Miehet?!?
Meillä tuntuu olevan mieheni kanssa jatkuvasti kiistaa siitä, että miten lapsia (2v ja 7kk) oikein "kasvatetaan" ja miten heidän kanssaan eletään. Omassa perheessäni on ollut selkeitä sääntöjä ja rutiineja, jotka ovat edelleenkin ihan itsestäänselvyyksiä. Mieheni perheessä ei taas ole ollut minkäänlaisia tapoja ja rutiineja. Ruokaa ei ole koskaan syöty ruokapöydässä, vaan esim. olkkarissa telkkaria katsellen (heillä ei ole koskaan ollut yhteisiä ruokailuhetkiä), ja jos sattumalta on syöty pöydän ääressä, niin sitten ainkin luetaan jotain lehteä. Telkkari ja radio ovat aina olleet taustalla huutamassa, vaikka niitä ei kukaan katso tai aktiivisesti kuuntele jne. Mitään ei ole koskaan myöskään tarvinnut siivota tai laittaa takaisin paikoilleen.
No, omasta mielestäni lapsilla täytyy olla rutiineja. Varsinkin 2-vuotias poikamme on niin vilkas, että menee ihan tyystin sekaisin, jos päivässä ei ole tiettyjä rutiineja. Haluan, että tiettyinä aikoina mennään ulos, syödään ja nukutaan (tottakai poikkeuksia saa välillä olla). Mutta mitenkäs tämä saadaan menemään iskälle jakeluun. Hänen mielestään koko päivä voidaan olla sisällä, kun ei huvita mennä ulos tai syödään silloin kun syödään. Tai sitten kun muu perhe syö iltapalaa pöydän ääressä, niin mieheni syö sen olkkarissa telkkaria katsoen...
Nukuttaminen taitaa olla nykyään se ongelmista suurin. Koska itse nukutan yleensä vauvan, niin taaperon nukuttaminen jää isän harteille. Hänen mielestään vaan on ok nukuttaa poika sohvalle dvd:tä katsellen, niin että saa itsekin nukkua. Annas vaan olla, kun olenkin yksin lapsia nukuttamassa, silloin huutaa sitten toinen makkarissa ja toinen olkkarissa. Ja missä jamassa mahdetaan olla muutaman vuoden päästä?!?
Äitini sanoi joskus, kun esikoisemme oli vielä vauva, että kyllä sinä tuon lapsen saat opetettua, mutta miehessä taitaa olla enemmän töitä... oikeassa oli! Välillä kyllä tekisi mieli sanoa anopille pari valittua sanaa. Olen yrittänyt toistuvasti puhua tästä ongelmasta, tuloksetta. Onko jollain muulla tällaisia ristiriitoja, vai onko kaikilla muilla "järkevät" miehet?
No, omasta mielestäni lapsilla täytyy olla rutiineja. Varsinkin 2-vuotias poikamme on niin vilkas, että menee ihan tyystin sekaisin, jos päivässä ei ole tiettyjä rutiineja. Haluan, että tiettyinä aikoina mennään ulos, syödään ja nukutaan (tottakai poikkeuksia saa välillä olla). Mutta mitenkäs tämä saadaan menemään iskälle jakeluun. Hänen mielestään koko päivä voidaan olla sisällä, kun ei huvita mennä ulos tai syödään silloin kun syödään. Tai sitten kun muu perhe syö iltapalaa pöydän ääressä, niin mieheni syö sen olkkarissa telkkaria katsoen...
Nukuttaminen taitaa olla nykyään se ongelmista suurin. Koska itse nukutan yleensä vauvan, niin taaperon nukuttaminen jää isän harteille. Hänen mielestään vaan on ok nukuttaa poika sohvalle dvd:tä katsellen, niin että saa itsekin nukkua. Annas vaan olla, kun olenkin yksin lapsia nukuttamassa, silloin huutaa sitten toinen makkarissa ja toinen olkkarissa. Ja missä jamassa mahdetaan olla muutaman vuoden päästä?!?
Äitini sanoi joskus, kun esikoisemme oli vielä vauva, että kyllä sinä tuon lapsen saat opetettua, mutta miehessä taitaa olla enemmän töitä... oikeassa oli! Välillä kyllä tekisi mieli sanoa anopille pari valittua sanaa. Olen yrittänyt toistuvasti puhua tästä ongelmasta, tuloksetta. Onko jollain muulla tällaisia ristiriitoja, vai onko kaikilla muilla "järkevät" miehet?