Jotenkin sitä vaan itsekkästi ajattelee että minä äitinä olen lapselle korvaamaton, kun kaikki päivät ollaan 24 h yhdessä, isä kyllä osallistuu sen minkä kerkiää, mutta siltikin...Pelkään että lapselle jää traumoja. Ja eniten kai tyhmänä mietin mitä muut sanovat ja ajattelevat. Eli omaa tyhmyyttä.:headwall: Pitäisi vaan ajatella että osaan sitten kotio palattuani arvostaa paremmin tätä ainutlaatuista aikaa minkä lapsi on vielä pieni ja saan lapseni kanssa kotona viettää. Pelkkä ajatuskin pienestä lomasta saa jaksamaan paremmin syötöt, sotkut, kakkavaipat jne. ja olemaan muutenkin paljon aktiivisempi lapsen kanssa. Joten kait tämä positiivinen vaikutus paikkaa edes vähän sitä ikävää ja surua minkä tietoisesti pienelle murulleni aiheutan...