ADD

Kiinnostaisi saada kokemuksia add aikuisita ja lapsistakin. Olen jonkin verran lukenut netistä kuvauksi ja monet oireet tuntuvat sopivan itseeni.

Löytyykö täältä ihmisiä, joilla diagnosoitu ADD joko lapsena tai aikuisena. Tai oletteko epäilleet itselläne ADD:ta. Jos diagnosoitu aikuisena, mitä kautta olette lähteneet asiaa selvittämään ja miten pitkä prosessi diagnoosin saaminen on ollut? Entäs ADD lapset, minkälaisia oireita heillä on?

 

Kaikki lähdöt ovat vaikeita, vaikka oltaisiin lähdössä mieluiseen harrastukseen tms. Jumitetaan kirjoihin, tv:seen, ihan mihin vaan mikä on matkalla ulko-ovelle. Epämieluisat tehtävät (esim. koulussa kirjaimien kirjoittamisen harjoittelu) ovat lähes ylivoimaisen vaikeita.

 

Kiitos vastauksesta

Itse olen elämässäni aina ollut jonkinmoinen alisuoriutuja. Nyt olen siis jo aikuinen nainen. Olen syyttänyt itseäni lähinnä laiskuudesta ja motivaation ja kunnianhimon puutteesta. Lahjakas olen aina ollut koulussa ja pärjännyt hyvin vaikka kokeisiin ym lukeminen on aina jäänyt viime tippaan jos sitäkään. Olen ollut kiltti ja hiljainen lapsi, ns haaveilija. Aikuisena mies nimittää minua hajamieliseksi professoriksi. Vaikea tarttua asioihin, siivoaminen vaikeaa vaikka nautinkin siististä kodista. Ja yritänkin pitää järjestystä yllä vaikka hampaat irvessä, sillä olen huomannut että jos ympäristö epäjärjestyksessä niin asioiden hallinta vielä vaikeampaa.

Olen kotiäitinä ja siihen liittyvä kaaos ja meteli on välillä vaikeaa. Mutta aika kivasti homma kyllä pyörii, jos saan pidettyä tietyt rutiinit yllä. Olen huomannut että aikataulut ja rutiinit taitavat olla minulle tärkeämpiä kuin lapsille. Ja jos tuntuu että aikataulut menevät jo aamusta jostain syystä metsään niin homma karkaa helposti kokonaan käsistä.

Ihan ääritapaus en varmaan kuitenkaan ole, sillä ulospäin kuitenkin näyttää että asiat rullaavat ok, kaaos taitaa olla enemmänkin oman pääni sisässä.

Sitten vielä levottomuus vaivaa, joskus esim. vaikeaa opettaa lapsille rauhallisia ruokailuhetkiä, kun itse hotkin ruokani ja en yhtään ylimääräistä malttaisi istua pöydässä. Vaikka olen tietoisesti yrittänyt itsekin rauhoittua ruokailuhetkissä, niin ei olekaan ihan helppoa. Laskut ja muut maksan aina vähän myöhässä, kaikkilomakkeet ja paperit jäävät viime tippaan. Kuitenkin sen verran kiltti ja tunnollinen olen, että elämä hallinnassa, eikä suurempia riippuvuuksia tai mitään rahavaikeuksia ole. Lisäksi olen elämyshakuinen, tämä lähinnä näkyy siitä että tykkään reissata, tutustua uusiin paikkoihin, saada uusia visuaalisia ärsykkeitä. Mies valittaakin että miksi aina pitää olla menossa jonnekin, niin, en tiedä itsekään miksi?

Täsä vain pieni osa "oireistoa", jonka olen ajattelut että josko voisi liittyä ADD:hen, eikä vain siihen että olen se tyypillinen tyhmä, laiska, saamaton ja kömpelökin

 

Kuulostaa kyllä vähän minultakin tuo (ja tyttäreltäni - lähteminen ollut aina hankalaa), vaikka mitään diagnoosia ei ole tehty. Olen myös HAAVEILIJA ja laiskaksi haukuttu, koska mm. siivoamiseen ryhtyminen on TODELLA hankalaa, vaikka nautin itsekin järjestyksestä ja siisteydestä. Me käydään aviomieheni kanssa ihan eri tahdissa ja minä kärsin siitä koko ajan. Se on koko ajan komentelemassa siivoamaan (minua aikuista ihmistä) ja sekös kismittää.

 

[QUOTE="jjj";28014722]Kaikki lähdöt ovat vaikeita, vaikka oltaisiin lähdössä mieluiseen harrastukseen tms. Jumitetaan kirjoihin, tv:seen, ihan mihin vaan mikä on matkalla ulko-ovelle. Epämieluisat tehtävät (esim. koulussa kirjaimien kirjoittamisen harjoittelu) ovat lähes ylivoimaisen vaikeita.[/QUOTE]

Tämä kuvaa hyvin. Tässä AD(H)D -tyttöjen oireet / piirteet on kuvausta, tosin add:ssa puuttuvat ylivilkkausoireet.

Tuolla lisää A New Understanding of Attention Deficit Disorder (ADHD/ADD) from Dr. Thomas E. Brown

 

Minä sain dg aikuisena, vasta yli 30-vuotiaana. Olin itse ollut jo monta vuotta varma asiasta, mutta meni pitkään ennen kuin sain aikaiseksi mennä lääkäriin. Ennen tuota mulla oli todettu mm. masennusta ja ahdistusta. Kävin muutamia kertoja lekurilla ja sain lääkityksen. Kävin myös neuropsykologin tutkimuksessa, jossa todettiin myös selvästi add-tyyppistä oirekuvaa.

Kouluaikoina en jaksanut tehdä läksyjä, lukea kokeisiin. Eikä keskittyminen riittänyt tunnilla kuuntelemiseen. Olin huolimaton ja myöhästelin. Vaikka olen koko ikäni ollut alisuoriutuja niin pahimmat ongelmat alkoivat kun siirryin työelämään. Kun en saa mitään aloitettua ja jos saan aloitettua, niin en sitten ainakaan saa tehtyä loppuun. Paitsi jos on kova aikataulupaine. SItten meneekin viime hetken säätämiseksi, jolloin helposti sitten teen virheitä. Olen huolimaton. Sählään.

Sain lääkityksen ja sen on auttanut (muttei pelastanut) töissä. Sen jälkeen vasta tajusin kuinka saamaton olenkaan koko ikäni ollut ja nykyään otan tarvittaessa vapaa-ajallakin lääkkeen, jos pitää saada jotain järkevää tehdyksi. Siivoaminen, laskujen maksaminen, paperiasioiden hoito...mitä nyt kaikkea on. Lastenkin kanssa jaksa tehdä pitkäjänteisemmin, muutenhan kyllästyn nopeasti ja siirryn seuraavaan hommaan.

 

Kiitos vastauksista.

Yritän palailla asiaan myöhemmin, nyt pitäisi saada itsensä irroitettua tästä koneelta ja ryhdyttyä tekemään jotain järkevää, ettei koko päivä menisi haahuiluksi. Lapset isovanhemmilla hoidossa ja monesti jo etukäteen suunnittelen miten näinä päivinä saan tehtyä yhtä sun toista. Suunnitelmia on ja intoakin, toteutus vaan tökkii. Kun en vaan saa tartuttua toimeen tai alan tehdä jotain täysin epäoleellista. Tai jään haaveilemaan tai jumitan tähän koneelle. Huoh Jos mä olenkin vaan laiska