ADD tai ADHD -diagnoosi aikuisella

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Eksyksissä elämässä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

Eksyksissä elämässä

Vieras
Haluaisin kuulla kokemuksia niiltä, joilla on aikuisena todettu ADD tai ADHD. Miten hakeuduit tutkimuksiin, minne (yleislääkäri, neurologi, psykiatri, psykologi...).
Minkä nimisiä lääkkeitä siihen on olemassa? Tiedän että Concerta on lapsilla käytetty lääke.

Ja se tärkein kysymys: onko lääkitys auttanut ja muuttanut elämääsi, miten?
 
Yksityisen neurologin kautta julkiselle. Meidän kaupungissa on työryhmä, johon kuuluu psykiatri, psykologi ja psykiatrinen sairaanhoitaja. Tämän ryhmän kanssa on tapaamiset.

Aloitin concertalla, mutta välillä kokeiltiin myös voxraa ja stratteraa. Nyt on concerta+medikinet. Hyvin toimii! Muistiin ei vaikuta, mutta keskittymiskykyyn, aloitekykyyn yms.
 
Omalääkäri laittoi lähetteen neuropsykkarille yliopistolliseen josta jatkoin tulosten kanssa yksityiselle neurologille. Ja samalla kombolla menen, kuin Jellybeanykin. On auttanut, valtavasti. Ei enää jatkuvaa stressiä liioista ärsykkeistä ja voi itse päättää, mitä ajatella.
 
Yksityiseltä psykiatrilta sain dg ja lääkityksen.

Mulla lääkkeenä Dexedrine. Concertaakin kokeiltu, mutta sivuvaikutuksien vuoksi piti lopettaa. Lääkitys on kyllä auttanut lyhkäseen pinnaan, keskittysmiskykyyn ja siihen että ylipäätään saan mitään (vähän tylsempää) tehtyä.
 
Eli minunkin kannattaisi varata aika suoraan yksityiselle neurologille? Yksityiselle meneminen ei ole mikään ongelma rahan puolesta.

Miten te kerroitte asianne lääkärissä? Tuntuu vaan jotenkin niin tyhmältä mennä sinne selostamaan, entä jos lääkäri ei ymmärrä/ ei ota vakavasti? (Olen vuosia sitten hakenut apua masennukseen huonolla menestyksellä: yksityinen lääkäri ei olisi millään halunnut kirjoittaa lääkkeitä vaan suositteli keskusteluapua. Kirjoitit kuitenkin respetin. Psykologi ei nähnyt syytä jatkokäynteihin, vaan kehotti jatkamaan lääkkeiden syömistä.)
 
[QUOTE="kaapu";26655978]Yksityiseltä psykiatrilta sain dg ja lääkityksen.

Mulla lääkkeenä Dexedrine. Concertaakin kokeiltu, mutta sivuvaikutuksien vuoksi piti lopettaa. Lääkitys on kyllä auttanut lyhkäseen pinnaan, keskittysmiskykyyn ja siihen että ylipäätään saan mitään (vähän tylsempää) tehtyä.[/QUOTE]

Näkyykö se esimerkiksi kotisi siisteydessä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Eksyksissä elämässä;26655999:
Näkyykö se esimerkiksi kotisi siisteydessä?

Näkyy, ehdottomasti. Soon vaan jännä, etten itse sitä huomaa (no siis olen myös hyvin tarkkaamaton ;) ), kun siis vaan puuhaan ja siivoan. En edes tajua, että teen enemmän ja eri lailla kuin ennen. :D Mieheltä sit joskus kysyin, että onko täällä asunnossa ollut siistimpää sen jälkeen kun aloitin lääkityksen? Vastas.joo.
 
[QUOTE="kaapu";26656062]Näkyy, ehdottomasti. Soon vaan jännä, etten itse sitä huomaa (no siis olen myös hyvin tarkkaamaton ;) ), kun siis vaan puuhaan ja siivoan. En edes tajua, että teen enemmän ja eri lailla kuin ennen. :D Mieheltä sit joskus kysyin, että onko täällä asunnossa ollut siistimpää sen jälkeen kun aloitin lääkityksen? Vastas.joo.[/QUOTE]

Ok :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Eksyksissä elämässä;26655993:
Eli minunkin kannattaisi varata aika suoraan yksityiselle neurologille? Yksityiselle meneminen ei ole mikään ongelma rahan puolesta.

Miten te kerroitte asianne lääkärissä? Tuntuu vaan jotenkin niin tyhmältä mennä sinne selostamaan, entä jos lääkäri ei ymmärrä/ ei ota vakavasti? (Olen vuosia sitten hakenut apua masennukseen huonolla menestyksellä: yksityinen lääkäri ei olisi millään halunnut kirjoittaa lääkkeitä vaan suositteli keskusteluapua. Kirjoitit kuitenkin respetin. Psykologi ei nähnyt syytä jatkokäynteihin, vaan kehotti jatkamaan lääkkeiden syömistä.)

Olis sit neuro tai psykiatri, kandee ottaa selvää että on aikuisikän adhd:een erikoisunut (koskee nyt erityisesti jos kyseessä psyki). Eli jos valitsee sopivan lääkärin, niin uskoisin että otetaan vakavasti. Tulosta vaikka joku adhd testin tulos mukaan, ja kirjoittele paperille asiat valmiiksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Eksyksissä elämässä;26656068:
Millaisia tutkimuksia teille on tehty?

Mä sain dg ilman sen kummempia tutkimuksia. Siis toki adhd-kyselykaavakkeita ja muiden dg poissulkemikseksi täyttelin. Kolmannella käynnillä sain ekan lääkkeen testiin. Tosin tää lekuri näki mun ei niin hyvin menneen menneisyyden lääkäriaseman rekistereistä, entisen psykiatrin tekeminä.

Kävin "huvikseni" (lasteni takia, esikoinen luultavasti saa dg) vuotta myöhemmin 4 h neuropsykologisissa testeissä, jossa kyllä ilmeni selkeä adhd.
 
[QUOTE="kaapu";26656107]Mä sain dg ilman sen kummempia tutkimuksia. Siis toki adhd-kyselykaavakkeita ja muiden dg poissulkemikseksi täyttelin. Kolmannella käynnillä sain ekan lääkkeen testiin. Tosin tää lekuri näki mun ei niin hyvin menneen menneisyyden lääkäriaseman rekistereistä, entisen psykiatrin tekeminä.

Kävin "huvikseni" (lasteni takia, esikoinen luultavasti saa dg) vuotta myöhemmin 4 h neuropsykologisissa testeissä, jossa kyllä ilmeni selkeä adhd.[/QUOTE]

Niin joo, vanhoja koulutodistuksia ja kokeita vein näytille. Ei ollut niin hyviä numeroita ja paljon punakynää. ;)
 
Minulla ei olut koskaan vaikeuksia koulussa, mitä nyt yläasteikäisenä tahallista kapinointia ja opiskelun laiminlyöntiä. Jatkoin kyllä lukioon ja sieltä yliopistoon ja minulla on maisterin paperit. Mutta netistä luin, että vaikeudet koulussa eivät ole mikään pakollinen kriteeri diagnoosille.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Eksyksissä elämässä;26656163:
Minulla ei olut koskaan vaikeuksia koulussa, mitä nyt yläasteikäisenä tahallista kapinointia ja opiskelun laiminlyöntiä. Jatkoin kyllä lukioon ja sieltä yliopistoon ja minulla on maisterin paperit. Mutta netistä luin, että vaikeudet koulussa eivät ole mikään pakollinen kriteeri diagnoosille.

No mäkin olen käynyt lukion ja yliopiston. Mutta peruskoulussa en pärjännyt. Kait mä vedin yliopistonkin motivaation voimalla, mikä mulla ainakin on vahva, silloin kun asia mua kiinnostaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Eksyksissä elämässä;26656163:
Minulla ei olut koskaan vaikeuksia koulussa, mitä nyt yläasteikäisenä tahallista kapinointia ja opiskelun laiminlyöntiä. Jatkoin kyllä lukioon ja sieltä yliopistoon ja minulla on maisterin paperit. Mutta netistä luin, että vaikeudet koulussa eivät ole mikään pakollinen kriteeri diagnoosille.

Nuppitohtorin oli vaikea hyväksyä sitä, että olen kirjoittanut L:n yo-paperit täysin tekemättä mitään asian eteen... Yritti väittää, että minulla on bipo, mutta myönsi lopulta, että addikin voi pärjätä koulussa.
 
  • Tykkää
Reactions: astrolabe
[QUOTE="kaapu";26656181]No mäkin olen käynyt lukion ja yliopiston. Mutta peruskoulussa en pärjännyt. Kait mä vedin yliopistonkin motivaation voimalla, mikä mulla ainakin on vahva, silloin kun asia mua kiinnostaa.[/QUOTE]

Aivan.
 
Tuntuuko tällainen tutulta:

- jatkuva kaaos ympärillä (kotona ja töissä). Koti voi olla puhdas mutta sekainen. Joka paikkaan kertyy epämääräisiä roju- ja paperipinoja, joiden setvimien tuntuu ylivoimaiselta
- huono stressinsietokyky,
- aamuisin ulos lähteminen yhden lapsen kanssa on yhtä sekasortoa; aina on hukassa lierihattu, aurinkolasit, vesipullo, kännykkä, avaimet, milloin mitäkin.
- tahattomasti yrittää tehdä monta asiaa yhtäaikaa ja saa tehtyä ehkä vain yhden.
- ajatukset harheillee arkipäiväisissä tilanteissa, ystävä kertoo jotain ja hetken päästä tajuan kauhistuneena etten kuullut mitään mitä hän sanoi koska ajattelin muuta.
- pinna palaa heti, jos useampi (aikuinen) ihminen haluaa/vaatii minulta jotain samanaikaisesti ja/tai hoputtaa, koen sellaiset tilanteet hyvin stressaaviksi.
-
 
  • Tykkää
Reactions: astrolabe
Alkuperäinen kirjoittaja Eksyksissä elämässä;26656300:
Tuntuuko tällainen tutulta:

- jatkuva kaaos ympärillä (kotona ja töissä). Koti voi olla puhdas mutta sekainen. Joka paikkaan kertyy epämääräisiä roju- ja paperipinoja, joiden setvimien tuntuu ylivoimaiselta
- huono stressinsietokyky,
- aamuisin ulos lähteminen yhden lapsen kanssa on yhtä sekasortoa; aina on hukassa lierihattu, aurinkolasit, vesipullo, kännykkä, avaimet, milloin mitäkin.
- tahattomasti yrittää tehdä monta asiaa yhtäaikaa ja saa tehtyä ehkä vain yhden.
- ajatukset harheillee arkipäiväisissä tilanteissa, ystävä kertoo jotain ja hetken päästä tajuan kauhistuneena etten kuullut mitään mitä hän sanoi koska ajattelin muuta.
- pinna palaa heti, jos useampi (aikuinen) ihminen haluaa/vaatii minulta jotain samanaikaisesti ja/tai hoputtaa, koen sellaiset tilanteet hyvin stressaaviksi.
-

Kyllä kaikki kuulostaa tutulta. Oletkos lukenut Anne Lehtokosken "Aikuisen adhd, aivojen arvoitus" tjsp. Jos et, kandee ehdottomasti lukea.
 

Yhteistyössä