ÄidinmaidonKORVIKE... eikö se jo herätä kelloja, rintamaito siis paras vaihtoehto

Miksette te jotkut imetä lapsianne?

Kertokaa oikea syy, älkää seotko.

Typerä nauta

 

Imetin 4kk ja sitten vauva sai vain KORVIKETTA APUAA!

Syyt:
-maidonnousussa oli ongelmia alusta alkaen
-tosi kivuliasta jokainen maidonnousu
-vauva hermoili nälkäisenä rinnalla lähes joka kerta ja imetys oli yhtä stressiä molemmille

Näiden syiden takia aloin inhoamaan koko touhua mikä vaikutti varmasti myös asenteeseeni ja sen takia luovutin vaikka olisin varmaan onnistunutkin vuoteen asti kiduttamalla meitä molempia. Siihen en järkisyistä lähtenyt.

Tietysti rintamaito on paras vaihtoehto, mutta ei se tarkoita että toinen on hyvä ja toinen on huono. Molemmat erittäin hyviä vaihtoehtoja, onneksi niitä nykyään on, olisi mennyt masennuksessa koko vuosi "vanhalla ajalla" taikka toisella imettäjällä

 

Mulla on epämuodostuneet rinnat joten imetys ei onnistunu koska rinnoista puuttuu suurin osa maitorauhasista. periaatteessa rintaa ei ole ollenkaan jote nyritäppä imettää. ja itte asiassa mie yritin 6viikkoa... eihän siitä mitää tullu.

 

Ei todellakaan HERÄTÄ KELLOJA! Siis kun meidän kellot ei nuku, niin ei ne herääkään.

 

Niin, se on korviketta ja mitä olen ihmisten kanssa puhunut niin yleisesti sitä siis annetaan lapselle jos imettäminen ei jostain syytä onnistu tai lapsi tarvii sen rinnalle lisäravintoa. Harva varmaan pitää korviketta ensisijaisena ravintona vauvalle, mutta hyvänä vaihtoehtona silloin kun imetys ei suju. Tärkeintähän on kuitenkin saada lapsi ruokittua. =)

Itse kahdelle vanhimmalle annettiin korviketta ensimmäisinä vuorokausina sairaalassa kun oma amitoni ei ollut vielä noussut ja lapset tarvivat ruokaa. Kuitenkiin esikoisen kanssa onnistui sitten täysimetys 4,5kk ja kokonaisimetysaika oli 10kk. Kakkosen kanssa täysimetystä 6kk ja kokonaisimetystä 1v3kk.

Esikoisen kanssa siirryttiin vähäksi aikaa korvikkeelle vaikka maitoa olisi tullutkin syistä että itse olin tuolloin jo raskaana rv20 ja oma olo alkoi olla aika heikko. Halusin myös vieroittaa esikoisen ennen kakkosen syntymää ja tuolloin kun itse palasin keikkatöihin oli hyvä sauma antaa isin hoitaa tuota hommaa.

Kolmonen on kohta 3kk eikä ole vielä korviketta tarvinut ja toivon mukaan pärjää jatkossakin ilman sitä.

 

No, vastasyntyneiden teholle ei mennä toteuttamaan omia imetysfantasioitaan. Se siitä sitten. Onneksi säilyi lapsi hengissä. Olisipa ollut meilläkin niin helppo alku, että olisi ehtinyt hoitaa oman ja muiden imetykset ja imettämättömyydet siinä välissä. No, elämä opettaa, ennemmin tai myöhemmin.

Meilläkään ei ollut helppo alku;lapsi syntymän jälkeen teholle pariksi viikoksi jonka jälkeen vielä sairaalassaoloa 2kk ennen kotiutumista. Kuitenkin lypsin maitoa talteen ahkerasti,yötä myöten.Edelleen imetän,lapsi nyt jo taaperoiässä.

 

no syitä voi olla monia, joillakin voi olla allergoita taustalla ja lääkärin suosituksesta ei imetetä. Saattaa olla sellaisia lääkkeitä käytössä ettei imetys ole lapsen kannalta hyväksi. Joillain ei vain maito riitä ja jonkun lapsi vain saa hirveät reaktiot äitinsä maidosta. Saattaa joukossa olla joku myös ettei vain halua imettää ja se on syy muiden joukossa. Itsekäskin siis saa ja pitää olla, jos siltä tuntuu. Eli siis syitä on monia ja kaikilla on oikeus tehdä niin kuin parhaakseen katsoo. Ei imettämistä pidä pitää niin pyhänä ja mustavalkoisena. Lapsi voi hyvin myös korvikkeella ja saa yhtälailla läheisyyttä, jos sylissä ruokitaan.

Oikeasti en ymmärrä tätä ainaista ihmettelyä ja syyttelyä, et miksi joku ei imetä. Asia voi olla hyvin vaikea joillekin ja se et muut äidit vielä alkaa sättimään ja ovat kuin joku susilauma kimpussa, empatia tiessään. Olen aina ollut hyvin sinisilmäinen, mutta tämä mammojen maailma on vähän karistanut tätä minusta, jotenkin aina ennen omaa lasta ajattelin et me äidit pidettäis vähän yhtä ja tuettas toisiamme.. vaan saahan sitä kuvitella juu..

Itse pyrin aina näissä keskusteluissa olemaan ymmärtäväinen toista osapuolta kohtaan, koska en voi tietää (ellen tunne henkilöä) miksi on päätynyt siihen ratkaisuun. Joskus asia selviää, kun keskustelu jatkuu, joskus asia on niin vaikea, et näen toisen taistelevan kyyneleitä vastaan, kun yrittää perustella sitä ettei imetä. Yleensä sanon, et hei ei sinun tavitse minulle mitään selittää. Vähän aikaa menee hiljaisuudessa ja sitten puhellaan muita, pienen vauvan kanssa juttua riittä onneksi muustakin kuin siitä onko tissi suussa vai pullo.

 

Itse en imettänyt itsekkäästä syystä. En yksikertaisesti halunnut että rinnat menevät pilalle ja alkavat riipuiksi. Olen nuori ja järkyttynyt ja masentunut ruumiini rumentumisesta että pyrin pelastamaan sen mitä on jäljellä. Lapsen takia en ole aivan kaikkea valmis uhraamaan jotten katkeroituisi tai masentuisi enemmän. Haittaisi tuo lapsen kehitystäkin.
Korvikkeilla ja itse tehdyllä ruualla ollaan menty ja nyt ihan terve kolmivuotias. Lihakaan ei kuulu ruokavalioomme.

 

Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta tuntuu, että tämä imetysfanaattisuus on enemmän sellainen huonosti koulutettujen vouhotus.

Olen akateemisesti koulutettu, kuten kaikki ystäväni. Jokainen meistä on imettänyt lastaan, osa pidempään ja osa lyhyemmin johtuen erilaisista vaikeuksista maidon tulon kanssa. Kukaan ei tuosta asiasta ota paineita, sillä tokikin onnellinen lapsuus ja ehjä ihminen muodostuu pitkälle teosta; hellyydestä, sanoista huolehtimisesta. Kukaan meistä ei ole niin yksinkertainen, että kuvittelee tissi suussa tulevan menestyjiä ja ilman sairaita luusereita.

Peesi, täysin samanlainen kokemus on minulla omasta tuttavapiiristäni. Fiksu ihminen ymmärtää, että tämä rintamaitoasia on vain pieni osa elämää eikä loppujen lopuksi kovinkaan merkityksellinen lopputuloksen (=onnellinen, tasapainoinen ihminen ja hyvä elämä) kannalta.

 

Tarkoitukseni oli imettää ja olisin halunnut myös äidinmaidonluovuttajaksi kun luulin tämän koko luokan tisseistä tulevan maitoa yli oman tarpeen. Ostin pumpunkin liika maidon pumppaamiseen. Ensin kävi kuitenkin ilmi etten voi olla luovuttaja sairauteni vuoksi(kilpirauhasen vajaatoiminta) ja seuraavaksi selvisi ettei sitä maitoakaan tule vauvalle asti ilmeisesti tästä samasta johtuen. En hikoile edes saunassakaan vaan minulle tulee huono olo, joten liittyy johonkin "erityshäiriöön".

Valitettavasti olen saanut kuulla tuosta etten imettänyt. Turha ollut selittää miksi en imettänyt ja miksi olisin osalle edes selittänyt kun en tuntenut niitä. Ei vanhakansa usko vaikka kuinka sanoisin etten pysty, minusta ei tule maitoa eikä muutakaan eritettä ulos ihon kautta. Valitettavasti olen saanut taas näitä kommentteja "imetäthän sinä nyt tällä kertaa". Odotan viimeisilläni tällä hetkellä. Ei sairauteni ole miksikään muuttunut vaan tuosta edellisestä raskaudestani jopa huonontunut.

 

Synnytin sunnuntaiaamuna, maitoa alkoi tulemaan joskus perjantai-iltana, joten ne muutamat päivät vauva eli korvikkeilla ja sitä korviketta meni paljon. Senkin jälkeen satunnaisesti olen antanut ehkä kerran viikossa vähäsen korviketta jos ollaan oltu sellaisessa paikassa missä on hankala imettää.

Kyllähän tissimaito on vauvalle parasta. Mutta ymmärrän kyllä ettei se aina onnistu. Kyllä mä itkin monet itkut sairaalassa että enkö mä saa imettää vauvaa ollenkaan jos sitä maitoa ei todellakaan tule vaikka miten yrittää. Tosin se ei ollut valtava pettymys, koska etukäteen olin asennoitunut että vaikeuksia voi tulla imetyksenkin kanssa. Onneksi kuitenkin imetys lähti sujumaan lopulta

Toisaalta monet luovuttaa helposti jos heti ei onnistu.

 

Suurin osa ei imetä, koska imetystä tuetaan huonosti.

Neuvolahenkilökunnalla on mitä kummallisimpia ideoita imetyksestä. Hitaammin kasvavalle vauvalle ehdotellaan kiinteitten varhaista aloitusta (pienen vauvan kiinteissä on vähemmän energiaa, kuin äidinmaidossa), maidon riittävyydestä saadaan luotua mörkö, kun jätetään huomiotta se, että täysimetetyt kasvavat eri tahtiin kuin korvikeruokitut, vauvan rinnalla kuluttamasta ajasta tehdään ongelma, vaikka maidon riittävyyttä pitäisi arvioida vain märkien/kakkavaippojen määrällä ja vauvan kasvulla, ei tiedetä maidontuotannon olevan kysynnän ja tarjonnan alainen ja siksi niin helposti tuhottavissa korvikkeen tai tutin turhalla tarjoamisella tai vauvan aikatauluttamisella, ei ymmärretä, että pumpulle heruminen ei kerro maidontuotannosta mitään, että imetyksen alussa rinnoista tuleva maito on sokerisempaa ja ohuempaa ("janomaitoa") ja lopuksi tuleva takamaito rasvaisempaa ja kasvulle tärkeämpää, esitetään täysin tieteenvastaisia teorioita siitä, että jonkun tietyn äidin maito on jotenkin huonoa litkua, jne.

Tuossa joitain. Harvassa paikassa myöskään osataan huomata huonoa imuotetta, vauvan tiukkaa kielijännettä, imetyksen kivuliaaksi tekevää sammasta äidin rinnoissa, saatika sataa muuta ongelmaa, jotka ovat korjattavissa.

Suurimmalla osalla naisista maito saadaan riittämään oikeilla toimilla. Valitettavasti neuvoloissa ei osata antaa tukea tähän, vaan esitetään imetykselle jopa haitallisia ratkaisumalleja (kiinteitten varhainen aloittaminen, korvikkeen antaminen "varmuuden varaksi", jopa vauvan aikatauluttaminen).

Minä en lähtisi syyllistämään yksittäisiä äitejä, vaan heidät hylännyttä järjestelmää.

peesi tälle, ainakin omien ja tuttavien kokemuksien perusteella monesti neuvoloissa on hyvin puutteelista imetystietämys tai jos sitä onkin, ei sitä jaeta. Esikoisen kohdalle neuvolasta ehdotettiin 3kk rintaraivareiden kohdalla korviketta, kun ei sitä maitoa varmaan tule tarpeeksi jos vauva raivoaa rinnalla. Silloin epävarmana esikoisen äitinä suostuin ja osittaisimetin poikaa 4kk ikään asti, kunnes maito loppui ja poika oli korvikkeella. Kakkosen kanssa minulla oli enemmän tietoa ja neuvola oli vaihtunut, tällä terkkarilla oli ja on paljon tietoa imetyksestä ja taito tukea äitiä ja näiden avulla onnistuin imetyksessä. Kolmas vauva on ollut hitaasti kasvava vauva ja onneksi meillä on tämä sama neuvoanhoitaja, jolla on tietoa imetyksestä, hän ei vauvan hitaanaista kasvua hätkähtänyt, vaan tuki (taas) 6kk täysimetykseen.

Varmasti on muitakin syitä kun edellämainitut syyt, mutta uskon jos neuvoloiden tietämystä parannettaisiin, monella imetys jatkuisi pidempään. Tiedän myös äitejä, jotka olisivat halunneet imettää, mutta puutteellisen tiedon vuoksi, ovat siirtyneet korvikkeeseen, tämä on heitä harmittanut pitkään. Toki tässä ketjussa on ollut paljon syitä imettämättömyyteen, joihin ei neuvoloiden tietokaan auttanut. Itse olen sitä mieltä, että kukin ruokkikoon vauvansa kuten parhaaksi näkee, asia ei minullle kuulu.

Pakko vielä tarttua nimimerkin vauvahaaveita kommenttiin terveydestä, sinun yhden (tai edes neljän) lapsen kokemuksesi ei liene kovin pätevät argumentti jos aletaan keskustella siitä että antaako imetys paremman suojan sairauksia vastaan kuin korvike. Meidän kolmesta lapsesta tähän mennessä vähiten on sairastanut tämä meidän nuorin, tosin kukaan lapsista ei vauvana ole juurikaan sairastellut. Tunnen perheitä joissa on sekä korvike- että imetettyjävauvoja ja osa sairastaa enemmän osa vähemmän. Käsittääkseni on tehty tutkimuksia, joiden mukaan imetys antaisi korviketta paremman suojan sairauksia vastaan, mutta ei nämä tutkimukset sitä tarkoita että korviketta saaneet kaikki sairastaisivat paljon ja imetetyt vähän, eiköhän näihin vaikuta moni muukin asia kuin se että mitä maitoa juo.

 

Suurin osa ei imetä, koska imetystä tuetaan huonosti.

Neuvolahenkilökunnalla on mitä kummallisimpia ideoita imetyksestä. Hitaammin kasvavalle vauvalle ehdotellaan kiinteitten varhaista aloitusta (pienen vauvan kiinteissä on vähemmän energiaa, kuin äidinmaidossa), maidon riittävyydestä saadaan luotua mörkö, kun jätetään huomiotta se, että täysimetetyt kasvavat eri tahtiin kuin korvikeruokitut, vauvan rinnalla kuluttamasta ajasta tehdään ongelma, vaikka maidon riittävyyttä pitäisi arvioida vain märkien/kakkavaippojen määrällä ja vauvan kasvulla, ei tiedetä maidontuotannon olevan kysynnän ja tarjonnan alainen ja siksi niin helposti tuhottavissa korvikkeen tai tutin turhalla tarjoamisella tai vauvan aikatauluttamisella, ei ymmärretä, että pumpulle heruminen ei kerro maidontuotannosta mitään, että imetyksen alussa rinnoista tuleva maito on sokerisempaa ja ohuempaa ("janomaitoa") ja lopuksi tuleva takamaito rasvaisempaa ja kasvulle tärkeämpää, esitetään täysin tieteenvastaisia teorioita siitä, että jonkun tietyn äidin maito on jotenkin huonoa litkua, jne.

Tuossa joitain. Harvassa paikassa myöskään osataan huomata huonoa imuotetta, vauvan tiukkaa kielijännettä, imetyksen kivuliaaksi tekevää sammasta äidin rinnoissa, saatika sataa muuta ongelmaa, jotka ovat korjattavissa.

Suurimmalla osalla naisista maito saadaan riittämään oikeilla toimilla. Valitettavasti neuvoloissa ei osata antaa tukea tähän, vaan esitetään imetykselle jopa haitallisia ratkaisumalleja (kiinteitten varhainen aloittaminen, korvikkeen antaminen "varmuuden varaksi", jopa vauvan aikatauluttaminen).

Minä en lähtisi syyllistämään yksittäisiä äitejä, vaan heidät hylännyttä järjestelmää.

peesi tälle, ainakin omien ja tuttavien kokemuksien perusteella monesti neuvoloissa on hyvin puutteelista imetystietämys tai jos sitä onkin, ei sitä jaeta. Esikoisen kohdalle neuvolasta ehdotettiin 3kk rintaraivareiden kohdalla korviketta, kun ei sitä maitoa varmaan tule tarpeeksi jos vauva raivoaa rinnalla. Silloin epävarmana esikoisen äitinä suostuin ja osittaisimetin poikaa 4kk ikään asti, kunnes maito loppui ja poika oli korvikkeella. Kakkosen kanssa minulla oli enemmän tietoa ja neuvola oli vaihtunut, tällä terkkarilla oli ja on paljon tietoa imetyksestä ja taito tukea äitiä ja näiden avulla onnistuin imetyksessä. Kolmas vauva on ollut hitaasti kasvava vauva ja onneksi meillä on tämä sama neuvolanhoitaja, jolla on tietoa imetyksestä, hän ei vauvan hitaanaista kasvua hätkähtänyt, vaan tuki (taas) 6kk täysimetykseen.

Varmasti on muitakin syitä kun edellämainitut syyt, mutta uskon jos neuvoloiden tietämystä parannettaisiin, monella imetys jatkuisi pidempään. Tiedän myös äitejä, jotka olisivat halunneet imettää, mutta puutteellisen tiedon vuoksi, ovat siirtyneet korvikkeeseen, tämä on heitä harmittanut pitkään. Toki tässä ketjussa on ollut paljon syitä imettämättömyyteen, joihin ei neuvoloiden tietokaan auttanut. Itse olen sitä mieltä, että kukin ruokkikoon vauvansa kuten parhaaksi näkee, asia ei minullle kuulu.

Pakko vielä tarttua nimimerkin vauvahaaveita kommenttiin terveydestä, sinun yhden (tai edes neljän) lapsen kokemuksesi ei liene kovin pätevät argumentti jos aletaan keskustella siitä että antaako imetys paremman suojan sairauksia vastaan kuin korvike. Meidän kolmesta lapsesta tähän mennessä vähiten on sairastanut tämä meidän nuorin, tosin kukaan lapsista ei vauvana ole juurikaan sairastellut. Tunnen perheitä joissa on sekä korvike- että imetettyjävauvoja ja osa sairastaa enemmän osa vähemmän. Käsittääkseni on tehty tutkimuksia, joiden mukaan imetys antaisi korviketta paremman suojan sairauksia vastaan, mutta ei nämä tutkimukset sitä tarkoita että korviketta saaneet kaikki sairastaisivat paljon ja imetetyt vähän, eiköhän näihin vaikuta moni muukin asia kuin se että mitä maitoa juo.

 

mulla sekä pullo ruokittuja/ imetettyjä vauveleita ollut. Mutta tämä meidän nuorimmainen..syntynyt keskosena, 2 ensimmäistä viikkoa ravinto nenämahaletkun kautta, sitten opeteltiin varovasti pullosta ja 3 viikon ikäisenä ensimmäisen kerran rinnalle. ( pumppasin koko ajan omaa maitoa vauvalle). Ihan varma olin että imettämisestä ei tule yhtään mitään ja olinkin valmis alkuunsa luovuttamaan..mutta vauva teki omat ratkaisunsa. Hän ei huoli tuttipulloa tutista puhumattakaan. Ja pulloa ollaan kokeiltu jos jonkin moista mutta mikään ei neidille ole kelvannut.
Itse puolen vuoden valvomisien jälkeen sitä on jokseenkin poikki, mies kun ei voi imettää Lapsista tulee ihan yhtä hyviä imettää tai ei ja omassa tilanteessani olen ollut jopa kateellinen pulloa huolivien vauvojen äideille
Nyt onneksi neitokaiselle kelpaa nokkamukista tarjottu vesi ja kiinteät ruuat joten uskallan jättää lapsen edes hetkeksi isän hoiviin jotta voi edes jotain tehdä ihan itsekseen ilman että tissi on oltava saatavilla hetkenä minä hyvänsä

Nii olin miekii, kunnes vaavi vihdoin ja viimein suostu juomaan pullosta. Vika tosin oli korvikkeen merkissä, eihän meidän pikkuiselle kelpaa kun kallein. :heart:

 

En imetä useasta syystä:

- Rintani ovat aina olleet kuukautisten aikaan todella arat (pyyhkeen hipaisu suihkussa käynnin jälkeen sattuu ja kaarituellisten rintaliivien pitäminen on tuskaa), raskausaikana tämä "ongelma" tuli lähes jokapäiväiseksi ja tästä johtuen oletin että imettäminen tulee sattumaan. Silti päätin että yritän.

- Synnytykseni päätyi 15 tunnin aukeamisyrityksen jälkeen sektioon ja olin sen jälkeen 2 vuorokautta niin kipeä etten päässyt sängystä ylös, lapsi huusi nälkäänsä, hoitajat pakottivat imettämään kyljeellään maaten ja tissiä suuhun työntäen vaikka se teki niin kipeää että itkin. Silti päätin että yritän.

- Kolmen vuorokauden päästä olin niin väsynyt (olin nukkunut yhteensä ehkä 3 tuntia) että päätin pyytää sitä että lapselleni annetaan korviketta jotta voisin nukkua. Lapselle annettiin luovutettua äidinmaitoa hörpyttämällä, koska päätin että haluan yrittää imetystä levättyäni. Nukuttuani kokeilin imetystä uudelleen, mutta edelleenkään se ei sujunut, rintoihin alkoi särkeä vajaan 5 min jälkeen ja hyvää asentoa ei löytynyt koska en en voinut istua enkä oikeen olla missään asennossa rennosti leikkaushaavan takia. Aloin pumppaamaan, mutta maitoa ei tullut kuin ihan vähän, joten lisäksi annettiin korviketta. Ja edelleen päätin että yritän (kotona rauhassa).

- Kotiinpäästyäni yritin kolme päivää ja yötä imettää, imetys aiheutti joka kerran järkyttävän kivun rintoihin (en tässä vaiheessa voinut vieläkään istua, enkä yöllä nousta sängystä herättämättä miestä auttamaan minut ylös). Koko homma aiheutti stressiä niin itselle kuin vauvalle. Minulle puhkesi kaiken keskellä myös todella paha migreeni, johon oli pakko ottaa sellaista lääkettä jota ei imettäessä saa käyttää (jos en lääkettä ota niin olen vuoteenoma). Päätin että oman mielenterveyteni ja voimieni säilymiseksi sekä lapsen ravinnon saannin turvaamiseksi en imetä ja lapselle alettiin syöttää pelkkää korviketta.

Mielestäni lapselle on parasta että hänellä on mahdollisimman stressitön äiti (ja isä), joka (t) jaksaa häntä hoivata ja rakastaa. Jos imettämisestä tulee syystä tai toisesta ongelma tai maitoa ei tule ollenkaan, on parempi että häntä ruokitaan korvikkeella kuin että imetystä yritetään pakolla ja pahimmassa tapauksessa pidetään sen vuoksi nälässä. Ravinto, tuli se sitten pullosta tai tissistä, lepo, hoiva ja läheisyys ovat vauvalle kaikkein tärkeintä. Onneksi nykyään on vaihtoehtoja, myös korvikkeissa, kaikki kun eivät kaikille vauvoille sovi. Pelkkä maitoruokintakin kestää oikesti kovin vähän aikaa.

Uskon että kyllä jokainen terve äiti oman lapsensa parasta yrittää ajatella!

 

Ei tuo ymmärrä tisseistä mitään, kun on ensimmäinen vuosi ruokittu ensin nenämahaletkulla ja sitten pullolla. Eikä mun tissitkään varmaan älyäisi ruveta hommiin, kun vauva ei ole mun mahastani tullut.

 

Tulee ihan surullinen olo lukea tämmöisiä viestejä missä ihmisiä syytellään siitä kun ei imetä. Varmasti tästä maastakin löytyy niitä jotka eivät vaan halua imettää. Omalla kohdalla esikoisen aikaan olisin tehnyt mitä vaan jos olisin voinut imettää. Aina ei vain toiveet toteudu. Makasin semmoisessa tilassa monta vuorokautta synnytyksen jälkeen ettei ole hajuakaan mitä tapahtui missäkin. Ei siinä enää monen vuorokauden jälkeen tarvitse odottaa kun on neljästä pussista kehoon pumpattu aineita kehoon että maitoa tulisi. Siinä vaiheessa on tärkeämpi toipua itse ja päästä hoitamaan lastaan!

 

Yritän kokoajan imettää, mutta rinnanpäät ei kestä sitä vaan ovat aivan rikki ja verellä. Vauva ei veristä maitoa huoli enkä sitä antaisikaan. Pumppaamalla ei tule tarpeeksi maitoa, joten on turvauduttava korvikkeeseen. Vauva ei ole vielä kahta viikkoakaan ja toivon, että imetystauon jälkeen tissi kelpaa taas eikä nännit mene rikki enää. Mutta jos rinnat ei kestä imetystä niin mitä muutakaan voin kuin käyttää korvikkeita? Sitä paitsi musta tuntuu, että vauva on nyt pulloruokinnalla paljon tyytyväisempi kun saa ainakin mahansa täyteen.

 

Yritän kokoajan imettää, mutta rinnanpäät ei kestä sitä vaan ovat aivan rikki ja verellä. Vauva ei veristä maitoa huoli enkä sitä antaisikaan. Pumppaamalla ei tule tarpeeksi maitoa, joten on turvauduttava korvikkeeseen. Vauva ei ole vielä kahta viikkoakaan ja toivon, että imetystauon jälkeen tissi kelpaa taas eikä nännit mene rikki enää. Mutta jos rinnat ei kestä imetystä niin mitä muutakaan voin kuin käyttää korvikkeita? Sitä paitsi musta tuntuu, että vauva on nyt pulloruokinnalla paljon tyytyväisempi kun saa ainakin mahansa täyteen.

Nyt samantien marssit kauppaan ja ostat lanoliinia! PureLan tai Lansinoh -merkkisiä voiteita saa ihan normikaupasta, ainakin marketeista. Mullakin tuli ihan vesikellot rinnanpäihin aluksi kun vauva viihtyi tunninkin tissillä, ilman rasvaa olis tuo imetys ollut täysin mahdotonta.

 

Minusta on ressaavaa kun imetyksen tärkeydestä paasataan joka paikassa ja kummakaan jos uudet äidit ovat ressaantuneita. Tiedän että se on tärkeää ja äidinmaito olisi pienelle vauvalle paljon parempaa kuin korvikkeet. Sitä ei tunnuta synnytyssairaalassa eikä neuvoloissa ymmärtävän, että se maito ei lähde kaikilla nousemaan. Painostetaan vain imetykseen...

Oma kokemukseni 5 päivää yritettiin synnytystä käynnistää tiplottelevan lapsiveden menon takia, mutta mitään ei tapahtunut ja loppujen lopuksi päädyttiin sektioon. Halusin imettää lastani, näin olin suunnitellut koko raskauden ajan. (Kyseessä ensimmäinen lapsi) Kovasti sairaalassa opastettiin ja autettiin että imetys voisi lähteä käyntiin kunnolla sitten mahdollisesti kotona jos maito rupeaa nousemaan sitten sairaalasta pääsyn jälkeen, mutta eipä tullut maitoa sairaalassa eikä kotonakaan. Sairaalassa olin vauvan kanssa 5 päivää.

Jos se tekee minusta huonon äidin että en ole lastani imettänyt, niin nämä jotka näin sanovat saavat minun mielestäni katsoa peiliin. Sille ei vain voi mitään jos sitä maitoa ei vain tule, siihen kun ei voi itse vaikuttaa lähteekö se ollenkaan nousemaan... Näin kävi mulle...

 

...sairaalassa pumppasin rintapumpulla ärsyttääkseni rintojani joka neljän tunnin välein sen puoli tuntia, mutta mitään muuta siitä ei saanu aikaseksi, kuin kipeät rinnat. Kotona pumpannut myös käsipumpulla, mutta eipä oo maitoa tullut.

 

Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta tuntuu, että tämä imetysfanaattisuus on enemmän sellainen huonosti koulutettujen vouhotus.

Olen akateemisesti koulutettu, kuten kaikki ystäväni. Jokainen meistä on imettänyt lastaan, osa pidempään ja osa lyhyemmin johtuen erilaisista vaikeuksista maidon tulon kanssa.

En nyt ymmärrä, siis ihan tutkimusten mukaan koulutetut, menestyvät ihmiset imettävät lapsiaan, tuota korviketta antavat huomattavasti suuremmalla todennäköisyydellä kouluttamattomat (ja oman kokemuksen mukaan vähemmän menestyvät, ei niin älykkäät ihmiset, sama pätee esim. tupakointiin raskausaikana).

On kaksi täysin eri asiaa antaa korviketta oikeasta syystä ja antaa korviketta "kun en jaksa imettää, se oli hankalaa" tms. Imetys on valtaosalle todella vaikeaa alussa, mutta oikeasti hyvin harvalla ei tule maitoa lainkaan tai vauva ei suostu syömään lainkaan tissiä.

Mutta joo, en söisi itsekään pelkästään einesruokia, en myöskään toivo että lapseni elää pelkällä "eineksellä". Mutta jos imetys syystä tai toisesta estyisi, niin korvikettahan se olisi annettava pelkästään, harmittaisi kyllä vietävästi, mutta ei ne lapset siihen kuole, moni tissimaidon terveysvaikutus vain jää saamatta.

 

[QUOTE="joku vaan";29267062]...sairaalassa pumppasin rintapumpulla ärsyttääkseni rintojani joka neljän tunnin välein sen puoli tuntia, mutta mitään muuta siitä ei saanu aikaseksi, kuin kipeät rinnat. Kotona pumpannut myös käsipumpulla, mutta eipä oo maitoa tullut.[/QUOTE]

Neljän tunnin välein on IHAN liian harvoin. Kai olet pumppaillut öisinkin, yöllä vielä tiuhempaa, kuin päivällä...?

 

Mielestäni lapselle on parasta että hänellä on mahdollisimman stressitön äiti (ja isä), joka (t) jaksaa häntä hoivata ja rakastaa.

Ymmärrän kyllä, jos sinulle ei ole imetys onnistunut, mutta näen aina punaista, kun käytetään tätä stressi-korttia.

"Lapselle parasta on stressittömät vanhemmat, siksi en imetä"
"En lopettanut tupakointia raskaana siksi, koska se olisi aiheuttanut niin kovan stressin ja stressi on todella huonoksi sikiölle"

Kaikki tilastot ja tutkimukset huutavat jotain ihan muuta, mutta silti tietyt ihmiset käyttävät tuota stressiä ihme tekosyynä. Eihän tuohon viitsi edes vastata normaalisti mitään, kun on huonoin ja säälittävin tekosyy ikinä. Olen siis kuullut tuon selityksen 'oikeassa elämässä' ja ensimmäinen ajatus oli vain, että "onko tuo ihminen oikeasti noin yksinkertainen, että uskoo itsekin noihin selityksiinsä".

Tämä ei siis ollut kohdistettu sinulle nimim. hyvinvoivan lapsen äiti vaan ihan yleisesti.

 

Kai tuosta imetysasiasta pitää fanaattisesti paasata, kun osa äideistä tuntuvat olevan niin pihalla, etteivät itse tajua.

Sama koskee raskaana tupakointia. Minun käsityksen mukaan kukaan ei halua myrkyttää ja estää hapensaantia syntymättömältä lapseltaan, mutta niin vain moni tekee. Luulisi olevan itsestäänselvä asia kaikille, mutta kun ei vain ole. Niin paasattava kai se on!?
Vai liekö heillä ymmärryksessä jotain vikaa, kun ei faktat perille mene. Itsekkyyttä huipussaan.

Onneksi korvike on nykyään niin hyvälaatuista Ja onhan se elintärkeää niille, jotka eivät pysty imettämään (joita oikeasti on HYVIN, hyvin vähän).