tämmönen
olen seurustellut poikaystäväni kanssa kohta vuoden. Kuukauden seurustelun jälkeen, poikaystäväni sai kuulla exältään että tämä on paksuna ja lapsi on todennäköisesti hänen. poikaystäväni kertoi asiasta minulle heti mikä oli hyvä juttu.
piokaystäväni ja tämän exän suhde oli loppu vaiheessa onoff-meininkiä ja lopullisen eron jälkeen kului noin pari viikkoa kunnes aloimme seurustella. Heidän suhde kaatui siihen että aikaa oli kummallakin suhteeseen panostamiseen vähän. he erosivat kuitenkin ystävinä ja välit ovat edelleen asialliset.
Aluksi mietin sitä asiaa että poikaystäväni olisi mahdollisesti tulossa isäksi. miten se vaikuttaisi meidän suhteeseen joka on vasta alulla? rakastaako mieheni minua vai haluaako palata exänsä kanssa yhteen? olenko valmis elämään suhteessa johon liittyy myös lapsi? mikä on oma roolini tässä asiassa? olen vasta 21v. joten "äitipuolen" rooli ei kuulostanut hyvältä.
mieheni sai minut kuitenkin vakuuttuneeksi siitä että rakastaa minua eikä halua palata exänsä kanssa yhteen.
mitä enemmän aikaa kului ja lasketun ajan lähestyessä, ajatukset palasivat taas siihen muksuun. teenkö sittenkin oikein kun jatkan suhdetta? poikaystäväni asuu useamman kilometrin päässä joten emme edes nää kuin vaan n. kolmen viikon välein.
poikaystäväni ei kerro oma-aloitteisesti asiasta mitään vaan minun pitäisi osata kysyä. olen sanonut että pitää minut ajan tasalla mutta silti joudun itse kysymään tilanne raportteja häneltä.
minulla oli vuoden alussa pidempi työssäoppimis jakso ja asuin hänen luonaan tämän ajan. sinä aikana minusta tuli täysi hermoraunio, en nukkunut kunnolla, itkin lähes koko ajan, mikään ei tuntunut kiinnostavan sillä ajatukset pyöri koko ajan siinä tulevassa muksussa.
suurimman osan tiedoista olen saanut lukemalla poikaystäväni viestit jotka tämän exä oli lähettänyt. tiedän ettei tämä ole oikein mutta ei jaksa koko ajan olla kyselemässäkään ja oikeita kysymyksiä on vaikea löytää.
lapsi syntyi ja poikaystäväni unohti mainita asiasta minulle. sain tiedon vasta noin pari viikkoa taphtuneesta lukemalla taas viestit.
nyt on isyydenselvitys käynnissä ja odotellaan tuloksia. pitkään olin epävarma siitä, haluanko jatkaa suhdetta ja epätietoisuus kaikesta lapseen liittyvästä vaivasi. en oikeen tiedä omaa paikkaani asiassa ja tunnen oloni ulkopuoliseksi. kun kysyn jotain asiaan liittyvää kuten mitä lastenvalvojalla oli puhuttu, vastaus on vain että ei oikeestaan mitään. tämmönen ärsyttää eikä helpota oloa yhtään. poikaystäväni myös sanoi minulle ettei lapsi vaikuta minun elämääni mitenkään mutta perui puheensa kun kerroin että se lapsi vaikuttaa hänen elämäänsä ja se mikä vaikuttaa hänen eläämsä, vaikuttaa myös omaan elämääni.
mietin myös sitä että jos exä on hankkiutunut raskaaksi tahallaan, semmosia naisiakin kun löytyy. puhuin tästä poikaystäväni kanssa mutta hän ei usko että näin olisi. poikaystäväni pitää lasta vahinkona mutta on silti lupautunut kantamaan vastuun teoistaan.
lapsen ristiäisiin poikaystäväni ei mennyt vaan tuli viikon lopuksi minun luokse. tuli vähän syyllinen olo mutta eihän ole edes varmaa että lapsi on hänen joten kaippa se on siksi ihan ymmärrettävää jättää ristiäiset väliin?
omat vanhempani ovat eronneet kun olin lapsi ja siitä lähtien on isäni luvannut kaikenlaista mutta ne ovat jääneet vain lupauksiksi. tämän takia luottamus miehiä kohtaan on aika vähäistä eikä tilannetta helpota yhtään se että poikaystäväni on aika vaisu asian suhteen. se että olen itse avioero lapsi niin voin hyvinkin kuvitella miltä lapsesta tuntuu kun molemmat vanhemmat eivät ole koko ajan läsnä.
en oikeen tiedä kenelle asiasta puhuisin kun en tiedä ketään kenellä olisi vastaava tilanne. yleensä kun "uusio"perheet syntyy avioeron takia.
poikaystäväni ei ole vieläkään kertonut exällensä että seurustelee, exä ei siis tiedä minusta mitään. mielestäni olisi aika reilua häntä kohtaan että hän tietäisi.
omille vanhemmilleen poikaystäväni ei aio lapsesta kertoa.
nyt on pikku hiljaa olo helpottunut ja luottamus poikaystävääni kohtaan alkaa löytyä. rakastan häntä ja hän minua, siitä olen varma. asialle on vain annettava aikaa ja tilaa. kumma kyllä oloa helpotti se että sain tiedon siitä että poikaystäväni haluaa lapsia minun kanssa. tiedon jälkeen ei ahdistanut enää yhtään niin paljon kuin aikaisemmin.
meidän suuhteeseen vaikuttaa myös se että meillä on 11 vuoden ikäero. se ei ole ennen haitannut mutta nyt kun hänestä on mahdollisesti tulossa isä, se tekee hänestä "aikuisen" ja korostaa ikäeroamme vielä enemmän.
ärsyttää kun ei voi muutakuin antaa ajan kulua ja katsoa mitä tapahtuu.
olen tehnyt selväksi että äitipuoli en aijo olla sillä äiti lapsella on jo. yritän pitää ystävälliset välit lapsen äitiin mikäli se vain on mahdollista. en ole äitiä vielä nähnyt mutta kun se hetki tulee, YRITÄN käyttäytyä vaikka sisällä kiehuu.
ei ollut nyt mitenkään selvästi kerrottu asia mutta toivottavasti siitä jotain ymmärsi=).
toivon ettei se kuka tämän nyt jaksoi ja viitsi lukea, ei pitäisi minua ihan naiivina ikäni takia. nämä ovat kuitenkin minun mietteitä ja tunteita asiasta. on totta että ei minulla elämänkokemusta kauheasti ole mutta silti oikeus omiin mietteisiin.
