ÄidinmaidonKORVIKE... eikö se jo herätä kelloja, rintamaito siis paras vaihtoehto

Eka oli iso lapsi, eikä sektion jälkeen maito noussut kunnolla. Pojalla meni totaalisti hermot ennen kuin sai mahansa täyteen rinnasta. Toinen söi rinnasta hyvin, mutta osasi ottaa maitoa myös pullosta, kolmas oli täydellinen rintalapsi, joka osasi myös pullohommat. Imetys loppui kun nelonen ilmoitti tulostaan. Neljäs eli (kirjaimellisesti!) rinnassa ja välillä oli pakko antaa lisämaitoa, että sain lapsen edes hetkeksi (esim. suihkun tai ruokailun ajaksi) irti minusta, viides joutui keltaisuuden takia alkuun pulloruokintaan, kun rinnoista ei tullut tarpeeksi maitoa (neuvolan ohje!). Myöhemmin "pääsimme irti" pullosta.

Eli olen imettänyt lapsiani 9kk-1v5kk ja ohessa he ovat kukin saaneet myös pullosta korviketta - kukin eri syystä!

 

Jos maidon tulo loppuu niin silloin on pikkusen vaikeaa imettää.

 

En usko että kaikilta onnistu imetys, mutta se ettei edes yritä, se on itsekästä.

Miksi ei voi kertoa vastausta ilman että sekoaa? Miten tämä voi olla niin arka aihe, lapsien parastahan kaikki vain haluaa.

Tässä on itsekkyyden huippu, ja myönnänkin sen vielä. En halunnut imettää. En tykännyt siitä yhtään, ja tietysti negatiivinen asenteeni vaikutti myös maidon erittymiseen. Se vain ei ollut mun juttu.

 

Koska maitoa ei tullut tarpeeksi ja varsinkin ensimmäisen ja toisen kanssa koin imetyksen tosi kivuliaana. Kolmatta sain sitten imetettyä kuukauden verran.

 

En todellakaan halua riitaa, mutta miksette muka voisi kertoa miksette imetä lapsianne?

Korvike on kuitenkin vain korvaava tuote, ei sitä parasta. Tottakai ihmettelen, onhan oltava joku muukin syy kun äidin itsekkyys.

No mä yritin, mutta se ei onnistunut.

Kätilö piti tunnin mun tissistä kiinni ja tunki sitä vauvan suuhun lopulta myöntäen että vauva ei sitä rintaa ota. Imuote oli oikea jne. mutta vauva ei siltikään sitä tissiä huolinut.

Esikon kanssa oli lähes sama juttu...vauva ei sitä rintaa oikein suostunut syömään.

Ja sitä ei tiedä kukaan, että mikä mahtaa olla syynä tähän. Molemmat vauvat ovat olleet tehotarkkailussa (siis ei tehohoidossa, vaan tarkkailussa) eri syiden vuoksi ja he ovatkin siis syntymänsä jälkeen olleet vähän fleguja. Vauvat ovatkin siis saaneet heti osastolle pääsyn jälkeen pullosta korviketta ihan siis sen sairaalan hoitohenkilökunnan toimesta.

Esikon kanssa kotiuduttiin siten, että papereissa luki "äiti imettää ja osin lypsää", toisen kanssa kotiuduttiin lapun kera jossa luki "äiti lysää osin, pääosin vauva korvikkeella".

Lypsin minkä kerkesin, mutta kun kerralla sain maitoa tulemaan 20-40 ml, niin ei siinä paljon hymy irronnut. Join kotikaljaa, ykköskaljaa jne. joiden pitäisi auttaa, mutta eipä auttanut. Haudutin rintoja lämpimällä, tuloksetta.

Esikon kanssa yritin ihan viimeiseen saakka imettää ja miten siinä sitten kävikään...kun olin kolme päivää katsonut huutavaa lasta, vein hänet neuvolaan sillä tuloksella, että paino oli tippunut, koska vauva ei saanut riittävästi ruokaa. Joten korviketta oli pakko antaa.

Kakkosen kohdalla oli alusta asti selvää, ettei hommasta tule lasta eikä paskaa.

Nyt odotan kolmatta ja rintapumppu on jo hankittuna, sillä en oikein luota siihen imetyksen mahdollisuuteen. Imettäminen on helkutisti helpompaa, kuin jatkuva rintapumpun ja pullojen pesu ja sterilointi (6-8 kertaa vuorokaudessa) mutta minkäs teet.

Lypsämälläkään ei sitä maitoa multa juurikaan tule, eli tasan sen 2 viikkoa ovat kummatkin saaneet äidin maitoa (joka siis on ollut vain pieni osa vauvan päivittäisestä maidontarpeesta) ja sen jälkeen se maito on yksinkertaisesti loppunut.

Mä en käsitä miten joku voi vielä tänäkin päivänä nähdä imettämättömyyden äidin itsekkyytenä. Mä ainakin hypin vaikka alasti päälläni, jos saan tissit toimimaan, mutta kun ne ei toimi niin ne ei toimi.

 

Kai nuo oli pitänyt nälkään tappaan kun maito ei noussut ollenkaan.

 

Oliskin vaan tahdon asia, et tuleeko sitä maitoa vai ei :headwall:

 

ihan suoraan voin sinulle sanoa, että jos kaupasta olisi voitu ostaa äidinmaitoa tölkitettynä olisin varmaan ostanut, tai sitten en.
Ei tuo korvike niin paha ole meillä ollut.

Toisekseen tämä on taas hyvin henkilökohtainen asia... ja miksi tämä pitää ottaa esille harvase päivä.

jokainen tekee itse ratkaisunsa... ei se imettäminen kaikilla onnistu, toiset ei edes halua.

Voin sinulle suoraan sanoa.
Meillä oltiin alkuun täysin pullolla, poika joutui syntyessään lastenosastolle, äiti jäi synnärille... pari päivää pulloruokintaa muuttui osaimeteykseksi
josta päästiin täys imetykseen
josta tipuimme taas osaimetykseen, koska yksinkertaisesti maitoa ei tullut tarpeeksi... jonka koin raskaana ja hankalana, samoin kuin itse imetyksen.
En vain pitänyt siitä...
tosin ensimmäiseksi inhosin sitä että en saanut imettää omassa rauhassa, sairaalassa eläessä se on helpommin sanottu kuin tehty.
Inhosin sitä että jouduin yöllä nousemaan istumaan tunniksi tunnin välein kun poika ei osannut syödä rintaa makuultaan, toisin kuin pulloa..

onko tässä sinulle AP tarpeeksi syitä.

enkä todellakaan koe olevani sen huompi äiti vaikka en imettänytkään erityisen pitkään enkä taidokkaasti, enkä siitä pitänyt.

 

Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta tuntuu, että tämä imetysfanaattisuus on enemmän sellainen huonosti koulutettujen vouhotus.

Olen akateemisesti koulutettu, kuten kaikki ystäväni. Jokainen meistä on imettänyt lastaan, osa pidempään ja osa lyhyemmin johtuen erilaisista vaikeuksista maidon tulon kanssa. Kukaan ei tuosta asiasta ota paineita, sillä tokikin onnellinen lapsuus ja ehjä ihminen muodostuu pitkälle teosta; hellyydestä, sanoista huolehtimisesta. Kukaan meistä ei ole niin yksinkertainen, että kuvittelee tissi suussa tulevan menestyjiä ja ilman sairaita luusereita.

Mä taas en usko,että tässä on kyse koulutuksesta.Kuten monessa muussakaan vouhotuksen aiheessa ei ole mitään väliä sillä,onko käynyt lukion,amiksen vai ihan yliopistonkin.Mä satun itse kuulumaan siihen ryhmään,että kukin tyylillään.Mä tiedän monia koulutettuja ihmisiä,jotka perustavat käsityksensä hyvästä äitiydestä kestovaippoihin ja imetykseen ja toisaalta myös vähemmän koulutettuja,jotka pyrkivät pärjäämään maalaisjärjellään.Ja päin vastoin.Ei ne asiat ole niin yksoikosia..

 

entäs sitten äidinmaidonvastike, tuo sana jota lääkärit käyttää? mun logiikalla jos korvike on korvaava, niin vastike on vastaava, eli täysin yhdenveroinen? :xmas:
ja mulla on yks korvikevauva ja toinen tissivauva. kolmannesta tarvii tehdä sekakäyttäjä, että pysyn puolueettomana.

 

ja ei tuo imetys ole välttämättä riippuvainen äidistä vaan jopa tiedän et lapsella voi olla jokin rakenteellinen vika suussa ettei kykene imemään rintaa.

 

Mun mielestä ei ole lainkaan itsekästä olla imettämättä, se on jokaisen oma asia päättää imettääkö vaiko ei. Muualla euroopassa on ihan normaalia, ettei imetetä tai se kestää vain 2kk. En tiedä miksi suomi on niin imetys-fani maa.
Uskon että TÄNÄpäivänä korvike on ihan yhtä hyvää kuin ä-maitokin, joskus jopa parempaakin (äidin ruokavalio, tupakointi, alkoholi).
En imettänyt esikoista, enkä aio imettää seuraavaakaan, koska: en tykkää siitä, se inhottaa minua. Silti, olen hyvä äiti joka ajattelee lapsensa parasta, kuten kaikki muutkin äidit

 

...ja mulla on yks korvikevauva ja toinen tissivauva. kolmannesta tarvii tehdä sekakäyttäjä, että pysyn puolueettomana.

Jee, hyvä AE

 

Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta tuntuu, että tämä imetysfanaattisuus on enemmän sellainen huonosti koulutettujen vouhotus.

Olen akateemisesti koulutettu, kuten kaikki ystäväni. Jokainen meistä on imettänyt lastaan, osa pidempään ja osa lyhyemmin johtuen erilaisista vaikeuksista maidon tulon kanssa. Kukaan ei tuosta asiasta ota paineita, sillä tokikin onnellinen lapsuus ja ehjä ihminen muodostuu pitkälle teosta; hellyydestä, sanoista huolehtimisesta. Kukaan meistä ei ole niin yksinkertainen, että kuvittelee tissi suussa tulevan menestyjiä ja ilman sairaita luusereita.

Mä taas en usko,että tässä on kyse koulutuksesta.Kuten monessa muussakaan vouhotuksen aiheessa ei ole mitään väliä sillä,onko käynyt lukion,amiksen vai ihan yliopistonkin.Mä satun itse kuulumaan siihen ryhmään,että kukin tyylillään.Mä tiedän monia koulutettuja ihmisiä,jotka perustavat käsityksensä hyvästä äitiydestä kestovaippoihin ja imetykseen ja toisaalta myös vähemmän koulutettuja,jotka pyrkivät pärjäämään maalaisjärjellään.Ja päin vastoin.Ei ne asiat ole niin yksoikosia..

Olet varmaan oikeassa. En vaan omassa ystäväpiirissäni ole löytänyt suurempaa kiinnostusta toisten imettämistä kohtaan kun taas tällä palstalla se tuntuu joillekin olevan sydämen asia. Helppona ratkaisuna mietin tuota koulutustasoa

 

Imettäminen altistaa allergioille

 

mulla sekä pullo ruokittuja/ imetettyjä vauveleita ollut. Mutta tämä meidän nuorimmainen..syntynyt keskosena, 2 ensimmäistä viikkoa ravinto nenämahaletkun kautta, sitten opeteltiin varovasti pullosta ja 3 viikon ikäisenä ensimmäisen kerran rinnalle. ( pumppasin koko ajan omaa maitoa vauvalle). Ihan varma olin että imettämisestä ei tule yhtään mitään ja olinkin valmis alkuunsa luovuttamaan..mutta vauva teki omat ratkaisunsa. Hän ei huoli tuttipulloa tutista puhumattakaan. Ja pulloa ollaan kokeiltu jos jonkin moista mutta mikään ei neidille ole kelvannut.
Itse puolen vuoden valvomisien jälkeen sitä on jokseenkin poikki, mies kun ei voi imettää Lapsista tulee ihan yhtä hyviä imettää tai ei ja omassa tilanteessani olen ollut jopa kateellinen pulloa huolivien vauvojen äideille
Nyt onneksi neitokaiselle kelpaa nokkamukista tarjottu vesi ja kiinteät ruuat joten uskallan jättää lapsen edes hetkeksi isän hoiviin jotta voi edes jotain tehdä ihan itsekseen ilman että tissi on oltava saatavilla hetkenä minä hyvänsä

 

Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta tuntuu, että tämä imetysfanaattisuus on enemmän sellainen huonosti koulutettujen vouhotus.

Olen akateemisesti koulutettu, kuten kaikki ystäväni. Jokainen meistä on imettänyt lastaan, osa pidempään ja osa lyhyemmin johtuen erilaisista vaikeuksista maidon tulon kanssa. Kukaan ei tuosta asiasta ota paineita, sillä tokikin onnellinen lapsuus ja ehjä ihminen muodostuu pitkälle teosta; hellyydestä, sanoista huolehtimisesta. Kukaan meistä ei ole niin yksinkertainen, että kuvittelee tissi suussa tulevan menestyjiä ja ilman sairaita luusereita.

Kerroin jo tuolla aiemmin etten imettänyt, koska poika ei oppinut imemään rinnasta. En ottanut aiheesta paineita, enkä ole akateemisesti koulutettu. En usko että koulutustasolla on vaikutusta vaan ennemminkin sillä millainen itseluottamus on.

 

Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta tuntuu, että tämä imetysfanaattisuus on enemmän sellainen huonosti koulutettujen vouhotus.

Olen akateemisesti koulutettu, kuten kaikki ystäväni. Jokainen meistä on imettänyt lastaan, osa pidempään ja osa lyhyemmin johtuen erilaisista vaikeuksista maidon tulon kanssa. Kukaan ei tuosta asiasta ota paineita, sillä tokikin onnellinen lapsuus ja ehjä ihminen muodostuu pitkälle teosta; hellyydestä, sanoista huolehtimisesta. Kukaan meistä ei ole niin yksinkertainen, että kuvittelee tissi suussa tulevan menestyjiä ja ilman sairaita luusereita.

Mä taas en usko,että tässä on kyse koulutuksesta.Kuten monessa muussakaan vouhotuksen aiheessa ei ole mitään väliä sillä,onko käynyt lukion,amiksen vai ihan yliopistonkin.Mä satun itse kuulumaan siihen ryhmään,että kukin tyylillään.Mä tiedän monia koulutettuja ihmisiä,jotka perustavat käsityksensä hyvästä äitiydestä kestovaippoihin ja imetykseen ja toisaalta myös vähemmän koulutettuja,jotka pyrkivät pärjäämään maalaisjärjellään.Ja päin vastoin.Ei ne asiat ole niin yksoikosia..

Olet varmaan oikeassa. En vaan omassa ystäväpiirissäni ole löytänyt suurempaa kiinnostusta toisten imettämistä kohtaan kun taas tällä palstalla se tuntuu joillekin olevan sydämen asia. Helppona ratkaisuna mietin tuota koulutustasoa

Helpoin ratkaisu olis tarkastella todella palstaa,jolla hengaa.Maailma on mustavalkoisin täällä ja kerran päivässä joku haluaa vähän aiheuttaa pientä kaaosta haukkumalla/kritisoimalla toisten tapoja toimia milloin missäkin tilanteessa.Ja siihen otetaan kantaa samalla kiihkolla,jolla aloittaja on kirjoittanut ja voila,soppa on valmis.Mielipiteet ovat kärjistyneet ja osa todella jopa kirjoittaa ihan huvikseen todellisten ajatustensa vastaisesti.Joo,täällä ei todellakaan kannata lähteä miettimään tarkemmin minkään asteisia totuuksia asioista kun ei oikein voi luottaa siihen,että se toinen siellä jossakin päin maailmaa oman koneensa ääressä ei todellisuudessa naura räkäistä naurua kun saikin toiset niin kiihtymään pikkuasiasta.

 

Mulle on ainakin aivan sama kuinka muut ruokkii vauvansa, kunhan vauvat tulee ruokittua normaalisti. Tarkootan siis, että äidinmaito tai korvike eikä vaikkapa mehu.

Tällä palstalla niin monta kertaa halutaan syyllistää ne jotka eivät ole imettäneet tai ovat imettäneet vain lyhyen aikaa. Jos jollakin on imetys onnistunut, niin mitä hän stressaa muitten imettämisistä tai pulloruokinnasta. Tulee monta kertaa joittenkin räköttämisistä mieleen, että siinä haetaan vain oman ittetunnon kohottamista ja yritetään päästä toisten yläpuolelle. Aika kummallinen syy millä päteä, nimittäin lapsen ruokinta...

 

No, vastasyntyneiden teholle ei mennä toteuttamaan omia imetysfantasioitaan. Se siitä sitten. Onneksi säilyi lapsi hengissä. Olisipa ollut meilläkin niin helppo alku, että olisi ehtinyt hoitaa oman ja muiden imetykset ja imettämättömyydet siinä välissä. No, elämä opettaa, ennemmin tai myöhemmin.

 

Helpoin ratkaisu olis tarkastella todella palstaa,jolla hengaa.Maailma on mustavalkoisin täällä ja kerran päivässä joku haluaa vähän aiheuttaa pientä kaaosta haukkumalla/kritisoimalla toisten tapoja toimia milloin missäkin tilanteessa.Ja siihen otetaan kantaa samalla kiihkolla,jolla aloittaja on kirjoittanut ja voila,soppa on valmis.Mielipiteet ovat kärjistyneet ja osa todella jopa kirjoittaa ihan huvikseen todellisten ajatustensa vastaisesti.Joo,täällä ei todellakaan kannata lähteä miettimään tarkemmin minkään asteisia totuuksia asioista kun ei oikein voi luottaa siihen,että se toinen siellä jossakin päin maailmaa oman koneensa ääressä ei todellisuudessa naura räkäistä naurua kun saikin toiset niin kiihtymään pikkuasiasta.[/quote]


Tää on kyllä niin totta. Oikeasti maailma ei ole niin raadollinen mitä täällä on. Itse olen ainakin pystynyt keskustelemaan eri asioista muiden äitien kanssa kasvokkain, ilman mitään syyllistämistä, vaikka olisinkin/olisivat olleet asioista erimieltä. Kyllä nykyään aika hyvin osataan kunnioittaa toisen valintoja, ja suhtaudutaan asioihin avarammin, muualla, paitsi täällä netissä..

 

lapsi päätti lopettaa tissin imemisen.

 

Mä oon antanut lapselle korviketta, vaikka olen imettänytkin

 

Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta tuntuu, että tämä imetysfanaattisuus on enemmän sellainen huonosti koulutettujen vouhotus.

Olen akateemisesti koulutettu, kuten kaikki ystäväni. Jokainen meistä on imettänyt lastaan, osa pidempään ja osa lyhyemmin johtuen erilaisista vaikeuksista maidon tulon kanssa. Kukaan ei tuosta asiasta ota paineita, sillä tokikin onnellinen lapsuus ja ehjä ihminen muodostuu pitkälle teosta; hellyydestä, sanoista huolehtimisesta. Kukaan meistä ei ole niin yksinkertainen, että kuvittelee tissi suussa tulevan menestyjiä ja ilman sairaita luusereita.

Kerroin jo tuolla aiemmin etten imettänyt, koska poika ei oppinut imemään rinnasta. En ottanut aiheesta paineita, enkä ole akateemisesti koulutettu. En usko että koulutustasolla on vaikutusta vaan ennemminkin sillä millainen itseluottamus on.

Ennen kaikkea luulen, että kyse on juuri siitä itsetunnosta ja omaan maalaisjärkeen luottamisesta. Itse olin jo 34 v kun sain esikoisen (lapsi melkein täysin korvikkeella, kun syntyi reilusti ennen aikojaan) ja muistan kuinka minua reilusti nuorempi tuttu äiti ihaili, kuinka pystyin olemaan asian kanssa niin sinut, kun hän joutui samassa tilanteessa jatkuvasti selittelemään ja tuntemaan huonoa omatuntoa.

Kun se imetys ei onnistu, se ei onnistu. Itselläni oli varattuna imetysliivejä, -paitoja, -tyyny ja vaikka mitä ja olisin todellakin halunnut imettää. Mutta kun ei niin ei. Todella terve melkein 5 v on silti kasvanut.

 

No, vastasyntyneiden teholle ei mennä toteuttamaan omia imetysfantasioitaan. Se siitä sitten. Onneksi säilyi lapsi hengissä. Olisipa ollut meilläkin niin helppo alku, että olisi ehtinyt hoitaa oman ja muiden imetykset ja imettämättömyydet siinä välissä. No, elämä opettaa, ennemmin tai myöhemmin.

Näin minullakin yhden lapsen kanssa. Sain lapseni kotiin 5kk:n iässä nenämahaletkun kera. Sen kaiken surun ja stressin aikana ei paljoa maitoa irronnut pumpulla. Saatikka enää siinä vaiheessa kun lapsi kotiutui ja sai aloittaa syömisharjoittelut pullolla, mistä ei tullut yhtikäs mitään. Imurefleksi oli jo hävinnyt kun sitä ei oltu käytetty.

Lopettakaa tämä ainainen vöyhötys koko imetyksestä! Eiköhän jokainen toimi parhaalla mahdollisella tavalla lapsensa eteen.