äidin omatunnon kolkutus..

on tämä hassua...piti oikeen tula teille purkamaan..jos löytyisi vaik vertais tukea :) oon itse flunssassa ollut noin viikon ja mies tekee pitkää päivää.olen pojan kanssa sinnitellyt päivät kotosal...räkäisenä ja nuutuneena..kuten varmaan jokaisen taaperon äippä tietää niin ohjelma toimistona saisi olla kaiket päivät jotta taapero pysyy tyytyväisenä.tänään kuitenkin mummeli ehdotti että voi ottaa pojan hoitoon päiväksi jotta voin huilata ja parannella itseäni...IHANA idea ajattelin,MUTTA siinä samassa kun poika lähti jysähti se kamala....omatunto...mistä tämä kumpuaa...outoa...poika rakastaa olla mummolla siitä ei kyse,mutta tuntuu kuin olisin äideistä huonoin ja laiskin...ei osaa nauttia lepopäivästä...
 
Heippa.

Täällä toinen samanlainen äiti.

Me oltiin koko perhe kamalan kipeitä kolmisen viikkoa sitten joten jouduimme olemaan sisällä koko viikon. Siinä sai keksiä tekemistä jotta tyttö (1v5kk) jaksoi leikkiä ja olla kiltisti.
Kun viikko meni aloimme olemaan terveitä oli neiti aina kotona tosi kiukkuinen.
Hänestä huomasi heti että on kyllästynyt olemaan kotona ja kyllästynyt omiin leluihin.

Siinä sitten ajattelin päivän aikana että ottaisikohan äitini hänet pariksi tuntii hoitoon jos vaikka se rauhoittaisi tyttöä.
Sain jo pelkästä ajattelemisesta kamalat omantunnon tuskat.
Kuitenkin soitin äitilleni ja hän halusikin tytön yökylään. Kyllä itku siinä pääs kun suostuin yökylään.
Onneksi laskin tytön mummolaan koska se auttoi tosi paljon. Tyttö tuli kotiin seuraavana päivänä ja oli niin iloinen oma itsensä. Ja omat lelut kiinnosti taas.

Mutta on mulla jotenki tosi vaikeaa laittaa/päästää tyttöä hoitoon, mutta joskus se kannattaa..
 
oliskin mahdollista laittaa tyttö vaik pariksi tuntia mummolaan tai jollekin sukulaiselle hoitoon, mut kaikki asuu niin pirun kaukana (n.250km). Olen just kamalassa nuhassa ja olo on niin tööt, että hyvä et jaksan päätä kannatella. Mut ei auta valitukset...
 

Yhteistyössä