle terveen pari vuotiaan niin mikäs siinä, voisin ottaa niitä vaikka viisi! B)
Omat lapset on 4 ja 6, pääsen siis jo helpolla ja olen ollut pitkään kotiäitinä. Nyt vihdoin alan saamaan omaa elämää käyntiin, ennen kaikki meni lasten ehdoilla. Ei sillä, nautinhan minä niistäkin vuosista.
Mutta aikansa kutakin.