"Äiti, miten oikein saa kavereita?"

  • Viestiketjun aloittaja sad
  • Ensimmäinen viesti
Keittiönoita
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Miten minä voin poikiani opettaa ystävyyssuhteita solmimaan? Kuinka UJO lapsi solmii ystävyyssuhteita? Kaikki vinkit otetaan vastaan!
Se tilaisuuksien tarjoaminen. Aten kutsuminen teille joku lauantai tai sunnuntai leikkimään. Lapsesi osaavat leikkiä sisarustensa kanssa, joten he osaavat leikkiä Atenkin kanssa. Ja jatkossa muiden kanssa.

Jokaisella lapsella on myös oma tapansa solmia ystävyyssuhteita. Lapsetkin kun ovat erilaisia. Mieti vaikka, miten itse saat uusia kavereita. Johonkin tutustut varmasti eri tavalla kuin johonkin toiseen. Eikö? Ei siis ole olemassa valmista kaavaa, miten saa kaverin. Se riippuu kovin paljon siitä vastapuolestakin.

Myös jokin harrastus antaa lapselle lisää mahdollisuuksia tavata erilaisissa ympyröissä erilaisia lapsia. Ja tietty otat asian puheeksi siellä päiväkodissa.

 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Jokaisella lapsella on myös oma tapansa solmia ystävyyssuhteita. Lapsetkin kun ovat erilaisia. Mieti vaikka, miten itse saat uusia kavereita.
Kun joku tulee sukuun. Mutta ei taida oikein toimia kaikille, jos tarpeet ovat suuremmat. Ei minulla ole muita kavereita, tovereita kylläkin mitkä kestävät työn tai koulun ajan.
 
sipsi
Minä vaan edelleen ajattelen, että voisiko niitä poikia pyytää (yksi kerrallaan) teille leikkimään? Jos se poikisi sitten jotain sinne päiväkotiin. Ymmärrän ihan täysin pahan mielesi äitinä, paha mieli oli aikanaan itselläkin. Mutta lapsilla se tilanne voi sitten muuttua niin äkkiä, ja niitä kavereita alkaa löytyä!
 
Keittiönoita
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Joillekin kaveruussuhteet pitää opettaa, kaikille nuo taidot eivät ole luontaisia. Mutta onneksi kaikki ei kavereita kaipaakaan.
Totta. Mun käsittääkseni ap:n lapsilla ei kuitenkaan ole mitään ongelmia leikkiä muiden kanssa ts eivät ole siinä mielessä "sosiaalisesti rajoittuneita", etteivätkö pystyisi olemaan muiden lasten kanssa, keskittymään leikkeihin, kuuntelemaan muiden mielipiteitä leikistä, ottamaan muita huomioon jne. Nyt pitäisi vaan saada aikaan tilanteita, joissa ap:n lapsi ja joku vieras kohtaavat. Mieluiten tilanne, jossa sillä toisellakaan ei olisi vaihtoehtoista kaveria. Eli kun kutsuu sen Aten leikkimään, ei ole viittä muuta poikaa, joista Atte voisi valita leikkikaverin.

 
Keittiönoita
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Kyllä ehdottomasti, pyydämme ainoaa kaveria meille leikkimään! Lähdetään siitä liikkeelle :)
Siitä on hyvä lähteä. Myöhemmin voi pyytää jonkun toisenkin pojan. Onko teillä naapurustossa sopivan ikäisiä lapsia? Kaverinhan ei tarvitse olla välttämättä juuri sieltä päiväkodista. Tarkoitan siis sitä/niitä kavereita, joiden avulla tuo tämän hetkinen ujous voitetaan.

 
Keittiönoita
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Aivan Keittiönoita! Meillä tilanne sellainen, että lähellä on vain niitä tyttöjä. Ja poikia tässä kaivattaisiin!
Musta tuntuu, että poikasi ei tarvitse muuta kuin rohkeutta leikkiä muiden kanssa. Ja kun alkuun pääsee, loppu menee jo omalla painollaan.

 
Keittiönoita
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Näin on, alkuun pääseminen tökkii ja kun nyt eivät toiset pojat edes huoli päiväkodissa mukaan!
Siitä kannattaa mainita päiväkodissa. Mulle tuli vielä mieleeni, että - sulla ilmeisesti siis kaksospojat - poikiesi ei tarvitse kuitenkaan olla yksin, jos ei muut pojat leiki heidän kanssaan? Heistä on kaveria toinen toisilleen? Tämä saattaa erehdyttää päiväkodin henkilökuntaa ja he eivät välttämättä tiedä, miltä pojistasi tuntuu. Aikuiset kiinnittävät huomion, jos joku jää yksin, mutta nythän ei kuitenkaan ole käynyt niin. Joten siksikin on tärkeää, että puhut asiasta siellä.

 
vierailija
Lapseni harrastaa joukkuevoimistelua. Hän on ollu siinä samassa joukkueessa noin 5 kuukautta. Hänellä ei ole kavereita siinä joukkueessa. Hän on kyllä ujo ja arka ollut pienestä pitäen, ihmettelen johtuuko hänen kaverittomuus siitä, että hän on niin ujo, vai siitä, että hänen joukkue"kaverinsa" pitävät häntä kummallisena.
 

Yhteistyössä