Äidin kunto ja raskaus

Hei!

Nyt seuraa "tyhmä kysymys", mahdollisesti.

Eli: omassa lähipiirissä kaikki, siis ihan kaikki, odottavat äidit harrastaa ja ovat harrastaneet liikuntaa (juoksu, hiihto, salilla käynti, millon mikäkin spinning sun muut). Keskivartalon lihakset on siis hyvässä kunnossa.
Heillä on esim synnytyksen jälkeinen palautuminen sujunut yllättävän nopeasti.

Voisko ne äidit, jotka kuten minä, ei niin nauti salilla rehkimisestä, mutta esim. koiran kanssa käy kyllä reippailla lenkeillä (tai kävi, ennen raskautta...) huudella tukeansa. Nuo tuttavat meinaan nyt on puhuneet siitä, kuinka mulla tulisi olemaan aika hankalaa palautua ja voi tulla ongelmia siinä, kun lihaskunnossa olisi parannettavaa. Tuntuu että tässä vaiheessa nappaan kaikki aiheet, mistä voi vähänkin panikoida, ja vaalin niitä huolella kunnes ahdistaa sitten ihan tosissaan. Kai se tästä raskaudesta johtuu, en meinaan yleensä ole tällainen. Synnytyskin pelottaa. (No, nyt varsinkin.)

Mutta siis tokihan maailma on täynnä ihmisiä, jotka on synnyttäneet ja palautuneet siitä, vaikkei olekaan mikään fitness malli ennen sitä?

Oletteko kokeneet, että tavallisella tai vähän heikommalla lihaskunnolla olisi ollut jotenkin erityisen tukalaa raskausaika, synnytys, palautuminen?

Kiitos, ja anteeksi tosiaan tää hepulointi. Pistetään raskauden piikkiin.

 

Hei!

Nyt seuraa "tyhmä kysymys", mahdollisesti.

Eli: omassa lähipiirissä kaikki, siis ihan kaikki, odottavat äidit harrastaa ja ovat harrastaneet liikuntaa (juoksu, hiihto, salilla käynti, millon mikäkin spinning sun muut). Keskivartalon lihakset on siis hyvässä kunnossa.
Heillä on esim synnytyksen jälkeinen palautuminen sujunut yllättävän nopeasti.

Voisko ne äidit, jotka kuten minä, ei niin nauti salilla rehkimisestä, mutta esim. koiran kanssa käy kyllä reippailla lenkeillä (tai kävi, ennen raskautta...) huudella tukeansa. Nuo tuttavat meinaan nyt on puhuneet siitä, kuinka mulla tulisi olemaan aika hankalaa palautua ja voi tulla ongelmia siinä, kun lihaskunnossa olisi parannettavaa. Tuntuu että tässä vaiheessa nappaan kaikki aiheet, mistä voi vähänkin panikoida, ja vaalin niitä huolella kunnes ahdistaa sitten ihan tosissaan. Kai se tästä raskaudesta johtuu, en meinaan yleensä ole tällainen. Synnytyskin pelottaa. (No, nyt varsinkin.)

Mutta siis tokihan maailma on täynnä ihmisiä, jotka on synnyttäneet ja palautuneet siitä, vaikkei olekaan mikään fitness malli ennen sitä?

Oletteko kokeneet, että tavallisella tai vähän heikommalla lihaskunnolla olisi ollut jotenkin erityisen tukalaa raskausaika, synnytys, palautuminen?

Kiitos, ja anteeksi tosiaan tää hepulointi. Pistetään raskauden piikkiin.

Itse olen jo monta lasta synnyttänyt alakautta ja aina palautunut hyvin. Synnytyspöydältä suihkuun ja ihailemaan tuoretta tulokasta. Viimeisimmän sain pitkästi yli 40 vuotiaana. Ei ole tullut suonikohjuja, kohdun laskeumia, vatsalihasten erkautumaa ym. Mikään ei muistuta vartalossa siitä, että olisin monta kertaa ollut raskaana ja synnyttänyt.

Olen normaalipainoinen ja aina vihannut liikuntaa. En tykkää yhtään siitä, kun tulee hiki ja syke nousee. Pyöräilen ja touhuan lasten kanssa, ja siinä se. Eli en todellakaan ole ollut ikinä mitenkään urheilullinen, mutta kaikki raskaudet ja synnytykset menneet hyvin, jopa vanhana.

Tämä ei ollut kehumismielessä kirjoitettu, vaan rohkaisuksi ap:lle ja muille samoja juttuja miettivälle, että ei todellakaan tarvitse olla mikään hyväkuntoinen urheilija, että synnytyksestä selviää ja siitä palautuu.

Tsemppiä raskauden loppuun ja synnytykseen; hyvin se menee, kun luotat itseesi ja otat tilanteet avoimin mielin vastaan sellaisena kuin se tulee. Hienoja kokemuksia kaikkine kipuineen ja fiilis upea, kun saa siitä suorituksesta syliin sen parhaan pokaalin

 

Kiitos tästä kysymyksestä ja yllä olevasta vastauksesta! Mä olen miettinyt samaa. Ensimmäisen lapsen kohdalla olin nuorempi, freesimpi ja kohtuullisen hyväkuntoinen. Ekassa synnytyksessä ponnistelin kyykkyyn ylös kahdeksan tuntia ja päättelin siitä, että pakko olla teräskunnossa, jos lapsia meinaa. No nyt vuosien jälkeen en meinaa jaksaa postilaatikolle kävellä, peruskunto nollissa ja ikää tietysti huomattavasti lisää. Syksyllä keskenmenneessä raskaudessa jo huomasin miten kroppa reagoi raskauteen ihan eri tavalla kuin ekalla kerralla. Toiveissa raskautuminen, mutta minuakin tosiaan pelottaa oma fyysinen jaksaminen. Toivottavasti tämä keskustelu jatkuu tässä, kiinnostaa kuulla ihmisten kokemuksia!

 

Itse olen jo monta lasta synnyttänyt alakautta ja aina palautunut hyvin. Synnytyspöydältä suihkuun ja ihailemaan tuoretta tulokasta. Viimeisimmän sain pitkästi yli 40 vuotiaana. Ei ole tullut suonikohjuja, kohdun laskeumia, vatsalihasten erkautumaa ym. Mikään ei muistuta vartalossa siitä, että olisin monta kertaa ollut raskaana ja synnyttänyt.

Olen normaalipainoinen ja aina vihannut liikuntaa. En tykkää yhtään siitä, kun tulee hiki ja syke nousee. Pyöräilen ja touhuan lasten kanssa, ja siinä se. Eli en todellakaan ole ollut ikinä mitenkään urheilullinen, mutta kaikki raskaudet ja synnytykset menneet hyvin, jopa vanhana.

Tämä ei ollut kehumismielessä kirjoitettu, vaan rohkaisuksi ap:lle ja muille samoja juttuja miettivälle, että ei todellakaan tarvitse olla mikään hyväkuntoinen urheilija, että synnytyksestä selviää ja siitä palautuu.

Tsemppiä raskauden loppuun ja synnytykseen; hyvin se menee, kun luotat itseesi ja otat tilanteet avoimin mielin vastaan sellaisena kuin se tulee. Hienoja kokemuksia kaikkine kipuineen ja fiilis upea, kun saa siitä suorituksesta syliin sen parhaan pokaalin

Kiitos paljon kommentista, ja siis ihan oisin ite voinut sanoa tuon "Olen normaalipainoinen ja aina vihannut liikuntaa. En tykkää yhtään siitä, kun tulee hiki ja syke nousee." Onneksi koira pakottaa lenkille, se nyt on ihan ok, kun näkee, miten koira nauttii. Ja yleiskunto on silleen ihan hyvä - hyötyliikuntaa tulee toisinaan lenkkien lisäksi. Ja varmasti lasten kanssa tulis liikuttua, pakostakin. Mut on se vaan kumma kun jokku ihan nauttii siitä rääkistä mitä salilla esim. voi tehdä, en oo koskaan ymmärtänyt. Kävin kerran puolisen vuotta salilla hyvällä treeniohjelmalla, eikä missään kohtaa tuntunut omalta se puuha. Se jäi sitten siihen. Lapsena on pakotettu erilaisiin ahdistaviin liikuntaharrastuksiin ja suoritusmielessä rämmitty läpi. Kenties se vaikuttaa taustalla.

No, joka tapauksessa. Kiitos

-ap

 

Minä sain ekan lapsen alle 30v, ja toisen 8v myöhemmin.

Huomasin kyllä eron raskauksissa. Ekan aikaan kävin vielä säännöllisesti salilla ja lihaskunto oli aika hyvä, vaikka kaikki liikunta jäi sitten aika minimiin raskausaikana. Mut se raskaus oli fyysisesti tosi helppo, mulla ei vielä laskettuna ajanakohtanakaan ollut liian tukalaa tai olon puolesta kiire saada synnytystä käyntiin, kuten tuntuu useilla äideillä olevan.

Tästä toisesta kaikki alkoi aiemmin, harjoitussupistukset, liitoskivut ym. Ja olin t-o-d-e-l-l-a jäykkä ja lähes liikuntakyvytön loppua kohti. Koitin pitää itseni väkisin aktiivisena edes arkiaskareissa koska tiesin et makaaminen vaan pahentaa tilannetta, ja olin kiukulla töissäkin melkein loppuun asti (fyysisesti kevyt työ). Luonne ei anna periksi olla saikulla raskauden takia.
Synnytystä pelkäsin etukäteen itsekin, että jaksanko ponnistaa jne, MUTTA synnytys meni hyvin ja oli helppo! Pidin kuitenkin kiinni luottamuksesta omaan kehoon, koska siihenhän se on luotu, ja tää mielen voima on kyllä synnytyksessä todella isossa roolissa.

Aloittajalle sanoisin, että uskon et ihan toi kävely koirien kanssa pitää sun kuntoa yllä ihan riittävästi, mitä raskauteen tulee. Koita pitää siitä kiinni.
Vaali luottamusta omaan kehoon enemmän kuin epävarmuutta, perehtymällä synnytyksen kulkuun, kivunlievityskeinoihin, käy vaikka valmennuksessa tai ota doula mukaan matkalle.

 

Ou wau, "ihania" kavereita sulla ap kapeakatseisuus ja itsekkyys on nykyajan ihmisten syntejä.
En koe olleeni koskaan mitenkään superhyvässä kunnossa (paitsi 2.lapsen jälkeen treenasin veren maku suussa itseni tikkiin, en vaan tajunnut sitä silloin ) ja no raskausajat on olleet HIRVEITÄ (en pidä raskaana olemisesta kaikkien rajoitusten ja pahoinvoinnin takia), en pidä siitä miltä tuntuu ja näyttää raskaana ollessa. 2 sektiota takana ja kyllä toipuminen oli suht nopeaa. Geenit tekee paljon, olen lyhyt ja maha kasvaa eteen -> selkäkivut. Vatsalihasten erkauma on tullut jäädäkseen, se lihaksia yhdessä pitävä kalvo on venynyt "pilalle". Öö. Roikkuvaa vatsan ihoa löytyy ja raskausarpia. Mutta noista ainoastaan selkäkipuihin voi vaikuttaa treenaamalla 🫡

Liikaa treenanneella se voi olla myös haitta alatiesynnytyksessä, jos on liian kireät paikat, on todettu harvinaista toki, mutta ei ennennäkemätöntä.

Toki hyvä yleiskunto auttaa kaikessa, mutta sähän käyt koiran kanssa lenkillä . Ei tarvii olla mikään salihirmu. Jos oisin sinä, pyytäisin "kavereita" pitämään huolta omista asioistaan ja harjoittelemaan avarakatseisuutta ennenkuin rupeevat laukomaan typeryyksiä. Voimia sulle ap, sä tuut pärjäämään hyvin synnytyksessä(kin)!