Äidit, joilla monta lasta ja olette olleet kotona kauan, oletteko lapsia tehdessänne ajatelleet näitä asioita:

Omasta 80-90 luvun nuoruudesta muistan, että meitä oli lukioluokalla (hyvän asuinalueen lapsista) vain 2 jotka eivät ajaneet korttia heti kun mahdollista. Syy oli se, että oltiin ainoat, joilla ei vanhemmat maksaneet.Töissä kesäisin kyllä kävin, mutta meni ulkomaan matkoihin ne rahat.

Mä olisin saanut v 1980 yo-lahjaksi autokoulun ja auton, mutta en halunnut. Eikä mulla ole vielä 46 veenäkään ajokorttia. Mun likka ei halunnut ajokorttia (asutaan kuitenkin pääkaupunkiseudulla ja täällä pääsee liikkumaan ihan hyvin ilman autoakin). Junnu taas varmasti haluaa ajokortin ja mä jo odotan, että se sen kortin saa, vaikka vielä 2 vuotta pitää odotella. Olen nimittäin viime aikoina jo kymmeniä kertoja harmitellut sitä, että tästä huushollista ei ajokortillista löydy. Joten junnun ajokortissa mulla on myös oma lehmä ojassa

 

Meilla on nelja lasta. Ja mun taytyy kylla sanoa etta monia ap'n esille ottamia asoita mietittiin kun perhesuunnittelua tehtiin. Jokainen lapsi on meilla tarkkaan mietitty - riittaako rahat siihen elamantasoon jonka haluamme lapsillemme tarjota, riittaako aika, riittaako rakkaus, riittaako kaikki?

Olen ollut kotona nyt vuodesta 1997 eika minulla ole mitaan aikomusta palata vakinaiseen tyo elamaan. Vapaaehtoistyota teen omalla ajalla, mutta muuten aika kuluu lasten kanssa kun ovat kotona koulusta. Harrastuksia on jokaisella ja ne kylla maksavat pitkan pennin. Mutta ei tama tullut yllatyksena silla suunnitelman mukaan hankimme juuri sen maaran lapsia kuin meista tuntui etta' meilla on varaa'. Aika tahtoo olla tiukalla siina suhteessa etta jokaisen lapsen kanssa ehtii viettaa sita kasvokkain aikaa tarpeeksi ja tama tuntuukin menevan vahan kausiluontoisesti. Matkustamme lasten kanssa, mies ja mina matkustetaan kaksistaan, tai sitten tehdaan matkoja joilla vaan mies/mina ja yksi lapsista. Lapsenvahti ongelmia ei enaa oikeastaan ole (vaikka perhetta ei olekaan lahella) silla isommat voivat jo toimia vahtina jotta mies ja mina paastaan kaksistaan jonnekin. Pidemmiksi ajoiksi palkkaamme sitten lapsenvahdin tanne meille asumaan.

Lapsille kustannamme sen mika meidan mielesta on heidan elamalleen tarkeata. Tama on tietty mielipide asia - mika meista on tarkeata ei saata olla muiden vanhempien mielesta tarkeata. Minusta on esim. tarkeata etta tutustuvat taiteeseen ja historiaan ja kaytamme rahaa tahan asiaan. Onneksi olemme siina asemassa etta voimme lapsillemme taman mahdollisuuden antaa kuten alunperin suunnittelimmekin,,,,,

 

Tuntuupa taas raha ratkaisevan kaiken...joidenkin mielestä tai sitten on karseeta, jos ei kaikki kulje muotirytkyissä, uusien vehkeiden kera tai superharratuksissa!!

Nuoret ja lapset ovat raakoja ja ei siinä aina auta, vaikka ois kuinka muotikuteet yllä, vanhemmat "paremmissa" ammateissa ja fyffee löytyis..Kettuilua ja sanomista löytyy ilman syytäkin ja kateutta riittää..se vanha synti nääs...

Well, meillä on tenavia 4, joista kahdella on ehkä jonkun mielestä eliittiharrastukset eli kiekkoillaan ja ratsastellaan.

No, kalleushan on hankinnoista kiinni eli kierrätys kunniaan kiekkovehkeissä ja kiitos isännän asiantuntemuksen, vehkeet ovat tarpeen mukaan uusia tai vanhoja ja neidin ratsastus maksaa tällä hetkellä vain tuntimaksun verran ja vaatteet menee kierrätyksen ja tuttavien kautta.

Rahat revitään venyttämällä eli itse ei kuljeta missään-kun ei aikaa eikä rahaa-ja mahdollisten kummien tai isovanhempien sponsoroimalla...ja kyse on silti kymppitasojen sponsoreista.

Pääasia että lapset harrastavat sitä, mistä tykkäävät eikä mieli vaihdu joka toinen kk!

Vaatteet ovat tavan vaatteita eikä ihme kyllä vielä ole muotivillitys päätä kolkutellen...sitä jäämme odottamaan...

Töissä ollaan kumpikin, velkaa on talon ja auton keran yli 100000 ja tässä sitä kitkukellaan etiäpäin..eikä exän 225? elatukset tässä laumassa paljon näy...siitäkin ollaan joskus kuultu...

Ihan tarpeeksi tässä työkaverit ja tutut vinkuu, miten jo aikuiset lapset käy kukkarolla ja pitää rahaa lainailla, kun ei omat riitä...

On sitä joku kymppi lainattu mekin, mutta takaisin maksettu eikä tulis mieleenkään olla vakituisesti jotain lisää vailla...

Ajokorttiakaan ei makseta ellei lottovoitto iske, paitsi jos opetusluvallinen autokoulu kelpaa!

Ei kaikkea tarvitse opettaa valmiiksi peffan pyyhintää myöten, sillä maailma on kova ja kallis ja siihen on jo pienenä hyvä varautua!!

 

Minulla myös neljä lasta. Ruokaa on pöydässä joka päivä, on puhtaat vaatteet (osa uusia, osa kierrätettyjä, mutta kaikki siistejä) on leluja ja kirjoja. Isommat harrastavat kerran viikossa. Tyttö taidekerhoa ja poika nassikkapainia. Ulkoilemme paljon ja saunomme joka ilta koko perhe. Rakennamme perheyhteyttä ihan jollakin muulla kuin rahalla.

Meillä vaikkapa reissu Heselle riittää tuomaan iloa. Olen kotiäitinä vielä pari vuotta, lapsilukumme on nyt täysi. Rahat on nyt laskettava, mutta en ymmärrä kerskakulutusta muutenkaan.

Kyllä ala-asteikäiselle ja varsinkin sitä nuoremmalle riittää kotielämässäkin opittavaa. On kerhoa, koulua, kavereita, perheen kanssa vietettyä aikaa. Harrastukset ovat lisämauste.

 

On hienoa, jos selviätte tyytyväisinä itse ansaitsemillanne rahoilla, ja 4 tai useamman lapsen kanssa. Minusta kuitenkin raha luo turvaa, omalla tavallaan, toki hyvä perheyhteisö on kaiken perusta. Rahattomuus tai niukoilla eläminen ja vähään tyytyminen ei kuitenkaan tee itsessään elämästä onnellista.

Ap oli oikeilla jäljillä. Kun useamman lapsen hankkii, on hyvä miettiä jaksamistaan, taloudellisia seikkoja ym. asioita, jotka tarvitaan arkielämän sujumiseen ja peruslähtökohtien tarjoamiseen lapsille.

 

Miten joku voi sanoa, että erityslapsi on rakkaampi kun toiset ns. normaalit???! Mulla ainakin molemmat kaksi tervettä lasta ihan yhtä rakkaita!!!!
Tosiaan, itse olen vaan kahden lapsen äiti, mutta kolmas on pyörinyt mielessä jonkunaikaa ja mietitty ollaan toki mieheni kanssa miten paljon lapsiin saa uppoamaan rahaa, mutta meillä ainakin tingitään jostain muualta sitten kun lapset aloittaa harrastukset yms.

Molemmat ollaan mieheni kanssa harrastettu lapsena/nuorena paljon ja halutaan kyllä tarjota se mahdollisuus omillekkin lapsille.

Kieltämättä välillä näkee perheitä, joissa monta (väh.4) lasta ja lapset puetaan aikamoisiin "rytkyihin" kun taloudellinen tilanne ei ole hyvä. Tuskin sellaisella prheellä on varaa viedä lapsia taitoluisteluun tai jääkiekkoa harrastamaan.

Onhan sitä muitakin kustannuksia kun vaan harrastukset, mutta monikaan ei ajattele elämää niin pitkälle. Entäs kun lapset alkavat olla siinä iässä, että ajokortit pitäis maksaa...? Ja sehän on eräs semmoinen jonka hinta nousee vuosittain...

Meillä tällähetkellä hyvä tilanne. 2 lasta, minä kotona, mies hyvin tienaavassa työssä, lapsilla omat säästötilit, jotka lapset saavat teineinä (kerkeevät kasvamaan korkoakin mukavasti), meillä perheen yhtinen säästötili (matkoja varten tai isompia investointeja) ja eläkesäästäminen molemmilla, vaikka eläkeikään vielä yli 35 v)

Taitoluistelu ja jääkiekkoko ovat niitä ainoita harrastuksia? Voi kai sitä harrastaa muutakin kuin kalleimpia lajeja. Mun lapsuudenperheessä 9 lasta eikä ketään kiinnostanu kiekkoilu tai taitoluistelu. Musiikkia, tanssia, jalkapalloa, sählyä jne. on harrastettu. Ja lentopallossa oon kulkenu ite ekasta luokasta alkaen.

Mutta nykyään pannaan suuri merkitys harrastuksille ja lapset aloittaa jo vauvasta saakka jos jonkinmoista harrastelua (vauvauintia, vauvamuskaria, vauvajumppaa, santaidetta ja värikylpyjä). Ja vain ja ainoastaan kalliit, kilpaharrastukset on niitä mahtavimpia ja arvostetuimpia juttuja. Jos käyt 4H-kerhossa niin oot maailman juntein vissiin... Johokin harrastusporukkaan ei pääse mukaan jos ei ole valmis/halukas kilpailemaan. Saattaa olla paikkakunnan ainut voimisteluporukka mutta siihen ei otetan mukaan jos ei ole valmis kulkemaan harkoissa 5krt viikossa ja lisäksi kilpailut, leirit ym. Sääli

 

Johokin harrastusporukkaan ei pääse mukaan jos ei ole valmis/halukas kilpailemaan. Saattaa olla paikkakunnan ainut voimisteluporukka mutta siihen ei otetan mukaan jos ei ole valmis kulkemaan harkoissa 5krt viikossa ja lisäksi kilpailut, leirit ym. Sääli

Toi on kyllä tosi harmittavaa, että pelkästä harrastuksen ilosta ei juurikaan voi urheilua harrastaa. Joskus kuokka ja kirves - mun lapsuudessani - natiaiset pelasi fudista tai lätkää koulun kentällä ja siellä oli jonkun faija - tai ei ketään - valmentajana. Ei enää sellaista ole: joko kilpailet täysillä tai et harrasta seurassa lainkaan.

Vuosia sitten mun siskoni kysyi, voisko toi mun letkulannejunnuni ruveta harrastamaan siskonlikan kanssa kilpatanssia. Olin nähnyt jo siskoni esikoisesta, mitä se meininki on. Junnulla on yliliikkuvat nivelet niiinkuin mullakin sekä lisäksi rytmitajua, joten hyvä tanssijahan tosta kollista olisi tullut. Mutta mä kielsin. Nyt siskonlikka on 13 v ja viikossa on vain yksi päivä, jolloin ei ole treenejä, yksityistunteja eikä kilpailuja. Aina ei edes sitä yhtä. Olen hemmetin tyytyväinen, etten antanut junnun ruveta siskonlikan kilpatanssipariksi.

 

Nykyään tuntuu olevan tosiaan kilpajuoksua harrastusten kanssa, jo alle kouluikäisillä.

Mutta ap:n aihe, että etukäteen miettii resursseja, on oikea. Tosin etukäteen ei aina tiedä miten menee. Ja yhdenkin lapsen kanssa ehtii stressaantua, joutua miettimään talouttaan, jaksamistaan jne. Mutta selvä on, että 4 tai useampi on jo aika kallista. Jo asumisessakin. ja auton kanssa.

 

No meillä on neljä lasta ja ollaan kyllä toimeen tultu. Ei ole eliittiharrastuksia tai muotirytkyjä, ja ilmankin on ihan hyvin selvitty. Lapset ainakin viihtyvät hyvin keskenään, ja kun äitikin on kotona, tulee siinä samalla annettua lapsillekin aikaansa paljon enemmän kuin jos puurtaisi työelämässä rahaa hankkimassa. Kaikkea kun ei voi saada, sen paremmin lapsi kuin aikuinenkaan. Elämässä on tehtävä valintoja, haluaako luoda uraa (ja jättää lapset kokonaan hankkimatta?) vai panostaako perhe-elämään. Ja lapsetkin oppivat paitsi jakamaan asioita keskenään, myös sen ettei kaikki asiat tule valmiina eteen tai yleensäkään kaikkea ei voi saada mitä haluaa. Such is life...

 

Tarkoitan monella lapsella nyt 4 lasta tai enemmän.
Lapset kasvavat ja kuluttavat yhä enemmän, millä tarjota harrastukset ja hienot kuteet tulevaisuudessa?(niitä ne vaativat)
Seuraava lapsi voi olla erityislapsi, miten jaksaminen jos talossa ennestän jo monta lasta? Olen jutellut erään äidin kanssa, jolla neljä lasta ja viides tulossa. Hän sanoi, että tekisi ehdottomasti abortin, jos lapsella havaittaisiin vamma kohtuaikoina. Mutta kaikkia vammoja ei havaita..Tämä äiti sanoi ettei omat voimavarat riittäisi sairaan lapsen kanssa.
Miten antaa aikaa jokaiselle lapselle?
Miten hoituvat oma aika ja omat harrastukset? Saako lapsenvahtia? Jääkö puoliso vieraaksi kun aina uusi vauva kainalossa ja kaikki energia menee lapsiin?
Miten päästä töihin kun ollut kotona vuosia? Niitä toisenki työtuloja tarvitaan tulevaisuudessa, ei lapset paljoa pieninä kuluta vielä, mutta myöhemmin kyllä.

Minulla on neljäs vasta tulossa..
Mutta Ei kaiken tarvitse olla Gappi,Zaraa jne. vaatetta.
Kyllä siistejä ns.halppis vaatteita löytyy.
Ja mitä harrastuksiin tulee niin kyllä niihin rahat jostain löytyy..Ei kaikkien tarvitse harrastaa seim.motocrossia jne.
Ja jos esim. tämä neljäs olisi erityis lapsi niin on erityisen rakas siinä missä muutkin.
Ja kyllä niistä "isommista" on apua arjessa..
Ja ei nuo lapset ikuisesti ole pieniä..
Ja töihin uskon pääseväni sitten joskus..

 

No meillä on neljä lasta ja ollaan kyllä toimeen tultu. Ei ole eliittiharrastuksia tai muotirytkyjä, ja ilmankin on ihan hyvin selvitty. Lapset ainakin viihtyvät hyvin keskenään, ja kun äitikin on kotona, tulee siinä samalla annettua lapsillekin aikaansa paljon enemmän kuin jos puurtaisi työelämässä rahaa hankkimassa. Kaikkea kun ei voi saada, sen paremmin lapsi kuin aikuinenkaan. Elämässä on tehtävä valintoja, haluaako luoda uraa (ja jättää lapset kokonaan hankkimatta?) vai panostaako perhe-elämään. Ja lapsetkin oppivat paitsi jakamaan asioita keskenään, myös sen ettei kaikki asiat tule valmiina eteen tai yleensäkään kaikkea ei voi saada mitä haluaa. Such is life...

Luuletko "ura-ihmisten" ts. työssäkäyvien ja lapsia omaavien pääsevän helpolla?? Ja saavan kaiken? Entä miehet? Jos luo uraa ts. on töissä, olisiko paras jättää lapset hankkimatta? Uraa ei pysty luomaan täysillä kukaan, jolla on lapsia.

Ostamatta muotirytkyjä vaatteisiin silti kuluu lapsiperheessä rahaa, vaikka kierrättäisi tai ostaisi alesta.

 

No meillä on neljä lasta ja ollaan kyllä toimeen tultu. Ei ole eliittiharrastuksia tai muotirytkyjä, ja ilmankin on ihan hyvin selvitty. Lapset ainakin viihtyvät hyvin keskenään, ja kun äitikin on kotona, tulee siinä samalla annettua lapsillekin aikaansa paljon enemmän kuin jos puurtaisi työelämässä rahaa hankkimassa. Kaikkea kun ei voi saada, sen paremmin lapsi kuin aikuinenkaan. Elämässä on tehtävä valintoja, haluaako luoda uraa (ja jättää lapset kokonaan hankkimatta?) vai panostaako perhe-elämään. Ja lapsetkin oppivat paitsi jakamaan asioita keskenään, myös sen ettei kaikki asiat tule valmiina eteen tai yleensäkään kaikkea ei voi saada mitä haluaa. Such is life...

Esimerkki mustavalkoisesta ajattelutavasta.