Äidit joilla lapset suht pienellä ikäerolla!

Mie en sinuna miettis niin paljon niitä hyviä ja huonoja puolia.Kyllä lasten kanssa pärjää ihan hyvin pienellä ikäerolla. Arjen kun saa rullaamaan niin mikäs siinä ollessa =)

:wave: Samaa mieltä täälläkin. Itsekkin joskus pähkäilin että miten pärjään/jaksan,mutta nyt kun on kaksi lasta ikäerolla 1v7kk,niin olen todella tyytyväinen. Poika on 3v ja tyttö 1v8kk ja heistä on todella paljon seuraa toisilleen!

 

Ekan ja tokan ikäero on 2v 1kk. Se oli aika sopiva. Nyt ovat 4v 10kk ja 2v 9kk ja leikkivät paljon yhdessä. Alussa oli hankalaa, kun esikoinen teki tuhmuuksia, kun vauvaa imetin. Ja kun vauva alkoi liikkua, esikoinen puri jne. Meni onneksi pian ohi.

Tokan ja kaksosten ikäero on 1v 5kk. Odotusaikana surin sitä, että toka joutuu luopumaan "vauvan asemastaan" niin pienenä. Ihan hyvin sekin onneksi meni, mutta piti kyllä koko ajan katsoa, ettei tyttö satuta kaksosia. Onneksi aika hellä osasi olla. Nyt kaksoset 1v 4kk, enkä osaisi kuvitella vauvaa taloon. Kaksoset saavat olla vauvoja vielä, syövät rintaa jne. Ja kotona niistä puhutaankin vauvoina.

Eli meille syntyi 4 lasta 3,5 vuodessa. Hyvää on se, että kasvavat yhdessä; ei pidä palata vaippavaiheeseen vuosien kuluttua enää. Mutta kyllähän tämä rankkaa on, sitä en kiellä. Kahden kanssa oli vielä aikaakin (tai sitten aika kultaa muistot) mutta nyt sitä ei juurikaan ole. Koneella ollessani pompin koko ajan auttamassa lapsia, vaihtamassa vaippoja, leikin, piirtelen jne.

 

Ap:lle sen sanon että mä kans kyselin ja otin selvää ennen ku vauva synty..siis tästä samasta aiheesta. Ja vaikka kuinka yritti asennoitua ja ties mitä on tulossa niin ei tätä osaa kuvitella. Eikä varautua etukäteen..enkä tarkota pelkästään negatiivisesti. Paljon tuli yllätyksiä mutta paljon hyvääkin.
Yksin näiden kanssa pärjää joo kun osaa organisoida ja omaa pitkän pinnan. Itse jaksan kun mies osallistuu arjen pyöritykseen ja hoitaa lapset siinä missä minäkin. Vuorotyö aiheuttaa välillä tilanteita ja väsymystä mutta kyllä tässä jotenkin porskutellaan

 

Eli meille syntyi 4 lasta 3,5 vuodessa. Hyvää on se, että kasvavat yhdessä; ei pidä palata vaippavaiheeseen vuosien kuluttua enää.

Tuo lause saa minussa aikaan sellaisen pelonsekaisen kunnioituksen

 

Eli meille syntyi 4 lasta 3,5 vuodessa. Hyvää on se, että kasvavat yhdessä; ei pidä palata vaippavaiheeseen vuosien kuluttua enää.

Tuo lause saa minussa aikaan sellaisen pelonsekaisen kunnioituksen

Meille ei tullut kuin kolme vajaassa kolmessa vuodessa ja sekin oli jonkin verraan "kauheata"!

 

Eli meille syntyi 4 lasta 3,5 vuodessa. Hyvää on se, että kasvavat yhdessä; ei pidä palata vaippavaiheeseen vuosien kuluttua enää.

Tuo lause saa minussa aikaan sellaisen pelonsekaisen kunnioituksen

Mutta siehän tiiät jonkun perheen, jossa on syntyny yhtä monta tai enemmänkin lyhyemmässä ajassa.

Ja juu, en suosittele kaikille. Tosin mie oon heikkohermoinen, mutta silti ihan ok menee, hammasta purren välillä...

 

Selviää siitä. Pakkohan se on.

Ja toisaalta, se kaikista vaativin aika on aika lyhyt ja sitten niistä onkin seuraa toisilleen.

 

Meillä on lapsilla ikäeroa 1v ja 2 kk.
En tiedä mitä haet kysymyksellä mutta suoraan tapaani kerron just niinku musta tuntuu

Omaa aikaa ei ole,illalla se hetki ennen kun mennään nukkumaan..tukiverkostosta ei apua kun sellasta ei oikeestaan ole.
Jos mies on töissä niin harvoin tästä lasten kanssa lähden pihaa pidemmälle,ei oikeastaan edes huvita kun se on aina sellasta rumbaa. Kauppaan niiden kanssa ei voi mennä.
Vanhempi siis nyt 1 vee ja 9kk,nuorempi 7 kk.
Jos isompi lapsi on villi niin kyllä se vauvan ajasta on pois,ikävä kyllä. Ja muutenkin,tottahan ne aikaa toisiltaan vie. Monta kertaa päivässä on hetkiä ettei meinaa revetä kun kummallakin hätä,nälkä ja väsyttää. :|
Mä koin esim imetyksen todella vaikeeks kun mies oli töissä..samaan aikaan kun yritin imettää niin isompi viiletti ympäri asuntoa,työns kännykät vessanpönttöön,sotki,laitto hellan päälle,kiipes pöydälle tai jotain muuta fiksua. Jouduin koko ajan keskeyttämään syötön niin että vauva oli ihan hermona. Eikä sitä isompaa voi sitoa patteriinkaan

Monesti yöllä herättävät toisensa jos itkettää,samoin aamulla. Harvoin nukkuvat samaan aikaan päikkärit,nyt tosin rytmi on jo suht helppo muokata.

Mutta. Silti on mahtavaa nähdä kun niiden "suhde" kehittyy..vaikka välillä on rankkaa niin on meillä hauskaakin ja sulosia ovat kun ovat alkaneet ottaa toisiinsa kontaktia enemmän.
Pojalla siis isommalla on nykyään kova huoli pikkusiskosta ja puhuu siitä koko ajan. Aamulla kun herää niin kysyy ensimmäiseksi pikkusiskoa :heart:
Yhdessä jo leikkivät,joskin isoveli ei aina osaa varoa siskoa tarpeeks :/

Saahan nähdä millanen parivaljakko noista vielä kehkeytyy kun villejä ovat

meillä vähän samaa hommaa,ikäeroo 1v5kk

 

Eli meille syntyi 4 lasta 3,5 vuodessa. Hyvää on se, että kasvavat yhdessä; ei pidä palata vaippavaiheeseen vuosien kuluttua enää.

Tuo lause saa minussa aikaan sellaisen pelonsekaisen kunnioituksen

Mutta siehän tiiät jonkun perheen, jossa on syntyny yhtä monta tai enemmänkin lyhyemmässä ajassa.

Ja juu, en suosittele kaikille. Tosin mie oon heikkohermoinen, mutta silti ihan ok menee, hammasta purren välillä...

Juu, se perhe johon syntyi viisi lasta 2½ v aikana
Niiden kolmosvaavitkin on jo parikymppisiä, eli siitä on aikaa.

 

Eli meille syntyi 4 lasta 3,5 vuodessa. Hyvää on se, että kasvavat yhdessä; ei pidä palata vaippavaiheeseen vuosien kuluttua enää.

Tuo lause saa minussa aikaan sellaisen pelonsekaisen kunnioituksen

Mutta siehän tiiät jonkun perheen, jossa on syntyny yhtä monta tai enemmänkin lyhyemmässä ajassa.

Ja juu, en suosittele kaikille. Tosin mie oon heikkohermoinen, mutta silti ihan ok menee, hammasta purren välillä...

Juu, se perhe johon syntyi viisi lasta 2½ v aikana
Niiden kolmosvaavitkin on jo parikymppisiä, eli siitä on aikaa.

Hui että. Toi on jotain niin hirvittävää, ettei tosikaan. *kylmät väreet*

 

Lueskelin nyt äsken kaikkien vastaukset ja tulin siihen tulokseen et kasvatan tän pojan nyt vähän vanhemmaks vielä ja sit alan uusiks haaveilemaan toisesta =) PAITSI siinä tilanteessa jos vahinko sattus pillereistä huolimatta, niin lapsen kyllä pitäsin.. Siinä tilanteessa en jäis enää pohtimaan, että pidänkö vai en Toisaalta oliki aikamoinen pettymys tänään kun alko menkat.. Oli kyllä ihan tiedossa kun pillereitä syön ja aina ottanu ajallaan, mut silti oli ihan pikkuruinen toivo että ne ois jääny tulematta

Kyllä tää osaa olla vaikeeta :/ Toisaalta toivon välillä oikein kovasti et pillerit pettäs ni ei tartteis pähkäillä Mieshän tuo jo vitsaili vaihtavasa miun pillerit salaa vitamiineihin

 

Kiinassa sanottiin, että jos sinulla ei ole antaa palatsia lapsellesi, anna hänelle edes sisaruksia vanhuuden varalle.

 

Meillä esikon ja kakkosen ikäero 1v9kk, eli ei niin pieni, mutta kuitenkin oli niin, että esikosta tuli "iso" hetkessä, eli odotin että olisi ollut isompi mitä olikaan kun vauva tuli kotiin :/

Niin väärin kun se onkin

 

Mulla ekan ja kolmannen ikäero 3v3pvää eli eka 07/04, toka 06/06 ja kolmas 07/07 ja uhmat esim on tuskaa kun kahdella samaan aikaan, mutta mä haluan et lapsil pieni ikäero... Itsellä kun nuorin isosisko 7vuotta vanhempi ja samaa en halunnu omille lapsille, on kotonakin leikkiseuraa... Nyt sit haaveilua neljännestä

 

Lueskelin nyt äsken kaikkien vastaukset ja tulin siihen tulokseen et kasvatan tän pojan nyt vähän vanhemmaks vielä ja sit alan uusiks haaveilemaan toisesta =) PAITSI siinä tilanteessa jos vahinko sattus pillereistä huolimatta, niin lapsen kyllä pitäsin.. Siinä tilanteessa en jäis enää pohtimaan, että pidänkö vai en Toisaalta oliki aikamoinen pettymys tänään kun alko menkat.. Oli kyllä ihan tiedossa kun pillereitä syön ja aina ottanu ajallaan, mut silti oli ihan pikkuruinen toivo että ne ois jääny tulematta

Kyllä tää osaa olla vaikeeta :/ Toisaalta toivon välillä oikein kovasti et pillerit pettäs ni ei tartteis pähkäillä Mieshän tuo jo vitsaili vaihtavasa miun pillerit salaa vitamiineihin

No, mulla on kyllä vain hyvää saottavaa suht pienestä ikäerosta. Meillä 1v8kk. Meidän kuopus tosin oli erityisen helppo vauva ja esikoisella taas vahva "hoitovietti" tai jotain, sillä ei ollut tippaakaan mustis, päinvastoin! Kuopuksen synnyttyä tuntui, että oltiin kaikki oltu jotenkin puolikkaita ilman häntä...Esikoinen muuttui arasta ja totisesta tytöstä reippaaksi ja aurinkoiseksi isosiskoksi. Vauva-aika kului kuin siivillä. Nyt tytöt ovat toistensa parhaat kaverit, eikä minua paljon leikittämiseen tarvita. Tee ihmeessä lapset pienellä ikäerolla: kyllä kannattaa!!!

 

meillä on ikäero ekan ja tokan välillä 1v 1kk, tokan ja kolmannen 1v 2kk

ihan hyvin on mennyt,. vanhin siis vähä päälle 2v kun vauva synty. pitää ottaa vaan asenne oikeanlainen täsä elämässä. mä kuljen lasten kkans paljon yksin, kaupungilla ym

 

lapset nyt pian 2v 9kk, 1v 8kk ja 6kk

 

Sanoisin että riippuu vauvasta. Meidän tytöillä ikäeroa 1v5kk ja tämä nuorempi on ollut todella huono nukkumaan ekat puol vuotta. Ensimmäiset kuukaudet valvoi yöt ja nukkui päivät vaikka mitä tehtiin, nykyäänkin nukkuu vuorokaudessa vähemmän kuin isosiskonsa. Ole siinä nyt sitten aamulla pirteänä 3 tunnin yöunilla kun vanhempi lapsi heräilee.. Mulla myös ystäviä joilla lapsia pienellä ikäerolla ja on kuulemma ihan helppoa kun ovat hyväunisia.

 

Ekalla ja tokalla ikäeroa on 1v 3viikkoa.
Tokalla ja kolmannella 4v 4kk.

Olen ehdottomasti isomman ikäeron kannalla.Muistan elävästi kuinka rankkaa oli kahden pienen kanssa,koliikkia,syöttämistä,pukemista,vaipanvaihtoa....yhtä härdelliä.Molemmat nukkuivat huonosti ja itse elin jatkuvassa univelassa.Kuopusta seuraessa ihan harmittaa etten jaksanut/osannut nauttia pikkulapsivaiheesta yhtään.Olin aina väsynyt.
Olihan lapsista tietty seuraa toisilleen...mutta en missään nimessä jaksais pientä ikäeroa enää.Tulee ihan kylmiä väreitä

Sisaruksista on seuraa toisilleen isommallakin ikäerolla,ei tietysti heti mutta muutaman vuoden päästä.Meilläkin tenavat 8v,7v ja 3v leikkivät keskenään.Kolmannen vauva-aika oli ihana ja helppo! Oli mahtavaa hoitaa yhtä pientä,muut lapset olivat jo sen verran isoja - ja omatoimisia.
Yhden pienen kanssa liikkuminenkin oli helppoa,ei tartte mitään jumalattomia tuplarattaita.

 

Näissä tosissaan on puolensa eikä tietenkään koskaan voi tietää millaista se itse kullakin tulee olemaan. Oma asennekin auttaa paljon.

Meillä ikäeroa kertyi juuri vajaa 1v3kk ja esikoisen kehitysvamman huomioiden pian meillä oli "kaksoset" hoidettavina. Toisaalta helpotti kun oli siihen jo valmiiksi varustautunut eikä loppupelissä ne pahimmat kauhukuvat edes käyneet toteen. Nyt noilla on ikää 3v4kk ja 2v1kk, varsinainen taistelupari ja samalla parhaat ystävät! :heart: Hetkeäkään en ole katunut tuota ikäeroa vaikka monesti on tullut mieleen kuinka paljon helpommalla olisi päässyt yhden kanssa. Halusimme kuitenkin kaksi lasta suht lyhyellä ikäerolla ja jos olisimme pidemmälle jääneet odottelemaan ja nähneet mitä ongelmia esikoisen kanssa on tullut, olisi voinut tulla pupu pöksyyn. Loppupelissä ihminen on varsin sopeutuvainen eläin ja ajattelemalla että nämä ovat vain nopeasti ohimeneviä vuosia, pystyy yleensä keskittymään niihin positiivisiin asioihin ja selviämään arjesta.

Tuosta lapsille annettavasta ajasta. Esikoinen omista syistään vaati sen ajan joten siitä ei voinut joustaa. Samalla päätettiin jo alkuun ettei kuopus saa jäädä esikoisen tarpeiden jalkoihin, eli myös hänelle on tarjottava sitä yksilöllistä huomioa ja aikaa. Usein ollaankin tehty niin että minun viettäessä aikaa esikoisen kanssa mies saa kuopuksen itselleen jne. Tietysti alkuun imetys teki sen että mies sai ottaa enemmän vastuuta esikoisesta minun ollessa kiinni kuopuksessa. Meillä vielä lapset syntyivät sektioilla, joten nostelemiskielto esikoisen osalta oli voimasa ensimmäiset viikot. Siksi olikin todella ihanaa kun miehellä oli mahdollisuus olla kotona kuopuksen ensimmäiset kuukaudet.

En voi kenelllekään lyhyttä ikäeroa varsinaisesti suositella, kovaa työtähän se on. Mutta jos siihen ryhtyy, on todella mahdollista selvitä ja nauttiakin tästä ajasta. =)

 

Meillä on lapset -01, -02, -04, -05 ja -07. Kaikki siis kohtuu tiuhaan. Omaa aikaa aina halutessani, joskaan en voi ihan mahdottomia vaatia...enkä kyllä mitään päivän/päivien oma-aika-putkia kaipaakaan. Jos saan olla vaikka tunteroisen rauhassa illalla, kun mies on lasten kanssa, se on jo paljon ja olen siihen oikein tyytyväinen. Väsytin itseni yhdessä välissä, mutta se oli silkkaa tyhmyyttäni. Nyt olen päässyt sinuiksi itseni kanssa ja osaan nauttia pienistäkin asioista, olen hyvin onnellinen. Odotan kuudetta lastamme ja hän on erittäin toivottu. Asenne ratkaisee hyvin pitkälle, uskon lujasti!

 

En lukenut koko ketjua, kerron vaan kuinka meillä.

Eli poikasilla ikäeroa 1 v 4 kk.
Esikoinen oli aikas helppo tapaus vauvanakin, joten ehkä siksikin "uskallettiin" toiveemme toteuttaa pienestä ikäerosta.
Raskausaika meni hyvin, niinkuin kyllä ensimmäinenkin.
Mutta kuopuksen syntymän jälkeen on kyllä ollut aika haipakkaa. Kuopus oli ja on edelleen kovin "vaativa" lapsi. Sylissä viihtyy ja itkee todella paljon.
Joten voin sanoa, että olen ollut aika tiukilla. Ja just nyt olen taas jotenkin erityisen väsynyt. Pojat on nyt 1 v 4 kk ja 2 v 8 kk.
Ja aloittavat viikon päästä tarhassa muutamana päivänä viikossa. Mä aion tehdä sijaisuuksia jonkin verran, mutta aion kyllä hyvällä omalla tunnolla pitää välillä vapaapäiviä ihan yksinänikin.

Meillä on maailman paras isä ja isovanhemmat myös. Ilman heitä, en olisi järjissäni enää. Isä osallistuu kaiken vapaa-aikansa perheen kanssa oloon ja on myös mahtava aviomies.

Summa summarum.
Välillä on rankkaa ja välillä vielä rankempaa.
Mutta kyllä usein on helppoakin.
Hankalin aika oli varmaan ensimmäinen puoli vuotta. Kuopus lähti kävelemään 10-kuisena ja siitä on helpompi aika alkanut.
Nyt viimeisen kuukauden aikana olen jopa saanut kotitöitäkin tehtyä, kun ei kukaan roiku lahkeessa ihan koko aikaa.

 

toivotaan kaksosille piaan pikkusisarusta meillä on 2kaksosta 3vkaksostytöt ja tyttö ja poika4kk

 

Kahden ekan välillä on 1v7kk ja kyllä se oli välillä vanhimman kanssa tahtojen taistelutanner,kun ei ollut enää niin paljon aikaa hänelle.

 

meidän lapsilla ikäeroa 1v7kk. Meillä on ollut "rankkaa" nuoremman allergioiden vuoksi, joiden takia on ollut aika itkuinen lapsi. Nyt kun hänellä helpottaa niin vanhemmalla lapsella on alkanut hirveä uhmaikä. Lapset ovat aivan ihana, mutta en voi suositella kenellekkään. Ystävälläni on lapsien ikäero 10kk ja heillä kaikki on mennyt tosi hyvin, kun vauva on tosi rauhallinen, joten voisin hänen kuvittella suosittelevan asiaa. Omaa aikaa ei juurikaan ole ollut, mutta luulenpa, että se asia alkaa nyt helpottamaan kun kuopus lähentelee jo kohta 1.v ikää. Olen lapsien kanssa päivät yksin ja elämä painottuu tänne kotiin.

meillä aivan samoin. ikäeroa 1v7kk ja nuorempi suolioireinen maitoallergikko. esikoisella uhma.

Nyt kun nuorempi on pian 6kk niin tunnelin päässä tuntuu näkyvän valoa hiljalleen. Lapset ovat kyllä jo nyt toisillensa tärkeitä, vauva hakee kokoajan isompaansa katseellaan. Isompi uhmaa meitä vanhempia muttei tee vauvalle mtn.

Rankkaa on, joskus tuntuu ettei hiuksia ehdi harjata.

Mutta uskon että tämä vielä palkitsee joskus, toivon että tytöt ovat läheisiä myös tulevaisuudessa