En asu Suomessa, mutta epäilen maani terveydenhuollon olevan aika samalla mallillaan kuin Suomessa (paitsi ehkä vielä helpompaa, uskoisin kokeneena), jos siis on kaikki tarvittavat dokumentit niinkuin paikallisilla.
Kuukausia sitten nykyisen parini kanssa aloitimme seksielämämme käyttäen ehkäisynä kondomeja, rauhallisin mielin tietty.
Pari viikkoa myöhemmin, kun mun kuukautiseni olisi pitänyt alkaa, tajusin että joku oli vialla kun eivät ne alkaneetkaan. Kun mun menkkani olivat viikon (7pv) myöhässä, ostin apteekista raskaustestin, tein sen ja sanoi että positiivinen ja että olin yli kolmannella raskausviikolla (3+).
Mä olin aivan murtunut. Pettynyt, että miksi juuri minun piti olla se yksi miljoonasta jolla varma ehkäisy pettää. Minä, joka ei ikinä ollut halunnut lapsia. Mä olin todella vihainen ja ärtynyt siitä epätietoisuudesta että mitä ihmettä sitten tulevaisuudessa pitäis tehdä tämän välttämiseksi, jollei ihan tavalliseen ehkäisyyn voi oikeasti luottaa.
Abortti oli mulle siis aivan eka vaihtoehto.
Olisin halunnut abortoida heti, ja meninkin itkeskelemään yksityisille klinikoille että jos sitä pääsis heti (tai no heti ja heti, ensin tietty konsultointi ja sit parin päivän sisässä itse operaatio) ja olisi ne mut ottaneet mutta ei mulla ollut varaa maksaa 500euroa.
Mua ohjastettiin että jos mulla on näyttää tää täkäläinen kortti, joka täällä toimii vähän kuin Suomessa Kela-kortti, saan sen ilmaiseksi mutta että täytyy toimia julkisen terveydenhuollon sääntöjen mukaan eli odottaa sen muutaman viikon ja rampata vieden ja hakien dokumentteja asiaa koskien. Pelotti odottaminen (täällä kun aikaa tehdä laillinen abortti on siihen 14. raskausviikkoon saakka), mutta laskeskelin viikkojani suuntaa-antavasti (kiitos kalenteriin laittamieni kuukautis merkintöjeni, ilman niitä en olis pysyny kartalla) a luotin siihen, että mulle jäi aikaa.
Niinpä ensin varasin ajan terveyskeskukseen tippa silmässä aborttia koskien, sain sen parin päivän sisään, näytin korttini ja sieltä minut ohjattiin menemään siihen sellaiseen naapurikylässä sijaitsevaan keskukseen jonne toimitetaan kaikkia terveydenhuoltoa koskevia dokumentteja niinku anomuksia yms.
Siellä mun piti käydä kolme kertaa (1 käynti per 1 viikko) sovittuina päivinä näyttämässä naamani ja allekirjoitellen papereita. Sit heti sen kolmannen eli viimeisen kerran jälkeen sain välittömästi luvan ilmaiseen aborttiin. Luin mulle myönnetyistä papereista että mikä klinikka mulle oli päätetty, ja sit kun se klinikka oli just sopivasti ihan siinä samassa kylässä missä olin just toimittamassa papereita. Menin sinne riemastuneena tarvittavat luvat kourassa ja heti (15 min. sisällä) pääsin konsultointiin ja siellä multa kyseltiin ikä, raskaushistoria (ei ollut, tämä eka raskaus), ehkäisymetodi ja viimeisin kuukautispäiväni. Sitten sain heti parin päivän sisään ajan itse toimenpiteisiin ja aborttiin (klinikalla ja anestesiassa eli nukutuksessa tehtävä kaavinta) klo 8 aamulla ja mua kun paljon huolestutti se operaation kesto ja se et "kauanko nukun, milloin herään" kun anestesiakammoinen olen, niin sit ohjastettiin et se itse operaatio kestää vaan sellaisen viitisen minuuttia ja että anestesia kestää n. 10-15 minuuttia ja sit herään.
Mua neuvottiin varaamaan viisi tuntia klinikalla oloon, olemaan tulematta ilman kynsilakkoja, huulipunia ja lävistyksiä yms. metallia, ja olemaan aborttia ennen klo 00 alkaen syömättä ja juomatta (vatsa oltava tyhjä ettet oksenna nukutuksessa).
Tänään siis menin klo 8 klinikalle parini kanssa, ottivat vielä lisätietoja ylös, käskivät odottamaan odotushuoneessa, sitten ultrasivat ja antoivat kaksi pastillia laitettavaksi kielen alle jotta sulavat sinne itsekseen, sitten ohjasivat laboratorion puolelle jossa mulle laitettiin kanyyli valmiiksi tuohon kyynärtaipeen suoneen (ei sattunut) ja antoivat klinikan vaatteet (sellainen ohut, aamutakkia muistuttava kaapu, hiukset kurissa pitävä päähine ja jalkasuojat tms.) vaihdettaviksi ja sanoivat että alavartalo on riisuttava mutta puseron saa jättää päälle. Mä kun hysteerinen olen niin riisuin rintsikat alta kun niissä on ne soljet, mut sit pistin puseron takas päälle ja sen kaavun sit vielä siihen.
Sit mulle annettiin uusi pillero ja se mua neuvottiin työntämään vaginaan niinku tampooni. Avaa kohdunkaulaa silleen et operaatio on helpompi.
Sitten mut ohjattiin odottamaan sellaiseen mukavaan hammaslääkärin tuolia muistuttavaan tuoliin ja tarjottiin lämmintä peittoa päälle.
Sit odottelin ihan järkky kauan ja välillä tuli hoitaja varmistamaan et kaikki ok ja kehotti mua käymään vessassa jos tuntuu siltä.
Sit mut tultiin hakemaan sellaiseen pieneen huoneeseen jossa oli sellainen pieni "hierontapöytä" jonka päässä jaloille sellaiset kohollaan olevat tasot. Neuvottiin laittamaan takamus tosi alas, niin että alapää melkein roikkuu sieltä toisesta päästä niinku jalkojen välistä et ne näkee hyvin.
Ne sitoivat mun jalat kevyesti jollain nauhalla niihin tasoihin ja liittivät mun kanyyliini sen nukutusaineletkun. Jo sekunnin päästä tunsin sellasen hassun vähän pistelevän/kutiavan tunteen mun päässä ja kasvoissa, niinku silloin ku nouset liian nopeasti ja näät tähtiä (verenpaine). Muistan ajatelleeni yllättävän positiivisesti ja humoristisesti vaan et "wow jännä tunne, katotaan kauanko saan pidettyä silmiäni auki" ja siinä meni kai sellaset 3-5 sekuntia ja sit en muistakaan mitään.
Sit muistan kun heräsin sellasessa mukavassa isomman sängyn viereen kärrätyssä pedissä ja kaksi hoitajaa pehmeästi kehotti mua siirtymään siihen silleen kierähtämällä kun ei mun jalat olis varmasti kantaneet. Yritin siinä sit kierähtää sulavasti mut näin tähtiä ja tuntu ku maailma pyöris ja hoitajat pisti sen sit merkille. Sit mua avustettiin, laitettiin mun kanyyliin sellasta muuta ainetta ja peiteltiin ku pieni lapsi. Olin hetken, ehkä 2-5 minuuttia, tosi väsynyt ja velloin sellasessa ihanassa unisessa tunteessa ja kai nukuin vaan. Sit aloin raottelemaan silmiä ja yritin vaihtaa asentoa mut näin tähtiä ja jätin sen sit siihen. Ehkä jo 5-10 min. päästä kattelin jo kattoa ja ympäristöä kiinnostuneena, tosi miellyttävä, kaunis ja hyvin ilmastoitu ja valoisa huone. Mut vielä mulle ei annettu lupaa nousta. Pian, ehkä n. 5 minuutin sisällä mulle tuotiin pillimehua, keksejä ja vettä ja ahmin ne sit siinä kun oli hirveä jano ja nälkä sen mun aborttia edeltävän paaston takia. Sit heti kun olin syöny, sain vaihtaa vaatteet päälleni ja hoitajan kanssa rauhallisesti portaita alas ja uuteen konsultaatioon jossa mulle määrättiin 4e hintaisia antibiootteja naposteltaviksi 12 tunnin välein 7 päivän ajan, ja mä sain uuden ajan kahden viikon päähän jossa varmistetaan etten enää ole raskaana yms. ja neuvottiin että seuraavsn 15 pv. aikana ei minkäänlaista penetraatiota ja että kuparikierukka, jonka mä kovasti olisin kerralla halunnut pistää, täytyy asentaa vasta sen 15 pvän jälkeen ja että ilmaista se olis terveyskeskuksessa tai sen kautta.
Sit menin odotushuoneeseen jossa mun parini oli vastassa ja lähdettiin autolla kotiin.
Mä tiedän että jokainen kokee kaiken omalla tavallansa, mutta mä kyllä tänään itse abortin kokeneena pyörittelin silmiäni kaiken maailman abortteja vihaavien ja naisia syyllistävien ja vain sen sikiön huomioivien ihmisten kauhutarinoita aborteista lukiessani netistä.
Musta abortti oli miellyttävä, voimaannuttava ja eheyttävä kokemus. Että minä itse otin vallan omasta kehostani.
Tänään mä olen oppinut paljon ja voi olla että siksi tämä tapahtuikin. Että mä opin tuntemaan itseni entistä syvemmin, että tiedän mitä mä oikeasti haluan. Että mulla on oikeasti rohkeutta toimia sen mukaan mitä mä haluan.
Tämä koko aborttihässäkkä kesti siis sellaisen 3 viikkoa eli kannattaa mennä ajoissa lääkäriin ettei lopu aika kesken.
Ymmärrän ettei abortti ole kaikille yhtä henkisesti helppo kuin mulle, joka ei ikinä lapsia ole halunnut.
Mutta muistutan vaan että syyllisyyttä ei pidä kokea. Sinä olet täysin tunteva ja ajatteleva ihminen. Sikiö ei sitä ole.
Juu, onhan se sikiökin elämä. Mutta niin on myös kukat ja torakat. Eikä yhdenkään kukan maasta repimisessä eikä torakan listimisessä ole mitään muuta ideaa kuin julmuus, jollei muita perusteluja löydy, eihän? Mutta jos se kukka tai torakka vaikka hyökkää sun kimppuusi muuttaen sun elämäsi epätoivotulla tavalla, niin silloinhan sun pitää pistää peli poikki, vai mitä?
Nainen/tyttö on epähalutussa raskaudessa EHDOTTOMASTI se tärkeämpi. Sun pitää miettiä mitä SINÄ haluat, mitä SINÄ pystyt tai et pysty tehdä (antaamaan sikiön kasvaa, kestämään 9kk raskauden, synnyttämään ja kasvattamaan ja elättämään lapsen).
Jollet esimerkiksi ole valmis ottamaan riskiä ettet ajankaan kanssa kykenekään rakastamaan epätoivottua lasta, joka musta on tosi vastuullinen ja syntymätöntä lasta ajatteleva ajatus, niin eikö kannatakin katkaista touhu heti siihen paikkaan ennen kuin kukaan kärsii, niinhän?
Maailma on täynnä ihmisiä jotka yrittää saada sut toimimaan heidän OMAN ajatusmallinsa mukaan vain sikiötä puoltavilla lauseilla, syyllistämisellä tai ihan pelkillä negatiivisilla eleillä.
Mutta ainoa oikea ratkaisu tulee siitä mitä tän kyseenalaisen, raskaana olevan kehon omistaja, tuntee ja haluaa.
Ainoa oikea ratkaisu on se mitä SINÄ haluat äläkä anna siihen vaikuttaa yhtään kenenkään rakkaankaan ihmisen mielipide koska sun kehosi on SUN eikä heidän.
Tässä super yksityiskohtainen seloste mun kokemuksestani ja paljon tsemppiä ja voimia, sä olet vahva ja tiedät mikä on just sulle oikein!
