Aborttiko?!?

Kuullostaa toivottomalle kysellä mielipiteitä täällä... mutta...

Olen himpun alle kolmekymppinen avioliitossa. 3 Lapsukaista löytyy ennestään ja nyt tuli pieni yllätys pommi olen vko 7+2 raskaana. Lasta ei ole suunniteltu ja tähän asti ollut linjalla että perheemme tenavaluku on täysi ja olin sitä mieltä kun uutinen lääkärissä selvisi. Kuitenkin mietittyäni asiaa tulin toiseen tulokseen ja siihen ettei minusta ole abortin tekijäksi + miksipä vielä yksi sydäntenmurskaaja ei menisi mutta mieheni on sitä mieltä, että abortti on ainut vaihtoehto ja minun kuulemma kuuluisi nauttia nyt naiseudestani jne.ja että voimme halutessamme tehdä lapsen vaikka muutaman vuoden päästä. Itse koen olevani ikävässä tilanteessa koska en halua aborttia, mutta mutta ;(

 

Miksi se lapsen hetki ei voisi olla nyt ja nautitte sitten tämän vauvan jälkeen. En lähtisi tekemään miehen mielen mukaan, jos oma mieli on yhtään sitä vastaan. Hankala paikka, koeta keskustella miehen kanssa.
Koska selvästi epäröit ja lapsi kuitenkin on ehkä suunnitteilla niin ehkei se abortti ole ratkaisu.

 

Mitä enemmän menee aikaa ja mitä enemmän asiaa puntaroin olen kokoajan enemmän aborttia vastaan. Olen sanonut sen miehelleni, mutta sillä on selkeä näkemys asiasta. Se on hokenut uutisesta lähtien että varata aika lääkäriin (keskeytyksen lähetteeseen)ja aika varattiin ensi tiistaille tänään. En usko että vauva olisi missään vaiheessa suunnitteilla. Olen itse ollut kokoajan niin vahvasti sitä mieltä ettei vauvoja enää samoin mieheni,mutta kun pikku toukka ilmoitti tulostaan olin ensin järkyttynyt sitten edelleen sitä mieltä ettei vauvaa enää,mutta jotenkin mieleni muuttui. Ja en kestä ajatusta siitä että teen abortin mieheni mieliksi.

 

Peesaan täysin mymosaa. Eikö se ole sama "nauttia naiseudesta" parin vuoden päästä kuin nyt? Ajatelkaa asiaa myös siltä kantilta, että lapsi mitä kannat on ihan yhtälailla jo olemassa olevien lapsien arvoinen. Ja jos kerran edes mietitte että parin vuoden päästä voisi olla hyvä hetki neljännelle, niin eikö olisi sama sitten nyt? Tee itse valinta, äläkä anna miehen painostuksen vaikuttaa liikaa, koska itse kannat syyllisyyden siitä mahdollisesti lopun elämäsi. Toivottavasti tilanne selkeytyy pian!

 

En siis ole ollut missään vaiheessa aijemmin sitämieltä että haluaisin vauvaa nyt tai vuosien päästä. Olen ollut täysin ei linjalla ja emme ole puhuneet aijemmin että hankkisimme lapsia missään vaiheessa enää. Ja luulen että tuo kommentti mieheltäni oli vaan tietynlainen yritys siitä että teen abortin. En usko että hän missään vaiheessa haluaa enempää lapsia. Tuntuu vaan niin kurjalta en halua tehdä vauvaa vain omasta päätöksestä mutten myöskään aborttia toisen takia

 

En mä miestä kuuntelis, miks ei yks tuhisija menis siinä vielä. Et kyllä mä ajattelen että se on naisenpäätös, koska sinä sen lapsen kannat ja synnytät, ja sinä sen myös "tapat". Ite en myöskään vois aborttia tehä.
Meille on tulossa yllätys kolmonen, jonka aika ei ois ollu viel pariin vuoteen, mutta joku päätti toisin. Nyt mennään rv 17+0, ja ikinä en tästä luopusi:heart:

 

En mä miestä kuuntelis, miks ei yks tuhisija menis siinä vielä. Et kyllä mä ajattelen että se on naisenpäätös, koska sinä sen lapsen kannat ja synnytät, ja sinä sen myös "tapat". Ite en myöskään vois aborttia tehä.
Meille on tulossa yllätys kolmonen, jonka aika ei ois ollu viel pariin vuoteen, mutta joku päätti toisin. Nyt mennään rv 17+0, ja ikinä en tästä luopusi:heart:

Kiitos <3

Tuntuu vaan niin väärältä,epätoivoiselta ja karmealta ja jotenkin siltä että on asiankanssa aivan yksin

 

Kyl mä luulen että mieheski asiaan lämpenis, ja tuskin se omaa lastaan hylkäis kuitenkaa. Että saa olla aika kylmä ihminen jos niin tekis--

 

Musta tuntuu että ei se mieltään muuta ja ei minusta olisi tekemään päätöstä yksin. En siitä hylkäämisestä tiedä(tuskimpa)mutta siinnä vaiheessa liitto kokis muuten sellaisen kolauksen ettei mikään olisi ennallaan. Ja jotenkin raskaudentuoma kropan muutos kin vaikuttaa siitä niin vastenmielisen oloiselta =( Eikä asiasta keskustelu edisty mitenkään.Olen oman näkemykseni monesti ilmaissu,mutta miehen näkemys on tiivistettynä se että hoidetaan asia nopeasti pois päiväjärjestyksestä

 

Minkä ikäisiä lapsia teillä on entuudestaan?

Itse en voisi tehdä aborttia vain miehen mieliksi. Meillä on tulossa pieni ylläri-kolmonen (nyt rv 34+), mutta en kyllä antaisi tätä pois vaikka rankkaa tuleekin varmasti olemaan eka vuosi.

 

Sama täällä, et mulla tyttö täyttää tammikuussa 3v. ja poika täytti nyt syyskyyssa 1v. ja kolmosen LA tulee huhtikuun alkuun, että pieniä kaikki on, eikä oo varmaan helpommasta päästä mutta näillä mennää mitä on annettu. Ja eikö oo sanonta, että " Jumala antaa sen mitä pystyy kantamaan" :heart:

 

siis sun kropastako se mies on huolissaan?
anteeks, mut vaikuttaa ihan pikkusen pinnalliselta kaverilta...
Lapsi olis muuten ok mut kui kroppa menee.......???

musta sen takia et mies kokee sinun menettavan naiseutesi raskauden myota ei ole nyt ihan oikee peruste aborttiin............................

 

Saron

Olette (olet) kyllä kamalassa tilanteessa. Voimia Ratkaisuun.

Itse odotan seitsemättä ihmettäni. Kaksi lapsistani ovat "tehtyjä", muut ovat tuleet oman mielensä mukaan. Kuudes lapseni sai alkunsa vain pienen hetken kestäneessä suhteessa. Siittäjä raivostui minulle silloin kun testi positiivista näytti. Kuin se olisi ollut pelkästään minun vikani, ihan kuin tarkoituksella olisin raskaaksi hankkiutunut. En itsekään ollut halunnut enempää lapsia, olin juuri aloittanut uudessa vakituisessa työpaikassani jne jne, halusin abortin ja sen päätöksen mukaan elin ensimmäiset viikot. Odotin, että raskaus olisi mennyt kesken. Rv 6 lähdin ystäväni kanssa iltaa istumaan, otin kolme olutta ja sanoin ystävälleni, että nyt on varma päätös tehty, tilaan maanantaina abortin. Krapula oli hirmuinen. (Tajusin silloin ensimmäisen kerran, kuinka vahva se pieni toukka on, kuinka naisen keho on suunniteltu kantamaan lasta, suojaamaan lapsi ulkopuolisen maailman vaaroilta ja kuinka elimistöni kynsin ja hampain piti kiinni lapsesta jota mieleni ei halunnut. Kehitti viisaudessaa minulle valtavan krapulan (1,5vrk) kolmesta pullosta olutta. Myrkkyähän se toukalle oli.) Aborttiajan sain kahden viikon päähän. Tämä siittäjä tuntui olevan helpottunut ja mielissään asiasta.
Kuinka ollakaan, pari päivää ennen sovittua aborttia, totesin itselleni, etten voiisi elää niiden tunteiden kanssa joita abortti toisi. Peruin ajan ja kerroin siittäjälle. Suhde joutui katkolle, viha siittäjällä minua kohtaan oli musertava. Hän sanoi vihaavansa minua, syytökset olivat järjettömiä ja todella törkeitä. Siltikin koin, että hänen minuun kohdistaman vihan kanssa pystyisin elämään paremmin, kuin abortin tuomien tunteiden. Abortti ei minulle olisi merkinnyt yhtäkään positiivista tunnetta. Abortti olisi minulle merkinnyt pelkkää vihaa. Se ei olisi ollut minun tarpeistani lähtöisin vaan ktämän siittäjän. Aikansa mies jaksoi vihata ja palasimme vielä yhteen, mutta suhteen jatkuessa huomasin, ettei hänestä milloinkaan olisi tullut isää ja kumppania jonka kanssa kasvattaa lapsi. Hänellä ei ollut yhtään lapsia, abortin tehneitä naisia menneessä elämässä ihan riittämiin. Ollessani rv 16 lopetin suhteen, lopullisesti. Sen jällkeen emme ole olleet tekemisissä. Jonkin ajan kuluttua, palasin yhteen vanhempien lasteni isän kanssa. Hän hyväksyi raskauteni omalla tavallaan.

Raskaus oli vaikea. Jotensakin siirsin pettymykset ja siittäjää kohtaan tuntemani inhon syntymättömään lapseeni. Harkitsin lapsen poisantamista hyvin vakavasti. Kolme päivää ennen lapsen syntymää pystyin itse hyväksymään lapseni ja totesin,, että alustaan huolimatta minä saan rakastaa lastani.
Lapsi syntyi heinäkuiseen aamuun, enkä rakkauttani ole joutunut epäilemään. Aviopuolisollani oli alussa hieman vaikeuksia suhtautua lapseen, mutta ensimmäisten kuukausien jälkeen, ei hänen hyväksymistä, rakkautta ja isyyttään ole tarvinut kyseenalaistaa. Tyttäremme on saanut elää rakastettuna, hyväksyttynä ja hoivattuna. Hän on onnellinen ja siunattu lapsi.

Seitsemännen ihmeeni ilmoittaessa itsestään, en enää joutunut tekemään pohdintoja ja ratkaisuja abortista ja raskauden jatkamisesta, vaan minulle oli selvää, ettei abortti ole minulle vaihtoehto.

Mitä tällä haluan sinulle kertoa? Eli näen asian näin...
Kunhan Sinä teet itse Omista Syistäsi ratkaisusi, et voi tehdä ratkaisua jota katuisit jälkikäteen. Millaisien asioiden ja tuntemuksien kanssa Sinä haluat elää. Mitä abortti Sinulle merkitsee. Mitä merkitsee Sinulle lapsen maailmaan saattaminen.
Toisaalta on hurjaa, että painotan Sinun tuntemuksiasi, enkä välitä tippaakaan miehesi suhtautumisesta. Ylipäätään mies jätetään näissä asioissa kovin vähälle huomiolle. Onko se oikein vai väärin, en osaa sanoa, mutta uskon, että Äiti ja äidin rakkaus on olennaisin asia lapsen elämässä. Uskon, että tasapainoinen ja rakastava Äiti yksinäänkin pystyy kasvattamaan lapsensa ja ohjaamaan Lapsensa matkaa Turvalliseen aikuisuuteen.

Kaikkea hyvää elämääsi, toivottaa Inkalilla

Ps. Sinun miehesihän ei tunnu edes antavan sinulle mahdollisuutta tehdä ratkaisua. Saati mahdollisuutta päättää toisin. Anteeksi vain jos loukkaan, mutta pistää niin kovin vihaksi mies joka ihan itse on aluilleen lapsen laittanut ja kehtaapi vielä ilmaista, että sinun olisi nyt aika nauttia naiseudestasi. Voiko naisellisempa asiaa olla kuin odottaa lasta, synnyttää lapsi ja imettää lasta. Niitä avuja/lahjoja ei ole suotu kuin naiselle!!!!!!!

 

Siinä vaiheessa, jos ehkäsy on pettänyt, miehelläkin pitäisi olla sanavaltaa asioihin. Mutta, jos on sählätty ja tietoisesti otettu riski, niin molempien pitäisi kantaa vastuunsa asiaan.
Nää on niin vaikeita asioita.

Meillä esikoisen kohdalla tehtiin tietoinen ehkäisyn lopettaminen ja raskaus sai tulla jos tulee. Tulikin heti. Mies pisti pakin päälle ja antoi vaihtoehdoiksi abortin tai suhde loppuu. Tiesin heti, että sanoi mies mitä vain, tämä lapsi sai tulla ja mä ainakin aijon siitä vastuuni kantaa. Suhde ei sitten loppunutkaan ja mieskin alkoi hyväksyä asian. Suhde päättyikin sitten muihin syihin ja voin sanoa, että jos oisin abortin tehnyt eläisin nyt yhtä suloista asiaa elämässäni vähemmän.

 

Mun mielestä myös lapsi on vahvemapana ihmisenä ja verenä kuin mies. Miehellä suhun ei kuitenkaa ole mitää verellistä suhdetta, mutta lapsi on sun lihaa ja verta ja sillä pidän lapsia "tärkeämpänä" kuin miestä. Jos mun mies ois mulle tolleen sanonut kun tää kolmas ilmoitti tulostaan, nii mies ois saanu lähtee kävelee siinä vaiheessa.

 

Saron! :hug: Jaksuja! Tuntuu, ettei oikeita sanoja löydy... Ette olleet suunnitelleet lasta missään vaiheessa enää. Elämä on yllätyksiä täynnä. Ehkä tällä on jokin tarkoitus. Miehesi ei pysty asettumaan asemaasi, sillä sinunhan sydämesi alla kasvaa tämä pieni ihminen. :heart: Minä sinuna tilaisin keskusteluajan terveyskeskukseen/neuvolapsykologille, jonnekin, että pääsisin keskustelemaan asiasta perin juurin ennen lopullista päätöstä. Pelkkä miehen käsky ei riitä syyksi aborttiin! Voimia!

 

Ihanasti sanottu Inkalilla!

Voiko naisellisempa asiaa olla kuin odottaa lasta, synnyttää lapsi ja imettää lasta. Niitä avuja/lahjoja ei ole suotu kuin naiselle!!!!!!!

 

Iso kaunis kiitos kaikista vastauksista Ihanaa kun voi jossain purkaa tätä

Lapsukaiset on 7v,6v,4v eli sellainen ona pikku katras=) lääkäri ajan varauksen jälkeen meillä ei ole ollut keskustelua aiheesta. Vaikka itseäni vaivaa koko ajan tämä, en jaksa hokea miehelleni kuinka vastaan aborttia olen ja kuinka satuttavalta ja kauhealta asian ajattelukin tuntuu. Ja mitä enemmän päiviä menee ajatukset vaan vahistuu. Toisaalta puhumattomuuden ainut hyvä puoli on se että joka kerta kun mieheni mainitsee keskeytyksen yms. nousee viha,raivo ja inho pintaan ja se on todella hankala tilanne, koska muuten kuitenkin rakastan aviomiestäni aivan valtavasti ja tiedän että hän on se jonka viereen haluan joka ilta nukahtaa ja jonka vierestä joka aamu herätä Hiukan pelottaa myös se että jos teen abortin mieheni pyynnöstä, kestänkö itse sitä,voinko antaa sitä anteeksi itselleni tai miehelleni.

 

Hei!
Meillä samantyylinen tilanne.
Kolme ihanaa lasta, eikä lisää enää tule. MUTTA, elämä yllätti! Nyt meille onkin tulossa neljäs lapsi rv5+6.

Ensimmäinen ajatus oli että EI,EI,EI!! Keskeytyskin kävi mielessä,mutta mieheni sanoi etten voisi elää sen asian kanssa ja hän tuntee minut hyvin :heart:

Niin tämä elämän pieni ylläripylläri sitten sekoitti meidät ja tällähetkellä odotamme innolla ja onnellisena neljättä lastamme! Nyt tuntuukin että näinhän se piti mennäkkin =)

Voimia sinulle Saron! Toivottavasti saatte miehesi kanssa sovittua asian parhain päin!:hug:

 

Kiitos MaTu ja onnea teille

Ihana juttu että teillä meni noin, mä olen nyt kaikin voimin koittanut asennoitua mieheni ratkaisuun Varmasti kadun loppuelämäni, mutta kuitenkin kunnioitettava hänenkin näkemystä vaikka pahalta tuntuukin.

 

Laitoin Saron sulle yksityisviestiä, käyppä lukemassa :hug:

 

Minä sanoisin vain miehelleni viileästi, että minähän en murhaa tee.

Miltei kaikki aborin tehneet ovat katuneet sitä loppuikäänsä ja siitä syntyvää taakkaa. Ei siinä tilanteessa sitten parisuhdekaan voi enää hyvin.

Voimia sinulle!

 

Kiitos E-V-A luettu ja vastattu :hug:

 

Olen myös sitä mieltä, että ensin teidän pitäisi varata joku keskusteluaika psykologille tms. Nuo kertomasi tunteet tulevat patoutumaan miestäsi vastaan. Omakohtaisesti en tiedä, mutta ystäväni avioliitto ei koskaan selvinnyt samanlaisesta tilanteesta. Nyt ei kuitenkaan eletä enään 1800 lukua jolloin miehet päättivät naisten asioista. Kuulostaa siltä, että miehesi on sinut "aivopessyt" ajattelemaan samoin kuin hän ja silti mielesi sotii yhä aborttiajatusta vastaan. En ymmärrä miestä, joka tekisi rakkaalleen tuollaiset säännöt, en itse kutsuisi sitä rakkaudeksi vaan itsekkyydeksi ja ajattelemattomuudeksi. Tee itsellesi palvelus ja käy keskustelemassa ammattilaisen ja miehesi kanssa ÄLÄKÄ JÄTÄ MITÄÄN SANOMATTA, koska jos abortti ei suhdetta tuhoa niin patoutuneet tunteet tuhoavat. Anteeksi jos jollakin sanomisellani loukkasin, se ei ole tarkoitus. Voimia vaikeana aikana :hug:

 

Ei tarvii kun soitto perheneuvolaan, sieltä saa apua puhumiseen.