Äiti Ammasta rajua tekstiä!

  • Viestiketjun aloittaja ohos
  • Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Keijupölly;25045180:
Jumala on, myös mustasukkainen.
Tiedän, että kristinuskon Jumala on mustasukkainen ja kostonhimoinen. Kristinuskosta herättyäni olenkin ihmetellyt, miten olen pitänyt tyyppiä, joka ihmisenä luokiteltaisiin varmasti narsistiksi jotenkin hyvänä ja rakkaudellisena.
 
Keijupölly
Tiedän, että kristinuskon Jumala on mustasukkainen ja kostonhimoinen. Kristinuskosta herättyäni olenkin ihmetellyt, miten olen pitänyt tyyppiä, joka ihmisenä luokiteltaisiin varmasti narsistiksi jotenkin hyvänä ja rakkaudellisena.
M olen kyllä ajatellut, että Jumalalla on laaja tunneskaala ja että hän ei ole niin vaan määriteltävissä. Tajuan kyllä, että monia tympii se, ettei Jumala istukaan ihan pelkästään siinä rakkausnaminamilaatikossa. Mutta onneksi jokainen saakin itse päättää, ketä palvoo tai palvooko ketään. Uskoisin, että melkein jokainen palvoo jotain kohdetta, vaikka luontoa tai tiedettä tai vaikka sitä halailija-Ammaa. :) en kyllä haluu nyt alkaa tapella.
 
[QUOTE="Uskis";25043811]
Jehnny, kirjoitit että kristinusko ei vaikuttaisi kovin hyvin maailmassa näkyviin havaintoihin sopivalta. Kuvailetko tarkemmin, millä tavalla se on ristiriidassa?
Mun mielestä kristinuskon Jumalan olemus näkyy parhaiten Hänen kuvissaan eli ihmisessä, siis tietty niissä ihmisen hyvissä puolissa. [/QUOTE]

Viitaten tuohon omaan äskeiseen kommenttiini. Jos Jahvea ja ihmistä verrataan, niin kyllä täytyy sitten huomioida, että Jahvessa näkyy myös ne ihmiskunnan pimeät puolet (kosto, viha, yletön mustasukkaisuus).

Tuo on sitten pidempi juttu, että miten kristinusko ei mielestäni vastaa näkyvää maailmaa, melkein voisin viitata ainoaan kaksplussan blogikirjoitukseeni, jossa muistaakseni pohdin tätä.

Mutta lyhyesti, ei kristinuskossa ole sen enempää parantumisia / rukousvastauksia kuin muissakaan uskonnoissa. Lisäksi käytännössä eri arvoinen kuuleminen tekee asiasta hieman vaikean.

Ja muuten, kun peräänkuulutit sitä matemaattista lähestymistä, niin tarttuvatko kristityt sitten useinkin käsin käärmeisiin?
 
"Helinä"
Mitäpä jos mitään jumaluuksia ei ole olemassa? Ihmiset käyttävät hirveästi aikaa ja energiaa uskontojen miettimiseen ja harjoittamiseen. Vielä enemmän aikaa kuluu toisten parjaamiseen ja oman uskonnon oikeellisuuden todistamiseen. Elämä kietoutuu syyllisyyden, vihan tunteen, ahdistuksen ympärille hyvin monilla.

Uskonnot tuovat ihmisten elämään suhteessa paljon enemmän pahaa kuin hyvää.
 
[QUOTE="Helinä";25045645]Mitäpä jos mitään jumaluuksia ei ole olemassa? Ihmiset käyttävät hirveästi aikaa ja energiaa uskontojen miettimiseen ja harjoittamiseen. Vielä enemmän aikaa kuluu toisten parjaamiseen ja oman uskonnon oikeellisuuden todistamiseen. Elämä kietoutuu syyllisyyden, vihan tunteen, ahdistuksen ympärille hyvin monilla.

Uskonnot tuovat ihmisten elämään suhteessa paljon enemmän pahaa kuin hyvää.[/QUOTE]

Käyttävät ihmiset aikaa myös television katseluun (ja palstailuun), eikä sekään nyt välttämättä ole kovin hyödyllistä. Ei ihminen voi käyttää tehoaikaa koko ajan, joten jos sitä latausaikaa käyttää uskontoon, niin ei se suoranaisesti ole välttämättä mistään tärkeästä pois.

Mutta totta, se oman uskon oikeellisuuden todistelu ei välttämättä ole hyödyllistä (miksi ******* muuten olen tykännyt siitä sekä ateistina, uskiksena että agnostikkona).

Toki tuo syyllisyyden sellaisen kierre voi tulla, mutta tuleehan niistä sitten hyviäkin juttuja. Joskus ihmiset tietysti myös irtaantuvat uskonnosta, jos se liikaa kuluttaa. Ei kaikki, eikä aina ajoissa, mutta kuitenkin.
 
"joopajoo"
Kun lähteisiin on merkattu Raamattu, ja sillä todistellaan "faktoja", liikutaan sellaisella satutunti-alueella, että eihän tollasta voi kukaan ottaa vakavasti... Hohhoijaa. Jos jonkun Amman halaamisesta tulee hyvä olo niin siitä vaan.
 
JONSERED Karhunkantaja
[QUOTE="Helinä";25045645]Mitäpä jos mitään jumaluuksia ei ole olemassa? Ihmiset käyttävät hirveästi aikaa ja energiaa uskontojen miettimiseen ja harjoittamiseen. Vielä enemmän aikaa kuluu toisten parjaamiseen ja oman uskonnon oikeellisuuden todistamiseen. Elämä kietoutuu syyllisyyden, vihan tunteen, ahdistuksen ympärille hyvin monilla.

Uskonnot tuovat ihmisten elämään suhteessa paljon enemmän pahaa kuin hyvää.[/QUOTE]

Mutta voihan sen ajatella niinkin, että ovatpahan poissa muusta pahanteosta.
 
  • Tykkää
Reactions: Jehnny Tightlips
"Uskis"
Viitaten tuohon omaan äskeiseen kommenttiini. Jos Jahvea ja ihmistä verrataan, niin kyllä täytyy sitten huomioida, että Jahvessa näkyy myös ne ihmiskunnan pimeät puolet (kosto, viha, yletön mustasukkaisuus).

Tuo on sitten pidempi juttu, että miten kristinusko ei mielestäni vastaa näkyvää maailmaa, melkein voisin viitata ainoaan kaksplussan blogikirjoitukseeni, jossa muistaakseni pohdin tätä.

Mutta lyhyesti, ei kristinuskossa ole sen enempää parantumisia / rukousvastauksia kuin muissakaan uskonnoissa. Lisäksi käytännössä eri arvoinen kuuleminen tekee asiasta hieman vaikean.

Ja muuten, kun peräänkuulutit sitä matemaattista lähestymistä, niin tarttuvatko kristityt sitten useinkin käsin käärmeisiin?
Eeposta pukkaa taas täältä...

Mustasukkaisuudesta. Jos itse saisin jumaluuden valita tai määritellä mieleisekseni, niin en itse pitäisi sitä ominaisuutta Jumalalle välttämättömänä, mutta se ominaisuus kertoo jostakin. Yksikään muu jumala ei taida paljon olla meistä niin huolissaan, rakastaa niin paljon - ei joku hindujumala tai hymyilevä buddha taida sittenkään niin paljon meistä välittää? Kun olen lukenut kristinuskoon kääntyneiden muiden uskontojen edustajia, niin liioittelematta voisin sanoa että 99%:sesti he kertovat sen aikaisemman jumaluuden olleen kylmä ja etäinen, verrattuna Jeesukseen. Oli se aikaisempi uskonto mikä tahansa.

Kosto. Jep, Jumala antaa jonkun synnin seurausten näkyä vaikkapa 3:nteen polveen asti. Esimerkki:Jos vedän pään täyteen ja ajan kännissä esim. jonkun perheenisän yli, niin siinä lasten isättömyyden korjautumisessa voi pahimmillaan mennä 1-2 sukupolvea, jos ei leski ota hyvää isäkandidaattia tilalle. Oma pappani on lehtolapsi jolla ei ollut isähahmoa, ja sen tosiaan huomaa isässäni ja veljissäni.
Anteeksi saa synnit heti aina niitä pyytäessä, mutta synnin seurauksista saa ihminen itse tai toinen ihminen usein kärsiä. Jumala antaa mulle anteeksi tylyt sanani jollekulle, mutta se ihminen voi muistaa ne lopun ikänsä.

Viha. Juu, Jumalalla on kovat keinot välillä meidän herättelemiseksemme. Milloin juutalaisia kyörättiin Persiaan ja vaikka minne, koska he eivät totelleet hyvällä - vaikka joka päivä heille luettiin Jumalan tahdosta ja he joka päivä näkivät Jumalan luomisvoiman jäljet ympärillä. Jumala antaa meille kaiken:kertoo miten tulisi elää mutta tarjoaa siihen vielä voimansa + anteeksiantonsa töppäilyjen varalle. Antaa oman itsensä, läsnäolonsa.
Mahtaa Häntä ärsyttää kun maailman paras tarjous ei kelpaa.

Nykyään on hyvä kun vääränlaisia hierarkioita puretaan yhteiskunnassa. Enää ei tarvitse lasten esim. teititellä vanhempia, ja jos on skitso opettaja koulussa niin sen käytöstä ei lasten tarvitse sietää. Mutta nyt on menty vähän toiseen ääripäähän, nimittäin että kartetaan viimeiseen asti ylhäältä tai ulkoapäin ohjailua, sitä että on joku auktoriteetti joka haluaa meiltä jotain.
Voiko jumaluuden valita? Joku on tämän paikan tehnyt ennen meitä.
Jos Jumalaa ei olisi, ei me hilluttaisi täällä Kaksplussallakaan. Eikös vois vähän antaa respectii hei, maailmankaikkeuden ylläpitäjälle? :)

Jehnny: se käärmehommelisi meni yli hilseen että viuuuhhh. Tarkennatko?

Se on totta mitä kirjoitit paranemisist. Ihmeparanemisia tapahtuu kristinuskossa aika vähän (ei-kristillisissä uskonnoissa paranemisten lähteestä voi olla monta mieltä). Syy ihmeiden vähyyteen: meikäläisten, länsimaisten, lääkäripalveluihin ja tieteeseen tottuneiden uskovaisten tulisi enemmän laittaa sairausasioissa lumpiot lattiaan.
 
uskis20
Uskonnot eivät opeta Jumalan rakkaudesta, vaan uskonnollisista teoista joiden kautta ihmisen tulee lepyttää jumalia. Uskonto ajaa ihmisen lopulta tilaan, jossa hän väsyy loppumattomaan suorittamiseen, jonka kautta hän pyrkii "ostamaan" jumalien mielisuosion. Uskonto ei anna rauhaa, vaan vaatii koko ajan enemmän tekoja, joilla jumalia tulee lepyttää. Loputon tekojen suorittaminen oman voiman kautta ajaa ihmisen ahdistukseen sekä toivottomuuteen.

Raamattu opettaa rakkauden Jumalasta, joka rakastaa ihmistä ja antaa Häneen uskoville voiman, jonka kautta ihminen kykenee kasvamaan rakkauden tekojen harjoittamisessa. Herran Jeesuksen kautta Jumala pelastaa ja armahtaa ihmisen. Raamatun Jumala antaa ihmisen sydämeen levon ja rauhan.

toi on sielt alkulinkistä.
 
[QUOTE="Uskis";25047365]Syy ihmeiden vähyyteen: meikäläisten, länsimaisten, lääkäripalveluihin ja tieteeseen tottuneiden uskovaisten tulisi enemmän laittaa sairausasioissa lumpiot lattiaan.[/QUOTE]

Et itse asiassa ole lumpioidesi varassa, kun polvistut. Kokeile sormillasi seuraavan kerran.

Emmeköhän me ole jo saaneet tarpeeksemme kristillisestä hoitoteoriasta. Aikoinaan se vallitsi ja sairauksien katsottiin johtuvan huonosta jumalasuhteesta; sairaus oli Jumalan rangaistus synneistä. Paranemisen edellytyksenä oli katumus ja kääntymys. Nykyäänkin saattaa tarpeeksi vakavasti sairastunut pyrkiä sopimukseen tuonpuoleisten voimien kanssa, mutta huonolla menestyksellä. Syöpäsolut eivät sopimuksista piittaa.
 
Käytännössä puustaan hedelmät tunnetaan, noin niin kuin kristinuskovaisen näkökulmasta. Hyvä teko voi näyttää hyvältä, muttei oikeasti ole, jos sen tekijällä ei ole kristillistä vakaumusta. Hyvyys on pelkästään kristinuskon yksinoikeus (sarkasmia).
 

Yhteistyössä