Meidän lapsilla on tasan 2 v ikäero, ja mies teki kuopuksen syntyessä kahta työtä plus opiskelut päälle, eli eipä sitä juuri kotona näkynyt :snotty: . Tiesin tämän toki jo silloin, kun tulin suunnittelematta raskaaksi ja päätin pitää lapsen.
Yllättävän helppoa oli. Esikoisella ei onneksi ollut mustasukkaisuutta tai riipivää uhmaa, eikä kuopus ollut koliikkivauva...jos olisi ollut, niin tuskin olisin enää tässä
. Meillä sairasteltiin aika lailla, esikoinen kävi korvakierrettä läpi ja kuopuskin 5 kk ikäisestä alkaen, mulla oli lukuisia rintatulehduksia jotka nostatti kovan kuumeen, kuopuksen kanssa oltiin sairaalahoidossa hänen ollessaan alle 3 kk, molemmilla lapsilla oli kuopuksen ekojen kuuden elinkuukauden aikana noin viisi silmätulehdusta ja mulla pari-kolme, jne. Silloin, kun molemmat lapset oli sairaana (ja äitikin vielä siihen lisäksi, jos oikein huonosti meni) oli todella rankkaa. Mutta muuten ei. Jälkikäteen ajateltuna se sairastelumäärä, joka meillä kuopuksen ekan vuoden aikana läpikäytiin, kuulostaa ihan kamalalta...
Kun aloin odottamaan kuopusta, niin varauduin paljon pahempaan. Ehkä siksi kuopuksen vauva-aika ei tuntunut kovinkaan rankalta. Omasta ajasta en edes haaveillut kuopuksen ollessa pikkuinen, en stressannut kodin siivouksesta vaan peruspuhtaanapito riitti, kodista oli tehty lapsiystävällinen eli esikoisen ihan jokaista liikettä ei tarvinnut vahtia, jne. Tarkalleen ottaen meni 3 v 9 kk ennen kun sain taas omaa aikaa (jösses miten säälittävää! :ashamed: ).
Ihan kivaa aikaa se kokonaisuudessaan oli
. Perhekerhossakin alettiin käydä kun kuopus oli kolme viikkoa
, aikaisemminkin oltaisiin menty mutta olivat joulutauolla. Toisten äitien, aikuisten ihmisten, näkeminen oli tosi tärkeää mulle.
Suht pienessä ikäerossa on paljon hyviä puolia, ja lapsista on toisilleen hirmuisesti seuraa. Meidän 2 v 7 kk ja 4 v 7 kk ovat parhaat kaverukset ja rikoskumppanit :heart: . Nyt, kun lapset ovat jo noin "isoja", ja elämä on helpompaa & mulla on omaa aikaa riittämiin, olen tullut sen verran mukavuudenhaluiseksi että vauvakuumeesta huolimatta en aio lisääntyä tähän samaan syssyyn, vaan ehkä sitten kun esikoinen on ekaluokkalainen, jos silloinkaan