äidit vm-89 tai 90!

hei, täällä ilmoittautuisi yks vm -90 äiti ! :wave:
Poika on nyt 4kk:n ikäinen, hyvin on mennyt ! Miehen kanssa asustellaan täällä Oulun suunnalla, mies töissä, minä lapsen kanssa kotona. Heinäkuussa 2008 ukko lähtee armeijan harmaaseen.. Opiskeluista mulla 2 vuuotta jäljellä, ja tarkoitus olisi joskus saattaa ne loppuun. Joskus. Nyt keskitytään tähän perhe-elämään, ja vauvaan. Pikkukakkonenki olisi jo haaveissa... :heart: Mites muilla nuorillaäideillä menee vauvan/taaperon kanssa?

 

ja haluaisin vielä lisätä, että todellakaan kenenkään ei pitäisi tulla tänne yleistämään miten huonoja teinipissix äitejä ne 17- vuotiaat on. Todellakaan ei voi yleistää, koska jokainen ihminen on niin erillainen, ja kyllä sen tietää itse kukanenki millon on valmis äidiksi. Itse tiesin heti positiivisen raskaustestin jälkeen, että minusta tulee hyvä, ja rakastava äiti. ymmärrän vastuun, ja kannan sen itse lapsestani. Omasta äidistäni on ollut minulle korvaamaton apu, tässä alkutaipaleella, mutta kaiken kaikkiaan kaikki on mennyt hyvin !
Pointtini oli, että antakaa hyvät ihmiset meidän nuorempienkin äitien olla rauhassa äitejä ! yhtä hyvin me lapsemme osaamme kasvattaa, kuin te vähän varttuneemmatkin..
Onhan siinä 9kk:tta aikaa valmistautua tulevaan elämänmuutokseen. itse ainakin kasvoin tuon 9kk:n aikana enemmän ku koko elämäni aikana.

 

Minulle tuli kyllä yllätyksenä kuinka raskasta lapsen hoito on, kyllähän sitä tiesi että se raskasta on, mutta kyllä silti oli yllätys. Tyttö on nyt kuukauden ikäinen ja jotenkin sitä on selvinnyt, on vaan käynyt mielessä että olisiko sitä yli parikymppisenä jaksanut paremmin? Kun nuorena kuitenkin vielä kehittyy ja tarvitsisi sitä unta paljon, vaikka tyttö melko hyvin nukkuu kahden-kolmen tunnin unia, niin on kyllä välillä kauheaa nousta ylös. Mitenkä teilläpäin nukutaan?

Minulla oli kyllä alkuun masennusta ja on vähän vieläkin, kun mieheni takia sitä oli raskaudenkin aikana, niin se kyllä on pahentanut vain väsymystä, mutta koko ajan mennään eteenpäin. Onko muita joilla olisi ollut synnytyksen jälkeen masennusta ja miten olette pärjänneet sen kanssa?

 

Mulla oli joo kans alussa kauhee masennus. itkin vaan, ja oli ihan hirveää, kun mies kävi vielä ekan viikon töissä, ku tultiin kotiin.. Mutta onneksi se helpotti sitte..
Mutta tosiaan, muistat ulkoilla ja pyydä apua jos tuntuu että sitä tarviit. voi myös tuntua siksi raskaalta se lapsenhoito, jos tosiaan on sitä masennusta. Mutta usko pois, se helpottaa ! =) Mulla on nyt poika kohta 4kk:n ikäinen, ja en voisi onnellisempi olla. Mulla oli oikeestaan kaikista rankita kaks ensimmäistä kuukautta, ku pojalla oli vielä koliikki itkua.. =( jotenki siitä vain selvittiin. Mun äidiltä mä sain ihan korvaamatonta apua, ja olin alkuun vauvan kans äidin luona yötä melko paljon.
Kaikki tuntuu alkuun uudelta, ja hankalalta, mutta sä totut siihen. Kaikilla on se sama, mut kaikille ei vaa sit tuu sitä masista.
Tiijän kuitenki miltä susta tuntuu, kohta huomaatki jo että eihän se hankalaa olekkaan. Voimia sulle, ja neuvolasta saat varmasti apua, jos vaan pyydät. Voimia ! :heart:

 

ja kuule, se ei iästä oo kiinni että miten jaksaa. Pitää vaan uskoo itteesä :heart: :hug:

 

Kiitos Poiu oli kyllä helpottavaa kuulla ettei ainut ole tällaisessa tilanteessa ja että sulla menee jo hyvin, eiköhän tässä koko ajan mene paremmin ja paremmin. Pitää vaan jostain koittaa aina niitä voimia löytää.

 

Tuu www.nuoretaidt.fi sivustolle ! =) Siellä on hyviä neuvoja, ja paljon samassa tilanteessa olevia mä oon tykänny kyllä hirveesti tosta sivustosta, ja oon löytäny moneen ongelmaan sieltä apua.. =)

 

kiitos vinkistä pitääpä käydä kurkkaamassa!

 

Mun on nyt aivan pakko kertoa oma tarinani koska monet eivät ole tulleet ajatelleeksi että näinkin voivat asiat mennä. Itse olen kasvanut kulmilla jossa huumeet ovat osana arkipäivää. Olen nähnyt niin raastavia kohtaloita ettei moni kestäisi samaa. Itse olen kasvanut "yläluokan" perheessä johon liittyy isäni raju alkoholin käyttö (kaikki piti kuitenkin salata ja valehdella koska rahaa löytyi niin piti olla myös arvostusta) Äitini sairastui vakavasti vuonna -02 ja kuoli -04 ja vastuulleni jäikin huolehtia siskot ja itseni. Varmasti tämä aika kovetti ja toi kokemusta enemmän kun moni on saannut siihen mennessä kun täyttänyt 30. Siskoni löysivät lopulta tiensä äitini vanhemmille ja ovat hyvässä hoidossa. Itse muutin äitini omistamaan kiinteistöön ja isäni asuu edelleenkin tällä hetkellä minun omistamassa asunnossa. Kun sain siskoni hoidettua niin kuvaan astuivat sitten kaikenlaiset muut sotkut joista en kehtaa edes kerto. Mutta vastuun olen kaikesta kantanu. Tapasin kolme ja puoli vuotta sitten (vähän sen jälkeen kun äitini kuoli) nykyisen avokkini joka on opettanut pitkän matkan aikana monta asiaa. Ja nyt :attn: itse käyn kuitenkin töissä ja hoidan kaikki asiat itsenäisesti! Kunnes sitten viime syksynä aloin olla todella väsynyt en pystynyt edes haistamaan alkoholia saatika polttamaan, ja kun tulin siihen tulokseen että käyn sitten ostamassa testin sain huomata maailman ihanimman asian että meille on vauva tulossa! Vauva tosiaankin tuli yllätyksenä mutta on 100% toivottu kummankin puolelta. Vauva tuli kun herätyksenä että jotain pitää muuttua. Mies on vakituisessa työssä, hän on vajaa 3 vuotta vanhempi ja käynnyt itsekkin kovan elämän koulun. Meillä ei todellakaan ole rahasta pulaa tai muustakaan.
Ja voin varmasti taata lapselleni paremmat elin olo suhteet kun moni muu. HUOM. EN ENÄÄN POLTA, JUO ALKOHOLI TAI MITÄÄN MUUTAKAAN!

Eli hyvät arvosteliat joskus se vauva on mahtavin juttu mitä voi sattua kohdalle!
Ja itselläni tosiaankin ikää 18 vuotta ja rv 21+6 menossa. :heart: Ja aivan rakastunut olen jo nyt tähän pieneen prinssiimme. Plus laaja tukiverkosto ympärillä. Joskus tarinat saavat onnellisen lopun.

 

Mulle oli päivänselvää että 18-vuotias on jo aikuinen; nuori, mutta aikuinen. Päätin siinä samalla etten tästä yhtään tän paremmaks vanhemmaks tule odottamalla ja elämällä sitä "nuoruutta" johon kuuluu juopottelu ja ravintoiloissa juokseminen. Minun nuoruuteni kuuluu mies ja ja lapset! Kuten eräs virolainen työtoverini asian kauniisti ilmaisi: "kun te suomalaiset olette jo keski-iässä kun hankitte lapsenne! kyllä se on hyvä että joku nuorempikin."

Tiedän varsin hyvin mitä lapsenhoito on ja että kyseessä ei ole se tuhiseva tyytyväinen nyytti jota voi ihastella. Äitini ja siskoni ovat saaneet 3 poikaa viimeisen 3 vuoden sisään. Velipuoleni kanssa asuin, siskoni lapsia olen hoitanut usein ja paljon ja vietän heidän kanssaan ihan tarpeeksi aikaa pystyäkseni kuvitella minkälaista arki pienen lapsen kanssa on.

Jos nainen voi biologian puolesta tulla raskaaksi jo 15-vuotiaana, on hän halutessaan siihen valmis myös henkisesti. Jos ei, on muitakin vaihtoehtoja. Minun raskauteni on täysin suunniteltu ja kovasti toivottu, ja tulen olemaan aivan mahtava äippä. Olen varma että jokainen joka on tehnyt päätöksen joko raskaaksi tulemisestaan ja/tai lapsensa pitämisestä tietää ettei lapsen kasvattaminen ole helppoa. Sitä en ymmärrä miten se yhtäkkiä tulisi helpommaksi iän mukaan! Huutaako vauva vähemmän jos äippä on 35-vuotias? Onko se jotenkin helpompaa nousta öisin ruokkimaan kun on 25-vuotias? Raskausaika, synnytys ja pienten vauvojen hoitohan sopii paljon paremmin nuorelle, innokkaalle ja vetreälle äidille kun yli 30 vuotiaalle.

Monet minultakin kysyneet että enkö tule kaipaamaan "nuoruuttani." Ei minun nuoruus mihinkään ole menossa, olen synnytyksen jälkeenkin vielä 19 vuotias, en suinkaan vanha. Mielestäni 19-vuotiaan elämään hyvinkin sopii pienokainen, tai montakin pienokaista. Minusta on naurettavaa että nykyinen kulttuurimme yrittää pakottaa nuoria pitkittämään teini-ikäänsä pitkälle elämän kolmanteen vuosikymmententeen! 25 vuotiaskin on vielä ah niin nuori ja pieni eikä hänen pidä ottaa vastuuta mistään... ARGH. KAsvakaamme aikuisiksi ollessamme vielä nuoria; paljon luontevampaa niin päin kuin yrittää pitkittää siitä baareissa juoksu aikaa niin kauan kun mahdollista.

 

Hei olen vm.89 (toistaiseksi vielä 18v., 2.maaliskuuta tulee täyteen 19vuotta) ja odottelen tässä ensimmäistäni. Kesäkuun lopulla olis laskettuaika. Poikaystävän kanssa yhdessä odotellaan ja jännitetään vauvan tuloa. =) ketään samaa ikäluokkaa olevaa porista tai lähistöltä?

 

Kun tuolla joku kirjottanu niistä äidistä jotka polttaa tupakkaa yms.

Olen 21 kohta ja raskaana, kun sain tietää lopetin samantien, ja nyt röökin haju ällöttää!

Mutta niin, pari päivää sitten 2 nuorta (16 -->, toinen oli äiti ja työnsi vaunuissa n. 1 vuoden ikäistä lasta, he pysähtyivät ja kummallakin tupakka suussa. No, kävelin sieltä ja katsoin vissiin pahasti (ajattelin mielessä että savut menevät suoraan lapsen kasvoihin) ja tämä äiti sitten käänsi rattaita pois savusta kun kävelin ohi... no mutta kuitenki, minusta jos haluaa lapsia, pitää olla valmis luopumaan alkoholista ja siitä tupakasta!

 

itsekkin olen -90 syntynyt, vajaa viikon päästä 18 vuotias ja esikoista odotan syntyväksi 28.5.2008 :heart:

 

heips!tulin vähän tsemppaamaan teitä nuoret äiskät ja iskät
itse olin juuri 19v täyttänyt kun sain kuulla odottavani esikoista..olihan se aluksi aika shokeerava uutinen mutta silti maailman iloisin sellainen!
tunsin itseni todella lapseksi mutta kummasti se äitiys kasvattaa!
nyt 7vuotias poikamme on reipas eka-luokkalainen,kun poika meni 3vuotiaana päiväkotiin olin muutaman vuoden töissä ja nyt lopettelen 3vuotista ammattitutkintoani, valmistun siis kuukauden päästä.
saman miehen kanssa edelleen ja nyt odotellaan kaksosia isolle veljelle seuraksi.
mielestäni siinä ei paljon eroa onko 17 vai 19vuotias kun esikoisen saa..

nyt taidankin olla ikäloppu odottaja kun olen jo 27v

 

mie oon kans 90, ja on tulossa pikkune<3 :heart: meijän suvussa kaikki on tehny 16-17 veenä ekan lapsen. kaikilta saan myös tukea, ja apua. myös lapsen isä on innoissaan tulokkaasta, mut ei kerkee olla pikkusen kanssa ku pari kuukautta ku lähtee sit armeijan harmaisiin.. :'( onnee kaikille äityleille pikkusista ja onnee..

 

Moi! Olen kans vm-90 eli täytän syksyllä 18-wee. Esikoiseni on enkelinä taivaassa, mutta nyt odotan toista. LA syksyllä 08. Opiskelen tällä hetkellä ammattiin, mutta koulu jää kyllä kesken kun tuon vaavin,joskus kait saisin,en malttaisi millään odottaa,kait se on pakko. Voimia ja onnittelut kaikille vauvan omistajille!!! :hug:

 

Ite oon vm.-89, ja raskaana.. lapsi ei ole suunniteltu ja tuntuu kamalalta kohdata tällainen vastuu. :/ yritän nyt totutella ajatukseen ja kasvaa aikuiseks 9kk:ssa..

Itsellänikin oli vastaavia tuntemuksia raskausaikana ja aborttikin oli joskus mielessä (tosin vasta silloin kun se ei enää ollut mahdollinen - luojan kiitos!).
Mutta kun sen pikku nyytin sai käsivarsille niin tuli aivan kamala olo että semmonen oli koskaan käynyt edes mielessä! Oon vm -89 ja poika nyt reilu 7kk ja ootan seuraavaa ja oon maailman onnellisin!

 

Mäkin oon tuleva äiti vm-89. Kertokaa, miten teidän vanhemmat suhtautu siihen ku kerroitte olevanne raskaana näin nuorena? Itse en ole vielä vanhemmilleni kertonut, koska muutenkin vasta 6rv meneillään. Ja vähän jännittää tuo vanhemmille kertominen.. Ja muillekin sukulaisille, että miten ne sitten reagoi

Mä oon kans sun ikänen ja mulla on nyt 7kk poika. Kun kerroin odottavani häntä (ja nyt taas kun kerrottiin tästä uudesta raskaudesta) vanhempani ja myös mieheni vanhemmat ottivat asian tosi hyvin.

 

Oisko tääl ketään toista nuorta äitiä,joka odottais toista lasta? Olis kiva saada juttukaveria,kun omassa kaveripiirissä ei toista odottavia ole.

 

heippa! olen myös vm89 ja odotan toista lastani =) ensimmäinen on nyt 2v3kk. olis kiva saada juttuseuraa,kun ei mullakaan toista samassa tilanteessa olevaa kaveripiiristä löydy.

 

moikka! mun ensimmäinen täyttää vasta 2 heinäkuus ja kuukautta myöhemmin olis sit laskettu aika.. millos sun laskettu? onko raskaus ollu mitenkä erilainen ensimmäiseen verrattuna?
mulla oli pahoinvointia ja nyt närästystä.. mielitekoja/halujakaan ei juur oo ollu tai jos on niin ei oikein tiedä et mitä tekis miel..

 

MOI! Ensisynnyttäjä vm.89, laskettu aika tammikuussa.. Löytyykö ketään turkulaisia? Juttuseura
tekisi kyllä hyvää, ei ole ketään muuta tuttua vastaavassa tilanteessa.. Hiukka hermostuttavaa.. :x

 

Älä suotta hermoile,hyvin se menee!!!! =)

 

mulla laskettu aika lokakuussa.. on kyllä sinänsä ollut erilainen raskaus kun edellisessä ei ollut mitään ns.oireita kun taas nyt on ollut pahoinvointia,närästystä ja suonenvetoja sun muuta.. missäs päin te asustelette? onko ensimmäinen tyttö vai poika?

 

hei olen vuosimallia 90 oleva äiti lapseni täyttää kohta puoliin puolisen vuotta ja on hyvin iloinen ja leikkisä.. itse en ole ainakaan kokenut että olisin ollut missään vaiheessa liian nuori äidiksi äitiys on ihanaa ja eiköhän kaikki tiedä koska on valmis ja koska ei. meillä ontälläinen uusio uusio perhe elikkä mulla mun miehellä ei ole yhteisiä lapsia vaan molemmilla omat ja molemmat olemme yh eli mieheni joka on 20 vielä tällä hetkellä on noin puoltoista vuotiaan pojan yh..