Aborttiko?!?

Tuo teidän tilanne on tosi kurja Itsellä oli samankalatainen tilanne mutta mies antoi sillon periksi ja meidän pii pitää lapsi, tosin se päättyi keskenmenoon ja nyt ollaan yhdessä alusta asti tämä odotettava vauva tehty ja on tämä silti niin vaan ihanampaa.

Tuntuu niin hullulta täällä ihmisten vastaukset siitä et mies pellolle vaan jos ei lasta halua. Anteeksi nyt vaan mutta eikö kukaan oikeasti rakasta miestään niin paljon et voisi myötä ja vastamäessä sitä rakastaa? Okei onhan lapset joo ihania ja tärkeitä mut onko se aina se mies joka heivataan äissä tapauksissa? Onko sit onnellinen kun valvoo öitä lapsensa kanssa ilman siä miestä jonka kanssa on yhteen mennyt ja rakastanut. Jotenkin harmittaa toi miten vähäpätösiä miehet on naisten silmissä. Omaani en haluisi jättää sen vuoksi.

Mutta Saron voisiko teillä toimia jokin kompromissi kuten meillä? Mies ei siis alun perin kolmatta halunnut ja itse haluisin neljä lasta. Nyt odotan kolmatta ja ehtona oli se et kun lapsi syntyy niin mies voi mennä vasektomiaan eli sit molemmat on tavallaan saaneet tahtonsa läpi. Mä sain haluamani vauvan ja mies varmistaa ettei tule riitaa "vahingoista" enää tulevaisuudessa vaan sit ollaa vaan me, ei yhtään lisää meitä Mies ei halunnut kanssa kolmatta sen vuoksi alun perin et nuo vanhemmat lapset alkaa olla niin isoja ja helppoja ja olisi halunnut että meillä kahdella olisi ollut enemmän aikaa yhdessä. Mutta kompromissin vuoksi se nyt siirtyy vähäsen vaikka muuten koitetaankin repiä kahden keskistä aikaa mahdollisimman paljon.

 

mä en ainakaa miehen tahtoon taipuis, jos ite oon sillä kannalla että lapsen haluan pitää. Ja kyllä mä lapsia himpunverran tärkeämpinä pidän, ku ne on mun lihaa ja verta.
Miten mä voisin siinä tapauksessa rakastaa miestä joka pakottaa aborttiin?? - En mitenkää! Ja tämä mun mielipide.

 

Kiitos Maijuli84 et suinkaan loukannut päinvastoin Siinnä oli paljon samaa kun omissa ajatuksissa,iso kiitos kaikille!Huomiselle on varattuna aika yksityiselle lääkärille keskeytyksen lähetettä varten.

 

Huih nyt on käyty lääkärissä. Meillä oli tänään aika sinne yksityiselle lääkäriasemalle keskeytyksen lähetteeseen.Oltiin siellä molemmat,mies lähinnä hoiti puhumisen ja itse purin hammasta.Käynnin jälkeen lähinnä miestä kiinnosti vaan se että eihän raskausviikkoja ole yli 12...ei muu =( tunnelma hiukan alamaissa ja tunteet heittelee kuperkeikkaa ees taas.. koittanu deletoida asiaa pois mielestä kun ajatuskin saa kunnon päänsäryn + hämmentävää edelleen se että kun ajatteleekin keskytystä tai puhuu siitä tuntuu että viha ja raivo miestäni kohtaan nousee pintaan(ei huvita pahemmin puhua tai katsoa koko ihmistä kohti,todella todella hämmentävää

 

:hug:

 

Itsellä ei ole vastaavaa ollut, mutta asiaa kun ajattelee niin... en usko että mieheni ja minun avioliittoni jatkuisi samanlaisena jos tekisin abortin hänen toiveidensa mukaisesti vastoin omaa tahtoani. En varmasti osaisi suhtautua mieheen enää ja se viha ja raivo mikä olisi ollut jo abortista puhuttaessa paisuisi kunnes jonain päivänä purkautuisi ja avioliitto olisi siinä.

 

Oletko Saron miettinyt että jos teet abortin miehesi toiveesta, kuinka todennäköisesti pystyt jatkamaan yhteistä elämää hänen kanssaan? Puhut jo nyt kuinka raivo ja viha nousevat kun vain katsot häntä. Uskotko todella että pysty "antamaan hänelle anteeksi" joskus tulevaisuudessa. Todennäköisesti eroatte jossain vaiheessa.

Mielestäsi sinulla on kaksi vaihtoehtoa:
1. Teet abortin kuten miehesi haluaa. Päädyt vihaamaan/inhomaan häntä. Katkeroidut ja eroatte. Syytät itseäsi kun taivuit hänen tahtoonsa ja kadut tekemääsi aborttia lopun elämääsi
2. Et tee aborttia. Miehesi suuttuu sinulle. Hän joko antaa ajan kuluessa anteeksi tai sitten päädytte eroon. Jos eroatte, tulet pärjäämään erinomaisesti lastesi kanssa.

Ehkä teidän olisi hyvä käydä juttelemassa asiast jollekin kolmannelle osapuolelle, vaikka terapeutille.

 

:hug:

 

Täysin samat ajatukset jazzin ja CVADn kanssa!!

 

Itsekin olen siinä mielessä edellisten kanssa samaa mieltä, jos oma mieli ois vauvan puolella ja mies vaan vänkäis aborttia eikä se kuitenkaan tuntuis omalta ratkaisulta. En voisi miehen kanssa enää elää.
Jos kyseessä olisi todellakin ylläri niin voisin sanoa miehelle, että mä pidän vauvan, hän voi pakata kamansa, jos ei ajatukseen halua tottua. Sekä etten sitten vaadi hältä mitään.

Mutta nyt jos tän kolmannen jälkeen tulisi ylläriraskaus ja mies ois keskeytyksen kannalla niin en todellakaan jättäis miestäni.

Toivottavasti aloittaja saa tehtyä ratkaisun kuuntelemalla itteensä, eikä vain suostumalla miehen painostukseen. Painostaa ei saa, keskustella asioista voi.

 

:hug: Kaikille ja iso kiitos vastauksista ja tsemppauksista :hug:

 

CVAD Luettuani tuon sun tekstin se pisti todella miettimään. Ajatukset vaan älyttömän sekaisin olen kyllä samalla linjalla tekstisikanssa ja edelleen pelkään sitä pystynkö antamaan anteeksi ikinä, mutta yhtäaikaa kun haluaisin mieheni sanovan että pidetään vauva,silti samaan aikaan en tiedä enää itsekkään mitä haluan. Asiaa kun on tullut 24/7 pyöriteltyä yksin ees taas tuntuu että pää räjähtää ja alkaa itsekkin kokoajan olla asioista erimieltä. Oli tarkoitus "nostaa kissa pöydälle"ja aloittaa tosissaan keskustella asiasta tänään, mutta aikaa ei tunnu löytyvän:'( ja itelläkin pinna tiukkenee jo niin paljon että tuskin pystyn enää edes asiasta järkevästi keskustelemaan...

 

Laita miehesi lukemaan tämä ketju läpi. Ehkä se saa hänet ymmärtämään paremmin, ettei tää asia ole niin mustavalkoinen mikä se hänestä on. Tässä ketjussa monen naisen näkemys asiasta...

 

Mua ihmetyttää lähinnä se kun kirjoitit miehesi haluawan tekewän abortin nyt, mutta parin wuoden päästä
woisitte yrittää sitten uudestaan+ tuo naiseuden menetys. Hän ei halua lasta nyt, mutta sitten muutaman wuoden päästä haluaa. En tajua tuota logiikkaa...mitä wäliä sillä on tuleeko lapsi nyt wai parin wuoden päästä jos kerran lapsi on suunnitteilla. Kuulostaa pelaamiselta mun korwiin...haluaa miellyttää sua tekemään abortin lupaamalla tulewaisuudessa hankkia lapsi. Teet nyt niin tai näin,häwiät joka tapauksessa, tee sellainen päätös jonka kanssa woit elää :hug:

 

Marde79 Näytin eilen viestiketjun ja huomasin just sillon sun viestin ainakin saatiin ihan rakentava keskustelu. Sanoi tukevansa mun päätöstä jos haluan vauvan, mutta se ei kuulemma ole hänestä hyvä ratkaisu ja kuulemma keskeytys olisi järkevää.Pyyteli anteeksi tökeröitä kommentteja. ja tänään aamulla se puhuikin että taas alkaisi se vaippa rumba ja pitäis ostaa sitä ja tätä. Vaikka se puhuihin eka muuta jäi heti tunne että se toivoo että teen abortin mutta hyväksyy tarvittaessa toisenkin ratkaisun. En edelleenkään haluaisi aborttia mutta vastenmielinen ajatus on myös se että päättäisin pitää vauvan ja toinen vaan ns.tyytyisin siihen. :ashamed:

 

Toisinaan musta tuntuu, että miesten ulosanti ja tunneälykkyys ei vaan yllä sille tasolle mitä me naiset useinmiten toivotaan ja odotetaan. Mää kuule Saron luulen, että sun miehes yritti sanoa sulle, että jos sinä päätät lapsen maailmaan saattaa, kyllä häneltä rakkautta riittääpi sillekin lapselle.

 

Antakaa pikkuiselle elämä, ja mahdollisuus elää:heart: Hän on varmaan ikuisesti kiitollinen siitä mahdollisuudesta minkä voitte hälle antaa!

 

Elämässä tapahtuu monia asioita, joihin ei välttämättä voi vaikuttaa ja jotka voivat olla riipaisevan kipeitä. Joudumme ne silti elämään läpi, halusimme tai emme.

Uuden elämän lahja ei onneksi ole tällainen, vaikka ehkä on teidät ensi reaktiona yllättänyt. Voiko lopulta hienompaa asiaa ollakaan? Oma lapsi, omaa lihaa ja verta, uusi elämä, jolla on edessä kaikki. Kuinka lyhyt vauva-aika ja vaipparumba lopulta onkaan!

Ja normaalilla rakastamiskyvyllä oleva ihminen ei varmastikaan vain "tyydy" oman lapsensa läsnä oloon - hän rakastuu lapseensa - myös siihen, joka tuli ehkä yllätyksenä. Lopulta toteatte, että parempaa yllätystä ja lahjaa tuskin olisitte elämältä saaneetkaan. Lämpimiä ajatuksia <3

 

Hei! Ajattelin kantaa korteni kekoon tähän keskusteluun.
Saronille tsemppiä, asia on vaikea ja joka tapauksessa joku aina kärsii, teki sitten miten vain.

Puhun nyt omista vanhemmistani joista toinen jo kuollutkin. Meitä on kolme lasta perheessä ja äitini sairastui reumaan pikkusiskoni synnyttyä, vuosi tais olla jotain -76. hekin halusivat paljon lapsia ja olikin sitten jo pikkunelonen tulossa mutta sairauden takia päätyivät aborttiin. Se oli sen suhteen loppu. Toki eroon myöhemmin oli paljon muitakin suuria syitä. Mutta isäni mukaan se oli alamäen alku.
En voi sanoa sinulle/teille mitä tekisit Tilanne on vaikea. Mutta mieti että abortti voinee vaikuttaa tulevaisuuteen ettet saakaan enää lapsia sitten kun haluat. Uusi alku on aina ihme vaikka olisikin vahinko.
Miehesi ei kuitenkaan ole aivan ehdottoman EI:n kannalla joten ainakin keskustelua aiheesta kannattanee jatkaa.

Halit ja voimia, teitte sitten miten vain :hug:

 

Miun äiti on sai minut 17-vuotiaana, ja en todellakaa ollu suunniteltu ( ei vanhemmat oo koskaan nii sanonu, mutta sen nyt tajuaa tyhmempiki ) En voi olla ku kiitollinen, että ei aborttia tehny vahingosta huolimatta koska muuten en kirjoittelis tässä, en olis kohta 3 lapsen äiti:heart:

 

Heippahei!Piti palailla tänne hyvien kuulumisten merkeissä Raskausviikot 12+3 eilen käytiin yhdessä mieheni kanssa ekassa ultrassa... eli siis päädyttiin yhteisymmärryksessä pitämään vauva... Iso kiitos teille kaikille jotka jaksoitte tsempata!!!

 

Ihanaa Saron:heart: Ja onnea odotukseen:kiss:
Miten mies on nyt reagoinut tilanteeseen?

 

Kiitos =) Oikeen hyvin!! Jopa välillä itseänikin paremmin, onneksi asiassa meni loppu hyvin kaikki hyvin Mies jopa itse sanoi että hän keksii sitten nimen yms. Uskon että osittain siitäkin oli apua kun näytin silloin koko viestiketjun,ehkäpä itsekkin olin ilmaissut itseäni hiukan sekavasti. eise enää mitään negatiivistä ole sanonu,ainokaiset asiat siihen suuntaankaan on ihan elämän realiteetteihin perustuvia esim:auton vaihtoja yms... mekun ei mahduta tavan henkilöautoon mutta sekin muuten jo innostunut

 

Onnea! :heart:

Keksustelua sivusta seuranneena nyt liikutuin kyyneliin. Ihana lopputulos! :hug:

 

Voi ihanaa!! Onneksi sun mies tuli järkiis täsä asiassa Onnea odotukseen