adhd:sta?

[en tiedä]

Niin että onko adhd jo olemassa lapsella kun se syntyy ja sitten vaan alkaa oireet tulla iän myötä näkyviin? Ja missä iässä ne näkyy vai onko se yksilöllistä?

Mun miehellä eli lasten isällä on adhd diagnosoitu vasta muutama vuosi sitten aikuisena ja silloin meillä oli jo kaksi lasta, nyt on kolme joista nuorin siis pari vuotias.

Se verran kun olen ottanut selville tästä oireyhtymästä, miehelläni on se todella "vaivannut" jo lapsuudesta asti, mutta sitä ei vaan oltu tiedetty eikä tutkittukkaan. Tieto kyllä on helpottanut hieman. Vanhin lapsemme ei ainakaan omaa adhd:ta, muista en siis tiedä. Keskimmäinen on vilkkain ehdottomasti ja hätäinen keskittyjä, mutta ei selvästi näy mitään adhd-merkkejä, ainakaan sellasia kun yhdellä tuttavani lapsella tai miehelläni, eikä ole sanottu koskaan hoitopaikassakaan. Ehkä se on normaalia viisivuotiaan vilkkautta. ja nuorimman käytös on kahden em. välillä vielä ainakin.

Ja aloin siksi pohtia, kun kerran se on voimakkaasti perinnöllistä kait, kun joku tuossa aiheesta keskustellessa kirjoitti. Mieheni äiti kertoi, että hänen synnytyksensä oli hätäsekstio ja mieheni oli syntymänsä jälkeen happikaapissa jne. eli eikö se siten periytyisi vai kuinka on nyt tämän asian laita.

Viisainta varmaan ottaa sinne yhdistykseen yhteyttä, niin valkenee parhaiten, mutta jos tiedätte kertokaa

 

[Jonsered]

Kuten monessa muussakin jutussa, taipumus on olemassa jo kohdussa. Tosin joissain tapauksissa synnytskomplikaatioiden katsotaan aiheuttaneen adhd:n. Itselläni on adhd, ja kahdella lapsellani, jotka kärsivät hapenpuutteesta synnytyksessä (napanuoran kuristuksessa) on voimakkaat adhd-piirteet.

Tosin vanhin lapseni, jonka synnytyksessä ei ollut mitään erityistä on myös saanut diagnoosin. Eli käsittääkseni geenit vaikuttavat eniten, mutta muillakin tekijöillä on osansa.

Voit yrittää estää adhd-piirteiden ilmaantumista E-EPA:lla ja B6- ja B12-vitamiineilla, joko onnistuu tai sitten ei. Meillä noista on ollut selkeästi hyötyä.

Ja ei adhd:n ole pakko lapsella olla, vaikka jommallakummalla vanhemmista se olisikin! Ja onneksi nykyään myös addi-lapsella on mahdollisuus pärjätä elämässään, sillä tietoa ja taitoa on.