Väsynyt
Miten ihana sana, mutta miten se voi alkaa kuulostamaan ahdistavalta!! Onko muita äitejä jotka ovat väsyneet siihen että lapset huutavat joka asiassa äitiä, siis joka paikassa ja joka asiaan! Isä yrittää kaikkensa, mutta mihinkään ei kelpaa. Miten masentavaa isänkin osalta.
Olen kotiäiti. Meillä 3 pientä lasta. Tunnen että en riitä. Joka paikkaan pitäis ehtiä ja joka itku tyrehdyttää. vaipat, puurot, vaatteet, leikit, unet, ulkoilut.. rakennusvaihe just takana ja isä ollut paljon pois kotoa. iltaisin mulla ei mitään viisasta harrastusta, jos nyt lenkillä silloin tällöin käyn. Ei ystäviä täällä. Joten ihan ok, olen kotona perheen kanssa. Lapset niin kiinni mussa et kukaan muu ei käy hoitamaan. Kun lähden esim. lenkille, se lenkkiaika menee lapsilla siihen että ikkunassa itkevät äitiä. Vierailuilla tai muissa tilanteissa kaikki kolme ovat kiinni minussa, Äitiii... Helpompaa monesti olla kotona. En ehdi keskustella muiden kuin lasteni kanssa ja yrittää heitä mm narrata muiden lasten kanssa leikkimään. Ne kyläilyt ottavat enemmän kuin antavat.
Sukulaiset asuvat kaukana ja kunnan talous heikko, ei ole vara antaa kodinhoito apua. Mies iltaisin töiden jälkeen kotona. auttais kaikessa ja yrittää. Mutta esim. ruokailut eivät onnistu. Lapset huutavat ja itkevät, eivät anna isälle mahdollisuutta. Pakolla ollaan kokeiltu, mutta ei sekään ole oikea tapa.. Nukumaan eivät isän anna viedä, vain äiti kelpaa. Tai jos isä vie, voivat itkeä sen 1-2 tuntia..
olen liian kiinni lapsissa, tiedän sen. Onko muita? olenko liian ylihuolehtiva äiti? Olisiko syytä olla lujempi ja jättää lapset kylmästi isänsä tai muiden sukulaisten passattavaksi, ja häipyä kuvioista joksikin aikaa? Tähän alan väsyä!
Olen kotiäiti. Meillä 3 pientä lasta. Tunnen että en riitä. Joka paikkaan pitäis ehtiä ja joka itku tyrehdyttää. vaipat, puurot, vaatteet, leikit, unet, ulkoilut.. rakennusvaihe just takana ja isä ollut paljon pois kotoa. iltaisin mulla ei mitään viisasta harrastusta, jos nyt lenkillä silloin tällöin käyn. Ei ystäviä täällä. Joten ihan ok, olen kotona perheen kanssa. Lapset niin kiinni mussa et kukaan muu ei käy hoitamaan. Kun lähden esim. lenkille, se lenkkiaika menee lapsilla siihen että ikkunassa itkevät äitiä. Vierailuilla tai muissa tilanteissa kaikki kolme ovat kiinni minussa, Äitiii... Helpompaa monesti olla kotona. En ehdi keskustella muiden kuin lasteni kanssa ja yrittää heitä mm narrata muiden lasten kanssa leikkimään. Ne kyläilyt ottavat enemmän kuin antavat.
Sukulaiset asuvat kaukana ja kunnan talous heikko, ei ole vara antaa kodinhoito apua. Mies iltaisin töiden jälkeen kotona. auttais kaikessa ja yrittää. Mutta esim. ruokailut eivät onnistu. Lapset huutavat ja itkevät, eivät anna isälle mahdollisuutta. Pakolla ollaan kokeiltu, mutta ei sekään ole oikea tapa.. Nukumaan eivät isän anna viedä, vain äiti kelpaa. Tai jos isä vie, voivat itkeä sen 1-2 tuntia..
olen liian kiinni lapsissa, tiedän sen. Onko muita? olenko liian ylihuolehtiva äiti? Olisiko syytä olla lujempi ja jättää lapset kylmästi isänsä tai muiden sukulaisten passattavaksi, ja häipyä kuvioista joksikin aikaa? Tähän alan väsyä!