"Äiti, miten oikein saa kavereita?"

Luin tänään iltasatua lapsille ja sadun jälkeen meillä on tapana jutella päivän tapahtumista hetki ennen kuin
uni tulee. Tämän illan keskustelun seurauksena minulla on todella paha mieli ja ahdistaa. V kysyi
kirkkain silmin: "äiti, miten saa kavereita?". Sanoin V:lle, että eikös päiväkodissa ole kavereita ja pyysin kertomaan
kenen kaikkien kanssa leikkii. Sen tiesinkin, että tyttöjen kanssa leikkii enemmän, mutta tänään kävi ilmi, että
V ei oikein tiedä miten saisi pojatkin leikkimään kanssaan. Surullinen oli poika asian vuoksi. Kuulemma ei huolita mukaan.


Sitten S alkoi kertomaan ääni väristen, että vain Atte pojista leikkii hänen kanssaan. Muut pojat ei. Kukaan ei
kuulemma huoli mukaan vaan sanoo, ettei S saa tulla leikkeihin mukaan! Joskus aikaisemmin olin huomaavinani
(ainakin poikien puheista), että ovat alkaneet leikkimään myös poikien kanssa - mutta enää ei huolittaisi mukaan.

Meidän pojat jäävät helposti paitsioon, koska ovat
varautuneita ja hitaasti lämpiäviä. Mutta nykyään kuitenkin jo niin paljon reippaampia kuin vielä esim. vuosi sitten, että
varmasti pääsisivät toisten poikien kanssa leikin touhuun mukaan jos vain heidät huolittaisiin. Ja mieleeni tulee myös se,
että jos (voihan olla, että meidän pojat nyt höpöttävätkin ja koko kaverittomuus on heidän omaa puhettaan ) heitä
syrjitään, ei se ainakaan auta jatkossakaan kavereiden saamista, päinvastoin.

Äitiä ahdistaa ja tuntuu todella pahalta! Niin, miten oikein saa kavereita? Kyse 5-vuotiaista pojista.

 

Kavereita saa olemalla reipas ja reilu, noudattamalla leikkien sääntöjä, puolustamalla itseään kun tarve vaatii, ja keksimällä kivoja leikkejä...ja sitten jos joku sanoo suoraan, että "me ei oteta sua leikkiin" niin siitä pitää sanoa aikuiselle!

 

kysykää päiväkotilapsia kotiin leikkimään. ehkä helpompi luoda kaverisuhteita kotona aluksi.

 

Siihen on psykologinen kaava olemassa miten saa kavereita lapsena. Jotkut lapset osaavat luonnostaan tai kotoota opetettuna lähestyä " oikein" uusia ihmisiä ja tämän takia saavat helpommin kavereita.

En lukenut tätä netistä. Joten en osaa sanoa mistä voisit hakea tietoa. Muistan itse vain pääpiirteittäin miten se kaverijuttu meni.

 

Kyllä ne ehtii sitten isompinakin -kouluiässä viimeistään. Onneksi veljeksillä on toisensa, ajattele jos ainoalla lapsella olisi sama ongelma. On tosi hyvä juttu kuitenkin että veli löytyy!

 

Yksi "moka" jonka voi tehdä on tuputtaa liian nopeasti omia leikkejään..Tai olla liian ujo ..ujous tai arkuus saa toisessa lapsessa jopa buustin kiusata ujoa tai arkaa lasta. jne.

 

Kyllä vain, onneksi heillä on toisensa. Mutta kun olisi kiva saada muitakin kavereita, ettei aina ole vain se veli siinä. Minun pojat ovat keskimääräistä hitaampia tutustumaan ja nyt kun ollaan "jo" viisivuotiaita niin toivoisi, että pääsisivät muidenkin poikien juttuihin mukaan.

 

Kyllä tuosta kannattaisi tädeillekin mainita, varsinkin, jos siellä on tuollaista, että jotain ei oteta leikkeihin mukaan.

 

Nämä jätkät eivät tuputa omia juttujaan. Heidän synti on se, että ovat ujoja Mutta halua olisi kovasti löytää kamuja!

 

Äitiyslomalainen, kerrotko vähän tuosta kaavasta!

 

Mut ei tytöissäkään oo mitään vikaa kavereina. Ainakaan kotona ei kannata alkaa korostamaan, et niitä poikakavereitakin pitäis olla. Turha tehdä asiasta liian suurta. Myös meidän poika leikkii päiväkodissa enemmän tyttöjen kuin poikien kanssa. Ikää vajaat viis v.

 

Pojilla on myös kaksi siskoa eli leikkivät tyttöjen kanssa. Itse asiassa kaikki kaverit ovat tyttöjä ja itse toivoisivat saavansa poikia kavereikseen. Tähän asti ei ole heitä itseään häirinnyt, mutta nyt on toisin.

 

Kukaan ei
kuulemma huoli mukaan vaan sanoo, ettei S saa tulla leikkeihin mukaan!

Kerro tuosta heti päiväkodin ohjaajille, tuollainen lasketaan jo kiusaamiseksi. Ainakin meidän lapsen ala-asteella.

 

Kukaan ei
kuulemma huoli mukaan vaan sanoo, ettei S saa tulla leikkeihin mukaan!

Kerro tuosta heti päiväkodin ohjaajille, tuollainen lasketaan jo kiusaamiseksi. Ainakin meidän lapsen ala-asteella.

Peesi! Aikuisten ohjauksellakin on vaikutusta miten lapset käyttäytyvät ja eniten juuri päiväkodissa, kun vielä vahtivat lapsia. Oman lapseni huolenaiheet olen aina päiväkotiin kertonut, jossa sitten omalta osaltaan tädit auttavat jos suinkin voivat.

 

Ehdottomasti otan asian päiväkodissa puheeksi. En jää asioita miettimään vaan toimin. Muta silti, miten niitä kavereita ujot saa?

 

no mulla on 6 vuotias tyttö ja hänellä aivan sama ongelma ei oteta leikkiin mukaan, ja kun itse ei uskalla mennä kysymään saako tulla....aivan kamala tunne vanhemmalle. varsinkin kun oon itse ollut koulukiusattu ja aoin varmistaa kaikin keinoin ettei oma lapsi joudu samaa kokemaan

 

Ehdottomasti otan asian päiväkodissa puheeksi. En jää asioita miettimään vaan toimin. Muta silti, miten niitä kavereita ujot saa?

Pyytämällä kotiin leikkimään. Se Atte nyt aluksi, vai mikä pojan nimi olikaan. Ujon ja aran lapsen on helpompi ystävystyä pienessä kuin isossa porukassa.

 

Se tässä mietityttääkin ja pelottaa, että onko tämä alkua koulussa alkavalle kiusaamiselle :'(

 

Ehdottomasti otan asian päiväkodissa puheeksi. En jää asioita miettimään vaan toimin. Muta silti, miten niitä kavereita ujot saa?

Pyytämällä kotiin leikkimään. Se Atte nyt aluksi, vai mikä pojan nimi olikaan. Ujon ja aran lapsen on helpompi ystävystyä pienessä kuin isossa porukassa.

Aivan. Jos ei muuten niin kutsumalla synttäreille. Ja päiväkodin ohjaajat voivat jakaa lapset kolmen porukoihin, joissa leikitään. Niin ainakin meillä tehdään.

 

On kutsuttu synttäreille. Mutta ne ovat vain kerran vuodessa. Täytyy nyt pyytää Attea meille kotiin leikkimään poikien kanssa. Mutta tilanne päiväkodissa pitäisi jotenkin saada myös paremmaksi, eihän viisivuotiaat saa toisia syrjiä. Siihen on puututtava! Nyt minä alan suuttumaan!!!

 

Meillä oli aikanaan vähän samanlaista tytön pk-ryhmässä, taisi olla juuri noilla ikävuosilla. Ryhmään tuli uusi tyttö, ja tämä "omi" kaverit tyyliin "et tule" tai käski toiset pois kun meidän tyttö meni mukaan...

Minä puhuin asiasta päiväkodissa, ja tädit sitten puuttuivat asiaan. Järjestivät tekemistä yhdessä kaikille jne. Ja tytöistä sitten tulikin oikein hyvät kaverit. Minä myös pyysin kavereita meille leikkimään, ja siitä se alkoi. Kouluiässä on kaverustunut hyvin helposti, tosin ainoana lapsena osaa olla "yksinkin", ja esim. viime viikonlopun vietti kokonaan minun kanssani (ihme!) kun halusi "olla vaan" kouluviikon jälkeen.

Tsemppiä tilanteeseen, toivottavasti asia korjaantuu ja kavereita alkaa löytyä!

 

Se tässä mietityttääkin ja pelottaa, että onko tämä alkua koulussa alkavalle kiusaamiselle :'(

Tuon ikäiselle ei voi enää antaa kavereita valmiiksi. Lapsen on itse opittava ne kaverisuhteet solmimaan. Vanhemmat kuitenkin voivat tarjota lapselle tilaisuuksia kaverisuhteiden luomiseen. Itse pidän aika tärkeänä, että lapsella olisi kouluun mennessään taito solmia ystävyyssuhteita.

 

ei kaverittomuus ole onneksi yhteydessä kiusaamiseen. älä hätäile
ja voi olla että ne muut lapset ei vaan tajua pyytää mukaan kun luulevat että onhan ne kaksoset koko ajan yhdessä ja toistensa kanssa,kaveri niinkun aina mukana jo omasta takaa

 

Miten minä voin poikiani opettaa ystävyyssuhteita solmimaan? Kuinka UJO lapsi solmii ystävyyssuhteita? Kaikki vinkit otetaan vastaan!

 

Se tässä mietityttääkin ja pelottaa, että onko tämä alkua koulussa alkavalle kiusaamiselle :'(

Tuon ikäiselle ei voi enää antaa kavereita valmiiksi. Lapsen on itse opittava ne kaverisuhteet solmimaan. Vanhemmat kuitenkin voivat tarjota lapselle tilaisuuksia kaverisuhteiden luomiseen. Itse pidän aika tärkeänä, että lapsella olisi kouluun mennessään taito solmia ystävyyssuhteita.

Joillekin kaveruussuhteet pitää opettaa, kaikille nuo taidot eivät ole luontaisia. Mutta onneksi kaikki ei kavereita kaipaakaan.