Abortin vastustajilta kysyn tälläistä asiaa

Minusta tuntuu pahalta myös se, että juutalaiset teloitettiin kaasukammioissa. Ventovieraita hekin. Kunnioitan elämää, enkä hyväksy abortteja, enkä vastasyntyneiden surmaamista jota sitäkin vielä monissa maissa tehdään.

No, kyllä minustakin abortti on ikävä asia ja varmasti maailma olisi kiiltokuvamaisempi paikka, jos kukaan ei koskaan päätyisi tilanteeseen, jossa abortin tekee. Mutta ei esittämäsi lehdessä tuomitseminen (joka nyt tietysti oli ylilyönti) auttaisi yhtään ketään yhtään millään tavalla. Jos jossakin tapauksessa äiti ei ehdottomasti lasta halua, ei lapsen alku elämälle ole kovin hyvä jos saakin syntyä. Miksi ihmisiä pitäisi syntyä maailmaan maksimaalinen määrä, kun maailma ei niitä nytkään pysty kantamaan?

 

[QUOTE="vieras";22974262]Peesi! Murhaajien nimet lehteen koska abortti tosiaan on ihmisen suunniteltu murha[/QUOTE]

Huh huh, ootte kyllä sairaita. Mitäs sitten tekisit, kun näitä murhaajien nimiä olisi lehdissä? Mitä hyötyisit? Kävisit rikkomassa ikkunat? Tappamassa koiran? Murhaisit murhaajan? Miksi haluaisit ne lehteen?

 

[QUOTE="vieras";22974262]Peesi! Murhaajien nimet lehteen koska abortti tosiaan on ihmisen suunniteltu murha[/QUOTE]

Miksi abortit sitten vähenisivät? Koska te alkaisitte vainoamaan abortin tekijöitä?

 

[QUOTE="anna";22974130]Etkö tajua että syöpä on sairaus ja raskaus ei ole sairaus.
Abortti on raskauden keskeyttäminen väkivalloin!! Syövän hoitamisessa ei tapeta ketään;
pikkusen eri asia![/QUOTE]

Jos kerran luonnon antamaa ei saa muuttaa, oli se pointti. Luontohan antaa syövän siinä missä raskauden, eli jos raskautta ei saa muuttaa abortoimalla, ei syöpää tietenkään saa muuttaa hoitamalla. Eiks?

 

tähän voisi lisätä, että onko abortti silloinkaan oikeutettu, jos raskaus on kohdunulkopuolinen tai huomataan että sikiö on vakavasti epämuodostunut?

En viitisi lukea kokoketjua, mutta muistutan, että kohdunulkopuolinen raskaus on elimistön sairaustila, joka hoidetaan sille kuuluvalla tavalla.Ei siis liity aborttiin mitenkään.

 

Itse olen muutamille ystävilleni uskoutunut tuosta raskauden keskeytyksestä ja todlela suureksi ihmeekseni he ovat myös kaikki tehneet keskeytykset. En ikipäivänä olisi sitä uskonut. Täällä on moni usein sanonut, että ei voisi olla sellaisen ihmisen kanssa tekemisissä. Totuus on, että osa teistäkin voisi hyvin olla minun ystäviäni eikä teillä ole pienintäkään aavistusta siitä mitä olen tehnyt.

Ja joku kommentoi, että luultavasti keskenmennyttä sikiötä surraan enemmän kuin abortoitua. Itse surin varmasti enemmän sitä abortoimaani sikiötä kuin siinä tapauksessa, jos se kyseinen raskaus olisi mennyt kesken. Tai on ainakin vaikea kuvitella, että se olisi voinut olla vielä sitä raskaampaa mitä se oli. Itkeä ei olisi ainakaan ollut fyysisesti mahdollista enempää. Ja viisi pitkää viikkoa mietin sitä ratkaisuani eli hätiköiden en päätöstä tehnyt. Mutta oikean päätöksen uskon tehneeni. Oikean siihen hetkeen ja elämäntilanteeseen. Myöhemmin asiaa on turha jossitella. Mietin kyllä sitä lasta ja lasketun ajan tienoilla on varmasti vaikeaa taas, mutta kun katson olemassa olevia lapsiani ja mietin tätä elämää nyt niin oli se oikea ratkaisu.

 

[QUOTE="vieras";22973297]Itse olen ollut aborttivastainen (itseni kohdalla, muiden asiat ei mulle kuulu), mutta jouduinkin elämässä tilanteeseen, jossa tajusin, että kaikki ei aina menekään niin mitä on itse kuvitellut vaikka periaatteet olisi millaiset tahansa. Eli päädyin tekemään abortin. Ylpeä en siitä ole, mutta siitä olen, että pystyin tekemään sen ratkaisun mikä oli se vaikein, mutta varmasti siihen tilanteeseen ainut ja oikea.

Mutta sekysymys... Te jotka huudatte täälläkin aina, että abortti on murha jne jne niin oletteko sitä mieltä, että varhaisen keskenmenon kokeneetkin pitäisi olla oikeutettuja siihen, että se lapsi saa nimen ja järjestetään viralliset hautajaiset? Koska jos abortti on murha ja sinä kuolee lapsi niin kuolee siinä keskenmenossakin se lapsi ja tällöin pitäisi olla oikeus ja kohtuus, että näin lapsensa menettävät saavat sille kuolleelle lapselleen hautajaiset ja nimen ja lehdet täyteet kuolinimoituksia rv7 tapahtuneista keskenmenoista.

Ihan mielenkiinnosta vaan kyselen.[/QUOTE]

Eli ensin ajattelit että abortti on murha. Kun teit sen itse, ei se niin murha ollutkaan, vai?

 

Eli ensin ajattelit että abortti on murha. Kun teit sen itse, ei se niin murha ollutkaan, vai?

En ole ajatellut, että seon murha. En ole niin fanaattinen, että huutelisin keskustelupalstoilla murhaa. Kirjoitin aloituksessani, että en ole hyväksynyt sitä itselleni ja muiden tekemiset ei minulle kuulu. En osaa sanoa tarkalleen vieläkään miten ajattelen asiaa. Siis kyllä minä miellän, että siinä tapetaan "jotain", mutta mitä niin se on minulle hieman epäselvää... Lapsi? No ei se vielä ole lapsi, koska ei selviä kohdun ulkopuolella hetkeäkään. Ajattelen, että se on jotain missä on kaikki valmiina tulla täydelliseksi ihmiseksi. Toisaalta niin on niissä pakastealkioissakin.

Nämä on vaikeita asioita. Pointtini on, että jokainen tekee varmasti miten parhaaksi näkee. Mikäse tilanne ikinä onkin ja etukäteen on vaikea arvata millaisesta tilanteesta itsensä voi jonain päivänä löytää.

 

Ei lääkkeillä/leikkauksella tms.parantamista ja aborttia voi vertailla keskenään. Lääketieteen pääperiaatteita on ollut kautta historian säilyttää ja pelastaa elämä kaikin keinoin, ei tappaa sitä.
Paitsi että nykyään siitä elämän säilyttämisen periaatteesta lipsutaan lääketieteessä, esim.just abortin kautta.
Eri asia on jos raskaus uhkaa äidin henkeä selvästi, silloin voidaan päätyä aborttiin että äiti säästyisi.

 

Aika huonosti ihmiset vastaa itse kysymykseeni... juttu harhautuu heti ihan muualle ja puhutaan tiäs mistä taudeista ja elimien poistoista, vaikka esitin mielestäni yksinkertaisen kysymyksen. Osa on sen toki ymmärtänytkin mutta aika harva...

 

ei sun sitä tarvisi pitääkään, synnytyksen jälkeen vauvan voi antaa pois ja adoptioon!

Te saatte tämän aina kuulostamaan niin helpolta. Voin kertoa että se on jotakuinkin raskain päätös mitä ihminen voi elämässään tehdä, ja se asia seuraa mukana koko loppuelämän.

 

Te saatte tämän aina kuulostamaan niin helpolta. Voin kertoa että se on jotakuinkin raskain päätös mitä ihminen voi elämässään tehdä, ja se asia seuraa mukana koko loppuelämän.

Minä luulen, että tuo kyseinen vastaus oli hieman sarkastinen... Eli kun se on palstan linja, että adoptoitavaksi vaan, tosta vaan "niksnaks", ei oo homma eikä mikään. Niin tuo oli ilmeisesti tarkoitettu näille, jotka sanoo että jos on raiskattu niin sitten abortti on lähestulkoon ihan suotavaakin tehdä niin hommakos se nyt ois sitten synnyttää se lapsi ja antaa adoptioon.

Itselläni on kolme lasta ja on aivan päivänselvää, että adoptio ei ole mikään vaihtoehto. En pitänyt kohdallani aborttiakaan vaihtoehtona, mutta pakon edessä ihminen punnitsee asioita niin kovin eri tavalla kuin mitä olisi etukäteen osannut kuvitella. Mutta sitä tämän palstan pullamössöt ei voi tajuta, kun elämä on aina ollut niin helppoa.

 

Olet kyllä itsekin yhden sortin jeesuspöpi. Aina tuomassa Jeesus-korttia keskusteluun kuin keskusteluun, liittyi se asiaan eli ei.

Ja ymmärsin mielestäni rinnastuksen ihan hyvin. Jos sikiö katsotaan täydelliseksi ihmiseksi, niin tämän linjan pitäisi olla yhteneväinen kuolinsyystä riippumatta.

Dechs onkin jeesuspöpi, hyvää vauhtia tulossa uskoon mutta rimpuilee rajusti vielä vastaan. Toistaiseksi.

 

[QUOTE="alkup";22976206]Aika huonosti ihmiset vastaa itse kysymykseeni... juttu harhautuu heti ihan muualle ja puhutaan tiäs mistä taudeista ja elimien poistoista, vaikka esitin mielestäni yksinkertaisen kysymyksen. Osa on sen toki ymmärtänytkin mutta aika harva...[/QUOTE]

Alkuperäiseen kysymykseen: Ihan yhtä loogistahan se olisi. Ei, en tosiaan ole abortin vastustaja, en myöskään henkilökohtaisesti pidä "normaalina" että rv6 tapahtuneelle keskenmenolle (josta HUOM ei voi edes tietää onko kyseessä ollut keskenmeno vai tuulimuna) annetaan lapsen asema ja nimi, sureminen on asia aivan erikseen, itsekin satavarmasti surisin keskenmenoa myös varhaisilla viikoilla, mutta jos antaisin sille "lapselle" nimen ja puhuisin päivittäin lapsille sisaruksesta jne., olisin kyllä pöpilävalmis..

Mutta jos abortti on murha niin kyllähän sitten toki rv4 sattunut keskenmeno on lapsi joka kuuluu nimetä, haudata ja muistella pitkään ja hartaasti koko suvun voimin.

 

Surraanko siis kaikkia kuolleita? Onko kaikille ihmisille annettu nimi? Annetaanko sellaiselle vastasyntyneelle nimi, joka laitetaan muovipussiin ja heitetään jokeen? Onko kadulla eläneellä katulapsella kuollessaan monta surijaa?

 

Ihan alkuperäiseen (TYPERÄÄN) kysymykseen puuttumatta, entäs jos kerran luonnon antamaa ei saa muuttaa, kärsitkö syövän ja muutkin sairaudet hoidotta?

Jos luonnon luomaan ( tai luojan luomaan kuten useimmiten termi taitaa mennä) ei saa puuttua abortoimalla. Niin entäs sitten kun vauva syntyykin vaikka sydänvikaisena, tai keskosena saako silloinkaan siihen luonnon kiertokulkuun puuttua? Tai jos puhutaan Jumalasta, niin olisiko Jumala tarkoittanut sairaan lapsen syntyä kuolemaan tai pitäiskö hänet koittaa pelastaa leikkauksella? Ja entäs jos se leikkauskaan ei pelastaisi? Oliko Jumalalla tai luonnolla jokin syy pitkittää vauvan kärsimystä?

Itse vastuistin nuorena aborttia, kunnes näin vähän enemmän elämää ja pohdin monelta kannalta näitä kysymyksiä mikä on milloinkin oikein ja mikä väärin. Ja milloin ihmisellä on oikeus estää toisen ihmisen kärsimys, vai onko sitä oikeutta edes ihmisellä.