Äidit, joilla monta lasta ja olette olleet kotona kauan, oletteko lapsia tehdessänne ajatelleet näitä asioita:

Tarkoitan monella lapsella nyt 4 lasta tai enemmän.
Lapset kasvavat ja kuluttavat yhä enemmän, millä tarjota harrastukset ja hienot kuteet tulevaisuudessa?(niitä ne vaativat)
Seuraava lapsi voi olla erityislapsi, miten jaksaminen jos talossa ennestän jo monta lasta? Olen jutellut erään äidin kanssa, jolla neljä lasta ja viides tulossa. Hän sanoi, että tekisi ehdottomasti abortin, jos lapsella havaittaisiin vamma kohtuaikoina. Mutta kaikkia vammoja ei havaita..Tämä äiti sanoi ettei omat voimavarat riittäisi sairaan lapsen kanssa.
Miten antaa aikaa jokaiselle lapselle?
Miten hoituvat oma aika ja omat harrastukset? Saako lapsenvahtia? Jääkö puoliso vieraaksi kun aina uusi vauva kainalossa ja kaikki energia menee lapsiin?
Miten päästä töihin kun ollut kotona vuosia? Niitä toisenki työtuloja tarvitaan tulevaisuudessa, ei lapset paljoa pieninä kuluta vielä, mutta myöhemmin kyllä.

 

En ole suurperheen äiti, mutta hyvä ystäväni on. Hänen toiseksi vanhin lapsensa on monivammainen ja siitä huolimatta hänellä on 7 lasta. Hyvin tuo ystäväni on jaksanut, lapsetkin harrastaneet (eivät mitään poskettoman kalliita harrastuksia, mutta mieleisiä harrastuksia kuitenkin). Opiskelleetkin ovat. Ja nyt tämä ystäväni on päiväkodissa töissä ja opiskelee oppisopimuksella lähihoitajaksi.

 

Minulla 2 lasta, mutta on hullua, että suomessa ei verotuksessa oteta mitenkään huomioon,että miehellä on puoliso ja lapset elätettävänä. Kaikissa pohjoismaissa ja lähes kaikissa euroopan maissa sinkku maksaa enemmän veroa kuin perheellinen.
Ei ole ihme, että pienten lasten isät joutuvat tehdä eniten ylitöitä.

 

Minä olen yhden lapsen äiti, mutta pakko on kommentoida, että aika tylyä tekstiä olet kyllä AP kirjoittanu.
Jokainen lapsihan on yksilö. Ei se, että perheessä on 4 tervettä lasta, ja 1 erityslapsi, anna mitään aihetta kamalaan kriisiin tms. Asenteestahan kaikki lähtee! Moni erkkalapsen äiti on sanonu, että se erkka on jopa rakkaampi kuin toiset. Lapset oppii hyväksymään erilaisuutta jo kotoa pitäen.
Isossa perheessä taloudellisesti tingitään sitten niistä turhista menoista, ja kuluista. Ei ehkä ole joka kevät viimeisimmän muodin mukaiset vaatteet lapsilla, mutta ketä se haittaa? Tuskin ainakaan naapureita. Ja itse ison perheen lapsena voin sanoa, että nyt aikuisiällä sisarukset on minulle kaikki kaikessa!!
Mistä moinen asenne isoja perheitä kohtaan?

 

Minulla 2 lasta, mutta on hullua, että suomessa ei verotuksessa oteta mitenkään huomioon,että miehellä on puoliso ja lapset elätettävänä. Kaikissa pohjoismaissa ja lähes kaikissa euroopan maissa sinkku maksaa enemmän veroa kuin perheellinen.
Ei ole ihme, että pienten lasten isät joutuvat tehdä eniten ylitöitä.

Suomessakin oli ennen vaan ei ole enää. Muuttui tuossa 1980-luvun lopulla.

 

Jep, kaikkea näitä harkittu ja vakavan harkinnan jälkeen meillä on 4 aktiivisesti harrastavaa lasta ja kaksi työssä käyvää vanhempaa, jotka nekin ennättävät harrastamaan vähän omia juttuja ja paljon lasten kanssa olemista... Ei se aika lapsille tai lasten harrastuksille ole aina vanhemman urasta tai onnellisuudesta pois.. varsinkaan jälkimmästä

 

Niin ikävää kuin se onkin niin aika harva tässä elämässä saa kaiken mitä haluaa. Ei kaikki lapset muutenkaan saa kaikkea mainitsemaasi (aikaa, lapsenvahtia, kalliita(ko) harrastuksia jne). Yh:na on myös miettimistä näissä asioissa vaikka lapsia olis vaan yksi. Samoin jos puoliso on työttömänä. Että ei ne kaikki ongelmat tule siitä, että lapsia on paljon.
Varmaan on ihan totta, että monilapsisen perheen jälkikasvu ei voi harrastaa jääkiekkoa tai ratsastusta mutta ehkä ne sitten saa sen sijaan jotain muuta mitä ei voi rahalla mitata. Kun yleensäkään kaikkea ei voi mitata rahassa.
Näin miettisin minä joka oon kasvanu 5-lapsissa perheessä.

 

No, minä olen tuollainen suurperheen äiti. Olemme molemmat töissä (ja välillä olen ollut kotona) ja meillä on usko siihen, että elämä kantaa. Lapset saattavat haluta enemmän kuin kykenemme antamaan (vaikka toivoa kaikki mainosten lelut), mutta onko kilpavarusteluun järkeä lähteäkään? Pystymme antamaan rakastavan kodin, lämmön, vaatteet ja harrastaakin voivat. Isommat lapset hoivaavat pieniä mielellään ja pienet tykkäävät isommista sisaruksista. Isossa perheessä on murheita ja iloja siinä missä pienissäkin.
Omaa kahdenkeskistä aikaa meillä vanhemmilla on liian vähän, yritetään silti huomioida toisiamme arjen keskellä.

 

Minulla 2 lasta, mutta on hullua, että suomessa ei verotuksessa oteta mitenkään huomioon,että miehellä on puoliso ja lapset elätettävänä. Kaikissa pohjoismaissa ja lähes kaikissa euroopan maissa sinkku maksaa enemmän veroa kuin perheellinen.
Ei ole ihme, että pienten lasten isät joutuvat tehdä eniten ylitöitä.

Suomessakin oli ennen vaan ei ole enää. Muuttui tuossa 1980-luvun lopulla.

1994 poistui, mä kerkisin saada sitä Sällistä joka on syntynyt 1993


mua ap:lle vastaukseksi, ei aina voi kaikkea kuitenkaan suunnitella, vaikka lapsiluku jätetään 1-2, saattaa työkyky mennä, lapsi sairastua, tai mitä vaan.
Toki suunnitella voi, mut mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma

Isoissa perheissä voi sen harrastusmahdollisuuden tai hienot kamppeet korvata hyvillä sisarussuhteilla, rakkaudella ja onnella (en tarkoita etteikö pienemmissä perheissä niin olis..)
Ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot

 

Mitä ne monilapsisen perheet lapset saa enemmän kuin vaikka kaksilapsisen perheen? Sisaruksia tietty, mutta ei se ole mikään tae onnellisuudesta. Kyllä mä ainakin olen katkera siitä etten saanut lapsena paljoa mitään ,kun vanhemmat olivat pihejä. Kaverit harrasti ja kulki uusissa vaatteissa. Ite asuin rämässä kämpässä, jonne ei kehdannut ketään pyytää, kuljin risoissa kengissä ja haikailin jonkun harrastuksen perään. Ja meitä lapsia oli vain kaksi ja siltikään eivät vanhempani pystyneet elättämään kunnolla koska olivat työttömiä molemmat. Ei se suurperheessä asuminenkaan aina kivaa varmaan ole. Millä mun vanhemmat olisi meidät elättäneet jos lapsia olisi ollut vaikka tuplasti enemmän?

 

että jos lapsia paljon niin isommat vahtii pienempiään ja jäävät vähälle huomiolle aina kun perheeseen tulee taas uusi vauva.Ei kaikki ajattele kun lapsia tekee että ne pitää elättää ja kasvattaa myös..

 

1994 poistui, mä kerkisin saada sitä Sällistä joka on syntynyt 1993

Olikse noin myöhään? Kun mulla on muistikuva, että olisin asunut silloin vielä eri paikassa kuin nyt eli olisi ollut ennen junnun syntymää(=1991). Voin kyllä muistaa väärinkin. Lapsilisät ainakin nousi silloin, kun lapsi- ja yksinhuoltajavähennykset poistuivat verotuksesta, mutta eipä ne pienissä perheissä korvanneet sitä verojen kovenemista.

 

että jos lapsia paljon niin isommat vahtii pienempiään ja jäävät vähälle huomiolle aina kun perheeseen tulee taas uusi vauva.Ei kaikki ajattele kun lapsia tekee että ne pitää elättää ja kasvattaa myös..

onhan joissakin suurperheissä näin, että tytöistä kasvatetaan kilttejä ja hiljaisia vastuunkantajia, ei ehdi paljon opiskella tai leikkiä

ja pojat saavat mesota ja meluta kun ei ehdi komentaa eikä rangaista.

mutta mutta. jostakin iso perhe on kiva. toisetsa ei.

 

Minä olen yhden lapsen äiti, mutta pakko on kommentoida, että aika tylyä tekstiä olet kyllä AP kirjoittanu.
Jokainen lapsihan on yksilö. Ei se, että perheessä on 4 tervettä lasta, ja 1 erityslapsi, anna mitään aihetta kamalaan kriisiin tms. Asenteestahan kaikki lähtee! Moni erkkalapsen äiti on sanonu, että se erkka on jopa rakkaampi kuin toiset. Lapset oppii hyväksymään erilaisuutta jo kotoa pitäen.
Isossa perheessä taloudellisesti tingitään sitten niistä turhista menoista, ja kuluista. Ei ehkä ole joka kevät viimeisimmän muodin mukaiset vaatteet lapsilla, mutta ketä se haittaa? Tuskin ainakaan naapureita. Ja itse ison perheen lapsena voin sanoa, että nyt aikuisiällä sisarukset on minulle kaikki kaikessa!!
Mistä moinen asenne isoja perheitä kohtaan?

Pakko kysyä, monesko lapsi olet?

 

Mitä ne monilapsisen perheet lapset saa enemmän kuin vaikka kaksilapsisen perheen? Sisaruksia tietty, mutta ei se ole mikään tae onnellisuudesta. Kyllä mä ainakin olen katkera siitä etten saanut lapsena paljoa mitään ,kun vanhemmat olivat pihejä. Kaverit harrasti ja kulki uusissa vaatteissa. Ite asuin rämässä kämpässä, jonne ei kehdannut ketään pyytää, kuljin risoissa kengissä ja haikailin jonkun harrastuksen perään. Ja meitä lapsia oli vain kaksi ja siltikään eivät vanhempani pystyneet elättämään kunnolla koska olivat työttömiä molemmat. Ei se suurperheessä asuminenkaan aina kivaa varmaan ole. Millä mun vanhemmat olisi meidät elättäneet jos lapsia olisi ollut vaikka tuplasti enemmän?

No toi on myös luonnekysymys. Ei kaikki ainoat lapsetkaan ole tyytyväisiä siihen, että saavat kaiken mitä haluavat ja vähän päälle. Toiset vaan on sellasia, ettei niille riitä mikään. Kasvavat sitten kymmenen sisaruksen kanssa tai yksinään. Mä ainakin oon onnellinen lapsuuteeni vaikken päässytkään ulkomaille eikä ollut merkkivaatteita. Mutta sisarusteni puolesta en tietenkään voi puhua.
Mutta se on totta että en mä oikein ymmärrä jos molemmat on työttöminä ja lapsia tehtaillaan siitä huolimatta ettei töitä ole näkyvissäkään.

 

1994 poistui, mä kerkisin saada sitä Sällistä joka on syntynyt 1993

Olikse noin myöhään? Kun mulla on muistikuva, että olisin asunut silloin vielä eri paikassa kuin nyt eli olisi ollut ennen junnun syntymää(=1991). Voin kyllä muistaa väärinkin. Lapsilisät ainakin nousi silloin, kun lapsi- ja yksinhuoltajavähennykset poistuivat verotuksesta, mutta eipä ne pienissä perheissä korvanneet sitä verojen kovenemista.

juu oli se


ja silloin maksettiin täällä jotain himputin "vaippalisää" lapslisiin, ihan pienille, ja sit kun niitä lapslisiä korotettiin kun veroetu poistu, niin poistu se vaippalisäkin, eli miinukselle mentiin et kolisi :kieh:
olikos se sit silloin 80-luvun lopussa kun niitä alettiin maksaa kuukausittain?eikös ne maksettu aiemmin vaan muutaman kerran (3-4) vuodessa?

 

juu oli se


ja silloin maksettiin täällä jotain himputin "vaippalisää" lapslisiin, ihan pienille, ja sit kun niitä lapslisiä korotettiin kun veroetu poistu, niin poistu se vaippalisäkin, eli miinukselle mentiin et kolisi :kieh:
olikos se sit silloin 80-luvun lopussa kun niitä alettiin maksaa kuukausittain?eikös ne maksettu aiemmin vaan muutaman kerran (3-4) vuodessa?

Oukei, muistan siis väärin. Juu, aiemmin maksettiin 4 kertaa vuodessa.

 

meillä on 4 lasta , jokainen lapsi saa tarvitsemaansa rakkautta ja huolenpitoa, heitä kuskataan harrastuksiin monen päivänä viikossa, tytöt käyvät ratsastamassa kerran viikossa lisäksi on ilmaisia ja helvempia harrastuksia, omille harrastuksille eï tällähetkellä paljon jää aikaa kun töissäkin on käytävä, vaatteita lapsille ostetaan aika usein, ehkä enemmmän kuin tarvitsisi toisinsanoen ei meillä lapset joudu luopumaan mistään sen takia että heita on 4, ihan yhtälailla saavat kuin jos olisi vaikka vain se yksi. Yhdessä tehdään koko perheen voimin pieniä reissuja ja välillä ihan miehen kanssa kahdestaankin. Lapsenvahtiongelmaa meillä ei ole koskaan ollut, aina on oma äiti, anoppi tai sisko ottamassa lapsia yökylään jos tarvis.

8 vuotta olin kotona lasten kanssa yhteen soittoon, eikä mulla ainakaan ollut vaikeuksia palata työelämään vaikka vakipaikkaa ei ollutkaan olemassa.

 

Miten joku voi sanoa, että erityslapsi on rakkaampi kun toiset ns. normaalit???! Mulla ainakin molemmat kaksi tervettä lasta ihan yhtä rakkaita!!!!
Tosiaan, itse olen vaan kahden lapsen äiti, mutta kolmas on pyörinyt mielessä jonkunaikaa ja mietitty ollaan toki mieheni kanssa miten paljon lapsiin saa uppoamaan rahaa, mutta meillä ainakin tingitään jostain muualta sitten kun lapset aloittaa harrastukset yms.

Molemmat ollaan mieheni kanssa harrastettu lapsena/nuorena paljon ja halutaan kyllä tarjota se mahdollisuus omillekkin lapsille.

Kieltämättä välillä näkee perheitä, joissa monta (väh.4) lasta ja lapset puetaan aikamoisiin "rytkyihin" kun taloudellinen tilanne ei ole hyvä. Tuskin sellaisella prheellä on varaa viedä lapsia taitoluisteluun tai jääkiekkoa harrastamaan.

Onhan sitä muitakin kustannuksia kun vaan harrastukset, mutta monikaan ei ajattele elämää niin pitkälle. Entäs kun lapset alkavat olla siinä iässä, että ajokortit pitäis maksaa...? Ja sehän on eräs semmoinen jonka hinta nousee vuosittain...

Meillä tällähetkellä hyvä tilanne. 2 lasta, minä kotona, mies hyvin tienaavassa työssä, lapsilla omat säästötilit, jotka lapset saavat teineinä (kerkeevät kasvamaan korkoakin mukavasti), meillä perheen yhtinen säästötili (matkoja varten tai isompia investointeja) ja eläkesäästäminen molemmilla, vaikka eläkeikään vielä yli 35 v)

 

Tarkoitan monella lapsella nyt 4 lasta tai enemmän.
Lapset kasvavat ja kuluttavat yhä enemmän, millä tarjota harrastukset ja hienot kuteet tulevaisuudessa?(niitä ne vaativat)
Seuraava lapsi voi olla erityislapsi, miten jaksaminen jos talossa ennestän jo monta lasta? Olen jutellut erään äidin kanssa, jolla neljä lasta ja viides tulossa. Hän sanoi, että tekisi ehdottomasti abortin, jos lapsella havaittaisiin vamma kohtuaikoina. Mutta kaikkia vammoja ei havaita..Tämä äiti sanoi ettei omat voimavarat riittäisi sairaan lapsen kanssa.
Miten antaa aikaa jokaiselle lapselle?
Miten hoituvat oma aika ja omat harrastukset? Saako lapsenvahtia? Jääkö puoliso vieraaksi kun aina uusi vauva kainalossa ja kaikki energia menee lapsiin?
Miten päästä töihin kun ollut kotona vuosia? Niitä toisenki työtuloja tarvitaan tulevaisuudessa, ei lapset paljoa pieninä kuluta vielä, mutta myöhemmin kyllä.

Ei kai kukaan vammaista lasta toivo, ei ekaksi eikä kuudenneksi, mutta samat ihmiset yleensä tekis sen takia abortin olis se sitten eka tai kuudes! Mä en tekis.

Lapset oppii arvomaailman kotoaan, ei meillä vaatteet ole kovin arvostettuja, ei mulla itsellänikään ollu kun pari merkkivaatetta ja muut tavallisia. Harrastuksista löytyy kivoja halpojakin!

Oma aika ja harrastukset ollu lapset ja lasten kanssa jo 10 vuotta, ja suurperhettä toivonut pienestä pitäen, nyt sen olen saanut, miksi yhtäkkiä muuta toivoisin.

Meillä tiivis perhe, lapset ja mies vetää yhtä köyttä eikä mitään ristiriitaa ole, me ollaan paljon keskenämme.

Meillä on oma yritys, josta löytyy mullekin töitä sitten kun haluan.

 

MItä työtä miehesi tekee, tuu-tikki, kun noin paljon säästätte rahaa joka paikkaan ja elätte leveästi, vaikka olet kotona?

 

Mulla viisi, joista viides oli vahinkoraskaus, ihana vauva kyllä. Joo tiedän että rahaa menee paljon ja harrastukset ym. maksaa. Mulla tosin lapset ei edes harrasta mitään, kun eivät halua ja oon sitä mieltä että koulu, eskari, kerho ja vapaa kavereiden kanssa leikkiminen on ihan sallittava virike. Tyttö on harrastanut joukkuevoimistelua ja poika jalkapalloa, kumpikaan ei halunnut jatkaa kun eivät sit kerkiä leikkiä vapaasti tarpeeksi. Ja AJOKORTIT??? Maksaako joku ajokortit lapsilleen, pitääkö ne maksaa? täysi ikäiselle, meillä ollaan kyllä ihan ite kustannettu. Ja lapsilla on ihan hyvät vaatteet, ollut myös sitä reimateciä, vaikken lainkaan arvosta sitä että on joku muotivaate päällä.

 

. Ja AJOKORTIT??? Maksaako joku ajokortit lapsilleen, pitääkö ne maksaa? täysi ikäiselle, meillä ollaan kyllä ihan ite kustannettu.

Ei niitä pidä kustantaa, mutta mä kyllä aion kustantaa. Likka ei korttia halunnut, mutta junnulla on autokoulu 2 vuoden päästä edessä.

 

ajetaanko 10 vuoden päästä vielä autolla ja saastutetaan? en ehkä ala tuollaisesta maksaa, ostan lapsille hevoset.

 

Onhan sitä muitakin kustannuksia kun vaan harrastukset, mutta monikaan ei ajattele elämää niin pitkälle. Entäs kun lapset alkavat olla siinä iässä, että ajokortit pitäis maksaa...? Ja sehän on eräs semmoinen jonka hinta nousee vuosittain...

Meillä tällähetkellä hyvä tilanne. 2 lasta, minä kotona, mies hyvin tienaavassa työssä, lapsilla omat säästötilit, jotka lapset saavat teineinä (kerkeevät kasvamaan korkoakin mukavasti), meillä perheen yhtinen säästötili (matkoja varten tai isompia investointeja) ja eläkesäästäminen molemmilla, vaikka eläkeikään vielä yli 35 v)

Ööö... miksi vanhempien pitäis maksaa lasten ajokortti? EI meillä ainkaan maksanu vaikka meitä ei ollu "kuin" 3...
Sitä paitsi muutenkin toi teidän elämäntapa tuntuu keskittyvän pelkkään rahaan... Ei siinä mitään, jokaisella on omat elämänarvot ja teillä tommoset. Mut mies on ainut lapsi ja sanoo aina, että mieluummin haluais edelleenkin sisaruksia kuin ne kalliit harrastukset ja ulkomaanmatkat. Lapselle voi tarjota muutakin kuin sellasta mitä rahalla saa Ja mä toivon, että meidän lapset oppii arvostamaan enemmän sellasia asioita koska rahaa voi antaa kuka vaan, aikaa ja pyyteetöntä rakkautta vain sellanen ihminen joka oikeasti sua rakastaa.