Äidit joilla lapset suht pienellä ikäerolla!

Miten ootte pärjänny kahen pienen lapsen kanssa? Onko ollu aikaa yhtälailla molemmille? Häviskö se pienikin oma aika kun toinen lapsi syntyi? Varsinkin jos mies on esim. töissä ja olette lapsien kanssa päivät kaksistaan?

 

No, jos rehellisiä ollaan.... Eipä tuota omaa aikaa ainakaan tässä vaiheessa pahemmin ole. Meillä kuitenkin on ikäeroa vajaa kaksi vuotta, eli ei niin pieni ikäero edes.

Kyllähän tämä aikamoista hulinaa on!

 

meidän lapsilla ikäeroa 1v7kk. Meillä on ollut "rankkaa" nuoremman allergioiden vuoksi, joiden takia on ollut aika itkuinen lapsi. Nyt kun hänellä helpottaa niin vanhemmalla lapsella on alkanut hirveä uhmaikä. Lapset ovat aivan ihana, mutta en voi suositella kenellekkään. Ystävälläni on lapsien ikäero 10kk ja heillä kaikki on mennyt tosi hyvin, kun vauva on tosi rauhallinen, joten voisin hänen kuvittella suosittelevan asiaa. Omaa aikaa ei juurikaan ole ollut, mutta luulenpa, että se asia alkaa nyt helpottamaan kun kuopus lähentelee jo kohta 1.v ikää. Olen lapsien kanssa päivät yksin ja elämä painottuu tänne kotiin.

 

Täällä on alkanu vauvakuume tehä tuloaan aika pahasti mut etenki tuo oma jaksaminen mietityttää.. Poika kohta 6kk ja oon alkanu mietiskellä millasta se elämä tulis olemaan jos pikku kakkonen meille vielä siunautus.. Työtöhän siinä on tuplasti ja varmasti rankempaa kahen kanssa..

 

Mikä on suht pieni ikäero?Meidän lapsilla on lähes päivälleen 2 vuotta ja se on mun mielestä aivan loistava.Olihan ne päivät ensin aika hulinaa,mutta ainakin meillä lapset meni mukavasti ainakin välillä samassakin rytmissä joten kun nukkuivat yhtäaikaa sain vähän levättyä.Nyt kun ovat sen 2,5 ja 4,5 en voisi olla tyytyväisempi,leikkivät niin kivasti kahdestaan ja touhuavat vaikka mitä. =)

 

Ja sitten jos oottaa myöhemmäks muksun teon niin sit alottaa kaikki taas alusta.. Toisaalta se vauva menis nyt tässä samoilla yösyötöillä ja muut hulinat, mut joku ääni pään sisällä käskee oottamaan vielä ainaskin vähän aikaa Ääää, miks tää on niin vaikeeta.. Ois niiiiin ihana saaha toinen tuommonen rakastettava olio, muttakun..

 

Meillä on keskimmäisillä (2. ja 3. lapsi siis) ikäeroa 1v 10kk ja vaikka aikaa on jo kulunut useampi vuosi, niin muistan, että raskasta se oli. Varsinkin siinä vaiheessa, kun tyttö alkoi 4kk iässä sairastaa korvatulehduksia, poika sai uhmaraivareita, tuli kuivaks opettelut ja muut.... Mikä oma aika?! No nyt sitä on, sillon ei ollut. Mutta etukäteen ei voi ennustaa kellekään, riippuu niin tilanteesta ja lapsista.

Ja se on vielä sanottava, että läheisiä nuo toisilleen on, ehkä kaikkein tiivis sisarussuhde on just näillä, joilla pienin ikäero, vaik ovat eri sukupuoltakin... Eli jotain hyvääkin :heart:

 

Meillä on ikäeroa 1v6kk. Kyllähän siinä vauvan synnyttyä meni esikoisen kehityksestä monta vaihetta vähän sumussa. Nyt sen huomaa kun kuopus on samanikäinen kun esikoinen silloin kun kuopus synty. Mutta kyllä muuten ihan hyvin mennyt. Nyt leikkivät keskenään ja nukkuvat samaan aikaan.

 

Meillä on lapsilla ikäeroa 1v ja 2 kk.
En tiedä mitä haet kysymyksellä mutta suoraan tapaani kerron just niinku musta tuntuu

Omaa aikaa ei ole,illalla se hetki ennen kun mennään nukkumaan..tukiverkostosta ei apua kun sellasta ei oikeestaan ole.
Jos mies on töissä niin harvoin tästä lasten kanssa lähden pihaa pidemmälle,ei oikeastaan edes huvita kun se on aina sellasta rumbaa. Kauppaan niiden kanssa ei voi mennä.
Vanhempi siis nyt 1 vee ja 9kk,nuorempi 7 kk.
Jos isompi lapsi on villi niin kyllä se vauvan ajasta on pois,ikävä kyllä. Ja muutenkin,tottahan ne aikaa toisiltaan vie. Monta kertaa päivässä on hetkiä ettei meinaa revetä kun kummallakin hätä,nälkä ja väsyttää. :|
Mä koin esim imetyksen todella vaikeeks kun mies oli töissä..samaan aikaan kun yritin imettää niin isompi viiletti ympäri asuntoa,työns kännykät vessanpönttöön,sotki,laitto hellan päälle,kiipes pöydälle tai jotain muuta fiksua. Jouduin koko ajan keskeyttämään syötön niin että vauva oli ihan hermona. Eikä sitä isompaa voi sitoa patteriinkaan

Monesti yöllä herättävät toisensa jos itkettää,samoin aamulla. Harvoin nukkuvat samaan aikaan päikkärit,nyt tosin rytmi on jo suht helppo muokata.

Mutta. Silti on mahtavaa nähdä kun niiden "suhde" kehittyy..vaikka välillä on rankkaa niin on meillä hauskaakin ja sulosia ovat kun ovat alkaneet ottaa toisiinsa kontaktia enemmän.
Pojalla siis isommalla on nykyään kova huoli pikkusiskosta ja puhuu siitä koko ajan. Aamulla kun herää niin kysyy ensimmäiseksi pikkusiskoa :heart:
Yhdessä jo leikkivät,joskin isoveli ei aina osaa varoa siskoa tarpeeks :/

Saahan nähdä millanen parivaljakko noista vielä kehkeytyy kun villejä ovat

 

Meillä on ekan ja tokan välillä 1v3kk, ja tokan ja kolmannen välillä 1v6kk. Täytyy myöntää et välillä on ollu tosi rankkaa, oma aika on sitten yöllä. Onneks lapset on aina nukkunu hyvin, kokonaisia öitä puolvuotiaasta. Väsyttäähän tää, mutta helpottaa päivä päivältä kun lapset kasvaa.

 

Meillä on kolme lasta ekan ja toisen ikäero 2v ja toisen ja kuopuksen ikäero 1v1kk joka on todella liian pieni kun on se vanhinkin vasta 3,5v :/ eli lapset 3.5,1.5 ja vajaa 5kk ja täytyy sanoa että täyttä työtä 24/7 Ja vanhin se meinaa vähimmällä jäädä kun eniten "pärjää" itse,pienempien päiväuniajat pyhitetty hänelle sekä pyrin silloin kun mahdollista lähtemään kaksistaan jonnekin.Keskimmäinen kovin mustasukkainen kaikkien muiden huomiosta,sama otanko vauvaa ja esikkoo syliin niin johan tuli kiire

 

Meidän palleroilla on ikäeroa 1v1kk...on hyvät ja huonot puolensa.Eniten harmittaa se että ei voi revetä molemmille yhtäaikaa.Nuorempi on sellainen sylivauva että kakkonen jää väkisinkin vähemmälle huomiolle Tulee huono omatunto..

Nyt kun kakkonen on vuoden ikäinen niin on mukava että leikkivät keskenään esikoisen kanssa.Kavereita ovat ja on kiva että heistä on toisilleen seuraa.

Väsyttäväähän tämä on kahden vaippaikäisen kanssa,mutta ihan samalla tavalla väsytti yhden kans joten ei suurta muutosta

Kyllä mie olen tyytyväinen että lapsilla on pieni ikäero,mutta seuraava tuleekin varmaan viiden vuoden päästä iltatähtenä =)

 

No itse olin se koti-isä, joten kommentoin vaikken äiti olekaan

Meillä esikoisen ja keskimmäisen ikäero on 1,5 v ja keskimmäisen ja kuopuksen 2 v.
Mun mielestä ihan hyvä ikäväli, koska vaikka noita uhmaikiä jne tuleekin nyt jatkuvalla syötöllä, pojista on seuraa toisilleen. Eli vauvaikä on tietenkin aikamoista hulinaa (etenkin, jos vaimo on viikon ulkomailla reissussa ja kumpikin poika nappaa rotaviruksen... lakanat vaihtui pari kertaa päivässä), mutta kun leikki-ikään päästään, homma helpottuu. Välillä pitää toimia erotuomarina, mutta hyvin paljon viihtyvät toistensa seurassa. Itse suosittelen, jos aikoo lapsia tehdä, että tekee ne suht peräkkäin.. ehtii sitten vanhempina päivinä nauttia "työnsä hedelmistä".

- Kez.

 

Meillä on toisen ja kolmannen ikä ero alle vuoden. Alkuun se oli ihan kamalaa, piti vauva rullata mukana vaunuissa koko ajan. Selän taakse ei uskaltanut jättää, koska 1v oli liian innokas auttamaan. Mutta ekasta vuodesta kun selvisi ja anto itelle luvan olla "ei niin tehokas" kotitöissä, niin sitten helpotti, ja helpompaa on koko ajan. Nyt lähtee jo toinen "kaksosista" eskariin.

 

Eli on hyvää ja välillä vähemmän hyvää Jospa mie hautaisin nää vauvahaaveet vielä vähäks aikaa.. Kyllä tuolle ipanalle haluisin niin kovasti vielä siskon tai veljen mutta ku siinä on niin monta muttaa ja kysymystä :/ No onhan tässä vielä aikaa miettiä, onneks ei tartte alkaa tänään sitä vauva pukertamaan

 

Eli on hyvää ja välillä vähemmän hyvää Jospa mie hautaisin nää vauvahaaveet vielä vähäks aikaa.. Kyllä tuolle ipanalle haluisin niin kovasti vielä siskon tai veljen mutta ku siinä on niin monta muttaa ja kysymystä :/ No onhan tässä vielä aikaa miettiä, onneks ei tartte alkaa tänään sitä vauva pukertamaan

Mie en sinuna miettis niin paljon niitä hyviä ja huonoja puolia.Kyllä lasten kanssa pärjää ihan hyvin pienellä ikäerolla. Arjen kun saa rullaamaan niin mikäs siinä ollessa =)

 

Meillä on pojan ja tytön ikäeroa 1v4kk ja nyt kun kolmas syntyy nii tulee tytöllä ja tällä kolmosella tulee olemaan ikäeroa 1v4kk...Sillon on yleensä omaa aikaa (se hetki pieni) kun lapset nukkuu päikkärit nukkuu yleensä samoihin aikoihin...muuten omaa aikaa on illalla kun menee yö unille... Rankkaa on välillä aikas lailla kun esikoisella on toi uhma ikä päällänsä välillä saa aikamoisii raivareita...Ja sit kun monasti saa sisko kyytiä...Tietty on niitä hyviäkin päiviä :heart:

 

Aaaa, teiän piti sanoo et ei kannata tehä toista kun se on rankkaa tai jtn. muuta et saan tän kuumeen pois.. Miehelle jo pari pvä sit sanoin et ei tuu meille enää lapsia, ja mies haluis ihan tosissaan toisen muksun :/ Sano vaan et ootko ihan tosissas ettet haluu enää yhtään lasta ikinä.. Nyt sit oon alkanu miettii et jospa sittenkin vielä se toinen

 

Meidän lapsilla on tasan 2 v ikäero, ja mies teki kuopuksen syntyessä kahta työtä plus opiskelut päälle, eli eipä sitä juuri kotona näkynyt :snotty: . Tiesin tämän toki jo silloin, kun tulin suunnittelematta raskaaksi ja päätin pitää lapsen.

Yllättävän helppoa oli. Esikoisella ei onneksi ollut mustasukkaisuutta tai riipivää uhmaa, eikä kuopus ollut koliikkivauva...jos olisi ollut, niin tuskin olisin enää tässä . Meillä sairasteltiin aika lailla, esikoinen kävi korvakierrettä läpi ja kuopuskin 5 kk ikäisestä alkaen, mulla oli lukuisia rintatulehduksia jotka nostatti kovan kuumeen, kuopuksen kanssa oltiin sairaalahoidossa hänen ollessaan alle 3 kk, molemmilla lapsilla oli kuopuksen ekojen kuuden elinkuukauden aikana noin viisi silmätulehdusta ja mulla pari-kolme, jne. Silloin, kun molemmat lapset oli sairaana (ja äitikin vielä siihen lisäksi, jos oikein huonosti meni) oli todella rankkaa. Mutta muuten ei. Jälkikäteen ajateltuna se sairastelumäärä, joka meillä kuopuksen ekan vuoden aikana läpikäytiin, kuulostaa ihan kamalalta...

Kun aloin odottamaan kuopusta, niin varauduin paljon pahempaan. Ehkä siksi kuopuksen vauva-aika ei tuntunut kovinkaan rankalta. Omasta ajasta en edes haaveillut kuopuksen ollessa pikkuinen, en stressannut kodin siivouksesta vaan peruspuhtaanapito riitti, kodista oli tehty lapsiystävällinen eli esikoisen ihan jokaista liikettä ei tarvinnut vahtia, jne. Tarkalleen ottaen meni 3 v 9 kk ennen kun sain taas omaa aikaa (jösses miten säälittävää! :ashamed: ).

Ihan kivaa aikaa se kokonaisuudessaan oli . Perhekerhossakin alettiin käydä kun kuopus oli kolme viikkoa , aikaisemminkin oltaisiin menty mutta olivat joulutauolla. Toisten äitien, aikuisten ihmisten, näkeminen oli tosi tärkeää mulle.

Suht pienessä ikäerossa on paljon hyviä puolia, ja lapsista on toisilleen hirmuisesti seuraa. Meidän 2 v 7 kk ja 4 v 7 kk ovat parhaat kaverukset ja rikoskumppanit :heart: . Nyt, kun lapset ovat jo noin "isoja", ja elämä on helpompaa & mulla on omaa aikaa riittämiin, olen tullut sen verran mukavuudenhaluiseksi että vauvakuumeesta huolimatta en aio lisääntyä tähän samaan syssyyn, vaan ehkä sitten kun esikoinen on ekaluokkalainen, jos silloinkaan

 

Meillä on esikolla ja kakkosella ikäeroa 1v6kk ja mä olen ollut alusta asti aika paljon yksin lasten kanssa, kun mies on paljon töissä ja siis vuorotöissä, mutta voi olla aamusta iltaan saakka. Ihan hyvin näiden kanssa on pärjätty, vaikka allergiat ja muut meitä kiusaavatkin. Toki se yksilöllinen aika on ollut vähemmällä mitä voi lapselle antaa, mutta sitäkin on onneksi aina välillä saatu järjestettyä. Omaa aikaa koitan aina välillä saada, mutta lähinnä mies sen puutteesta valittaa Lastenhoitoapua meillä ei juuri ole esim. yökyläpaikkaa, mutta jos oikein haluan, saan kyllä jotain omaa järkättyä(mies hoitaa sitten). Meille olis tulossa nyt kolmonen aika hyvällä ikäerolla jo 2v7kk, sitten alkaakin taas hulabaloo

 

Kaikki järjestyy organisoimalla, monen kanssa jopa helpompaa koska ne leikkii keskenään. Esikko aikanaan taas roikkua jaloissa koko ajan ja tylsisteli kun oli aina yksin. Nyt on sisaruskin kaverina tai no kolme pientä. Jonossahan nuo vaipat ja ruuat annetaan, aikaa tosin menee kauemmin ettei noin vaan hypätä ulos vaan otettava puol tuntia lähtöaikaa, jotta saa kaiken valmiiksi puettua ja laitettua. Yleensä olen vielä aina myöhässä kun lapset keksivät juuri kakata tms lähtiessä tai muuten uhmaa päällä.

Kaikillehan tämä ei sovi, kyllä se vähän luonnetta kysyy pyörittää pääosin itse isoa perhettä, jossa oikeastaan kukaan lapsista ei ole kovin omatoiminen. Suurin ongelma on ehkä lääkärissä tms ramppaukset, sinne niin vaan mennäkään tällä porukalla ja viikottain aina jollain jotakin aikoja ja pakkohan ne on hoitaa. Me onneksi asutaan lähellä kaikkea, matkustamiseen ei enää olisi aikaa erikseen.

Kaupassa käynti nyt on ihan tuskaa, mutta välillä sitäkin pakko tehdä yksin.. riippuu niin lapsista, toiset istuvat rattaissa nätisti tai vieressä kävelee. Mulla lapset riehuu ihmisten ilmoilla joten yleensä pyrin, että kaupungissa ei käydä ellei ole ihan pakko. Vaatteetkin mielummin tilataan netistä tai muuten joutuu yksitellen viedä vaatekauppaan, samaan aikaan ei onnistu.

Pienessä ikäerossa on hyviä puolia, että lapset hoitaa putkessa kaikki ja ne on läheisiä toisilleen Ja kyllä meillä sairastellaan sun muuta, mutta hengissä selvitään. Vaikea sanoa mitään yksiselitteisiä juttuja koska kaikilla tämä ei sovi! Jotkut palaa puhki jo yhden lapsen kanssa kun mies käy töissä, mutta hyvällä luonteella ja organisoinnilla homma toimii toisenkin vanhemman voimin isollakin perheellä jos mies paljon töissä tms.

 

Ai niin ja kamala sanoa, mutta joskus harvoin jos mies on kotona, niin huomaan, että helpommalla pääsee, kun hän ei ole kotona. Arki sujuu nimittäin rutiinilla ja niitä kyllä tarvitaan, että arki on sujuvaa. Mies taas ei meidän juttuja niin tiedäkään, että yleensä kaikki menee silloin toisella lailla ja lapset on paljon hankalampia

 

Ikä ero näillä nuoremmilla on 1 v 3 kk. Alku oli pikkuisen hankalaa ja on tietty edelleen nälkä ja kakka samaan aikaan useimminten Mutta pärjätty on ja kyllä isonpi rakastaa pikkuista aivan oikeesti. Ulkoilu tapatuu enimmäkseen omalla pihalla ei sitä pidemmälle oikeen kerkee tai luultavasti omasta laiskuudesta kiinni.
Nyt vaan odotellaan jo ensi kesää ja sitä kuinkas kovasti saa pikkuiseten perässä silloin juosta kun ei vauvakaan enään vaunuissa silloin ole

 

minulla on vanhimmat lapset 2 ja puolen vuoden ikäerolla, he ovat jo aikuisia ja nämä kaksi viimeistä on vain 1½ vuoden ikäerolla. Olin jopa 41 vuotias kun sain nuorimman eli ikääkin jo. onneksi minulla on ihana mies ja todella helpot lapset. Pärjäsin todella hyvin vaikka toinen oli vielä vaipoissa tämän viimeisen syntyessä. Se vaan meni siinä mitään ihmeemmin hötkyilemättä. omaa aikaa oli sen mitä nyt tarvitsin, mitä sitä täälä maalla nyt kummemmin tarvitsee, lenkkeilyyn ja kaupassa käyntiin. Olin ihan tyytyväinen ja olen tietysi yhä. työelämääm palasin nuorimman ollessa 1½ vuotias.

 

Meillä oli ikäeroa n.tunti ja siinä sivussa piti hoitaa vielä vajaa kolme vuotinen.Kyllähän siinä oli tekemistä mutta onneksi isi oli apuna! :saint: