sad
Luin tänään iltasatua lapsille ja sadun jälkeen meillä on tapana jutella päivän tapahtumista hetki ennen kuin
uni tulee. Tämän illan keskustelun seurauksena minulla on todella paha mieli ja ahdistaa. V kysyi
kirkkain silmin: "äiti, miten saa kavereita?". Sanoin V:lle, että eikös päiväkodissa ole kavereita ja pyysin kertomaan
kenen kaikkien kanssa leikkii. Sen tiesinkin, että tyttöjen kanssa leikkii enemmän, mutta tänään kävi ilmi, että
V ei oikein tiedä miten saisi pojatkin leikkimään kanssaan. Surullinen oli poika asian vuoksi. Kuulemma ei huolita mukaan.
Sitten S alkoi kertomaan ääni väristen, että vain Atte pojista leikkii hänen kanssaan. Muut pojat ei. Kukaan ei
kuulemma huoli mukaan vaan sanoo, ettei S saa tulla leikkeihin mukaan! Joskus aikaisemmin olin huomaavinani
(ainakin poikien puheista), että ovat alkaneet leikkimään myös poikien kanssa - mutta enää ei huolittaisi mukaan.
Meidän pojat jäävät helposti paitsioon, koska ovat
varautuneita ja hitaasti lämpiäviä. Mutta nykyään kuitenkin jo niin paljon reippaampia kuin vielä esim. vuosi sitten, että
varmasti pääsisivät toisten poikien kanssa leikin touhuun mukaan jos vain heidät huolittaisiin. Ja mieleeni tulee myös se,
että jos (voihan olla, että meidän pojat nyt höpöttävätkin ja koko kaverittomuus on heidän omaa puhettaan ) heitä
syrjitään, ei se ainakaan auta jatkossakaan kavereiden saamista, päinvastoin.
Äitiä ahdistaa ja tuntuu todella pahalta! Niin, miten oikein saa kavereita? Kyse 5-vuotiaista pojista.
uni tulee. Tämän illan keskustelun seurauksena minulla on todella paha mieli ja ahdistaa. V kysyi
kirkkain silmin: "äiti, miten saa kavereita?". Sanoin V:lle, että eikös päiväkodissa ole kavereita ja pyysin kertomaan
kenen kaikkien kanssa leikkii. Sen tiesinkin, että tyttöjen kanssa leikkii enemmän, mutta tänään kävi ilmi, että
V ei oikein tiedä miten saisi pojatkin leikkimään kanssaan. Surullinen oli poika asian vuoksi. Kuulemma ei huolita mukaan.
Sitten S alkoi kertomaan ääni väristen, että vain Atte pojista leikkii hänen kanssaan. Muut pojat ei. Kukaan ei
kuulemma huoli mukaan vaan sanoo, ettei S saa tulla leikkeihin mukaan! Joskus aikaisemmin olin huomaavinani
(ainakin poikien puheista), että ovat alkaneet leikkimään myös poikien kanssa - mutta enää ei huolittaisi mukaan.
Meidän pojat jäävät helposti paitsioon, koska ovat
varautuneita ja hitaasti lämpiäviä. Mutta nykyään kuitenkin jo niin paljon reippaampia kuin vielä esim. vuosi sitten, että
varmasti pääsisivät toisten poikien kanssa leikin touhuun mukaan jos vain heidät huolittaisiin. Ja mieleeni tulee myös se,
että jos (voihan olla, että meidän pojat nyt höpöttävätkin ja koko kaverittomuus on heidän omaa puhettaan ) heitä
syrjitään, ei se ainakaan auta jatkossakaan kavereiden saamista, päinvastoin.
Äitiä ahdistaa ja tuntuu todella pahalta! Niin, miten oikein saa kavereita? Kyse 5-vuotiaista pojista.