Äiti, kyllä lapset ovat suuri ilo (itse olen ollut aina hyvin lapsirakas ja viihtynyt hyvin lasten kanssa), ja kyllä, lapseton ei voi tietää, mitä on olla äiti. Mutta kysyisin samalla, tiedätkö sinä, millaista on esim. odottaa lasta miehelle, ei suhtaudu raskauteesi edes ""negatiivisesti"", vaan täydellisen välinpitämättömästi ? Tai odottaa lasta täysin katastrofaalisessa taloudellisessa tilanteessa, joka ei ainakaan tule paranemaan, kun lapsi syntyy ? Tai tulla raskaaksi teininä tai yli nelikymppisenä, kuten edellinen kirjoittaja ? Jos et ole itse ollut tällaisessa tilanteessa, et voi tietää, millainen mainitsemasi ""henkilökohtainen valinta on"".
Rankaisumentaliteettisi, jonka mukaan abortista joutuu maksamaan myöhemmin lapsettomuutena, on myös lääketieteellisesti täysin perustelematonta. Itse tunnen monta naista, joille on tehty nuorempana abortti tai parikin, mutta jotka ovat nyt useammankin lapsen äitejä. Lapsettomuuteen abortti johti varmemmin silloin, kun raskauksia keskeytettiin sukkapuikoilla ja henkareilla ""enkelintekijän"" makuuhuoneessa. Nykyisillä tekniikoilla valvotuissa oloissa tehdyissä keskeytyksissä esim. infektioriski on kuitenkin melko olematon. Neuvolassakin mahdollisesta aiemmasta abortista kysytään aivan samasta syystä kuin esim. aiemmista keskenmenoista - raskaana olleen naisen kohtu ei ole enää samanlainen kuin ei koskaan raskaana olleen. Monet abortit tehdään myös terveydellisistä syistä, ja tämäkin on hyvä selvittää.
Sen sijan aivan varmaa on, että 20-vuotias on joka tapauksessa hedelmällisempi kuin 35-vuotias. Eli siis jos abortti on tehty 20-vuotiaana, ja sitä ""haluttua"" lasta aletaan yrittää 35-vuotiaana, hedelmöittymismahdollisuudet ovat joka tapauksessa laskeneet. Lisäksi pitäisi ottaa huomioon se, että partneri, jonka kanssa sitä haluttua lasta yritetään, on harvemmin sama, joka pisti alulle aborttiin johtaneen raskauden. Miehienkin hedelmällisyydessä on suuria eroja. Minulle esim. sattui partneri, jonka ""uijat"" ovat tutkitusti harvinaisen vilkkaita.
Henkilökohtaisesti en myöskään halua sen paremmin paeta kuin unohtaakkaan aborttia. Toivon, että minulle voidaan tehdä lääkkeellinen keskeytys juuri tästä syystä. Haluan olla tietoinen siitä, mitä minulle tapahtuu. Mahdollista kipua en pelkää. En kuitenkaan aio myöskään rypeä koko loppuelämääni syyllisyydessä, koska olen tehnyt tämän ratkaisun. Uskon, ettei hedelmällisyyteni tule laskemaan seuraavien parin vuoden aikana kovin radikaaliisti (nythän siis tulin raskaaksi ""kertaslaagista"" ehkäisyn ja jälkiehkäisynkin petettyä), joten tulen kyllä saamaan lapsia sitten, kun minulla on tarjota heille isä ja muutenkin turvallinen ja vakaa kasvuympäristö.