Aavistitko mitenkään,että synnytys alkaa lähipäivinä?

Mulle oltiin määrätty sektio 22.6.2006, ja tietty odotettiin sitä päivää kuin kuuta nousevaa...mitään supistuksia tms ei ollu ennen sitä.
Sit yhtäkkiä 21.6.2006 aamulla heräsin pissalle, ja tuli verta ja alko poltot!

Kauhee paniikki tietty, kun mut piti leikata ja nyt alko jo synnytys olee käynnissä...soitin ukolle että kaasu pohjaan ja töistä kotiin, nyt pitää lähtä tyksiin!

Tyttö syntyi siis 21.6.2006, päivää ennen kuin sektio olisi ollut! =)

 

Mulla ei mitään ennakkoaavistuksia ennen. Vedet meni illalla 11 maissa ja seuraavana iltana synnytys varsinaisesti käynnistyi kunnon suppareilla. Sinä vesienmeno-iltana olin tosin mietiskellyt, etten voi istua kangassohvalla, jos vaikka menee vedet. Enemmän se johtui kuitenkin siitä, että se sohva oli ihan uusi ja kankaat tosi hienot kuin mistään mun ennakkoaavistuksista. Pari viikkoa ennen synnytystä olin tosin myös ennustanut/toivonut, että syntyisi juuri sinä päivänä kuin syntyi. Tosin olin koko ajan sitä mieltä, että menee vielä pidemmälle (syntyi 40+5).

 

Synnytyksen käynnistymistä edeltävänä päivänä tuli hieman rusehtavaa (kuivunutta verta siis) vuotoa vaikkei mitään vuotoja ollut muuten koko raskausaikana. Siskollani oli muuten myös aivan sama synnytyksen ensi merkki. Minulla poika syntyi rv 38+2 ja siskoni tyttö 40+6.

 

Koko päivän koski alavatsaan mutta empä mie aatellut että ne supistuksia on , kun tein "hommia" päivällä, niin aattelin että vain rasitusta, siinä sitten kitkuttelin yö 4 asti kun sanoin miehelle että nyt lähetään että koske jo niin kovaan..puolen päivän aikaan sitten poikamme syntyi..Poika syntyi rv 40<br><br>

 

Synnytystä edellisenä iltana kävin kaverini kanssa kävelyllä, ja puolen tunnin lenkin jälkeen oloni oli tukalampi kuin aiemmin, kävely tuntui vaikealta ja vatsa pinkeältä ja painavalta. Yleensä jaksoin kävellä enemmänkin, mutta tällä kertaa olin aivan poikki. Aamulla viiden aikoihin alkoi tulla supistuksia, ja siinä vaiheessa tiesin, että vauva on tulossa ulos. Päivän jaksoin kärvistellä kotona supistusten kanssa, kunnes mies tuli kahden aikaan iltapäivällä töistä. Söimme ja neljän jälkeen lähdimme sairaalaan, kun supistukset olivat jo aika voimakkaita. Tyttö syntyi kahdeksalta illalla, vuorokausi kävelylenkin jälkeen

Eli en muuten aavistellut, mutta ensi kerralla ehkä tiedän tavallista tukalammasta olosta, että synnytys lähenee. En sitten tiedä, edesauttoiko tuo lenkki synnytyksen alkamista.

 

Viikkoja oli 38+5 kasassa, kun aamulla tuntui kovaa menkkamaista jomotusta, joka loppui kun nousin ylös. Parin tunnin päästä alkoi lapsivedet tulla. Eikun sairaalaan ja muutaman tunnin kuluttua siitä oli poika maailmassa sektiolla. Myös paria päivää aikaisemmin aamulla tuntui tätä menkkamaista kipua, joka siis tarkoitti että synnytys lähestyy, mutten sitä itse tajunnut.

 

Mitään tuntemuksia ei ollut, vedet meni yöllä 3 viikkoa ennen laskettua aikaa ja siitä noin 7 tunnin kulutta poika oli maailmassa. Tosin tehtiin sektio perätilan vuoksi. Mutta yhtäkaikki, mitään tuntemuksia ei ollut. Kolme päivää (vai olisko ollut neljä) aiemmin kävin synnytystapa-arviossa sairaalassa ja kohdunsuu oli ihan normaalisti kiinni ja 2cm oli jäljellä. Enpä tosin tiedä lähtikö avautumaan kun tosiaan heti aamulla leikattiin. Yhtään supistusta ei ehtinyt tulla.

 

Mulla oli menkkamaisia tuntemuksia ollut päivisin, muttei mitään muuta oikeastaan, ennenkun 40+4 oli päivällä kovempi menkkamainen supistus ja limaa ja veriviiruja alkoi vuotaa. Illalla alkoi supisteleen sitten rajummin ja kivuliaammin ja yöllä 2:n maissa lähdin sairaalaan. Siellä sitten supisteli oikein olan takaa ja tyttö syntyi kello 14.01 päivällä. Mutta eipä juuri ennakkotuntemuksia ollut.

 

Sillä tavalla rupesin aavistamaan, kun 39+4 rupes kävelylenkillä alaselkää juilimaan. Selkäkipuja ei ollut ollut koko raskausaikana. Sitten kun seuraavana päivänä lähti limatulppa ja supisteli epäsäännöllisesti koko päivän, niin kyllä siinä jo aavisteli, että kohta varmaan lapsi on tulossa maailmaan. Tyttö syntyi 39+6 aamupäivällä

 

Eilen kaverini 3-vuotias tyttö ilmoitti, että Katinkan vauva se syntyy torstaina! Eli eihän tässä mitään, kiva tietää että on pari päivää vielä ja sitten h-hetki! HIh!

 

Tassa parhaillaan odottelen merkkeja... hihi. Itse olen raskausviikolla 38+3 joten ei sita ikina tieda milloin tulee lahto!!! Toissa tosin olivat lyoneet vetoa etta viime viikolla olisi poika jo syntynyt (merkit olivat kuulema selvat) muuta tassa sita viela ollaan ilman mitaan "ennakkovaroituksia".

 

Illalla ei tuntunut ihmeelliseltä,ajattelin vain seuraavan päivän neuvolaa ja saadaanko käynnistys-päätös..Aamuyöllä heräsin koviin selkäkipuihin ja ajattelin että mitähän tämä nyt on..(esikoista odotin..)Kävin vessassa,koko ajan oli kova pissahätä ja limaista verivuotoa tuli housuihin..Kävin suihkussa jossa olo hieman helpotti mutta kun yritin mennä nukkumaan "selkäkivut" jatkuivat..sitten rupesi sattumaan jo mahaankin ja ymmärsin että kyse oli supistuksista!Minua oli koko raskauden ajan supistanut muttei koskaan kivuliaasti..Nyt supistuksia tuli jo viiden minuutin välein joten päätimme lähteä sairaalaan..Tyttö syntyi kuitenkin vasta illalla..viikolla 41+2.. :heart:

 

Olo oli täysin normaali loppuraskauden olo valkovuoto tosin oli muuttunut vetiseksi aamulla. Synnytys käynnistyi 39+2 viikoilla täytenä yllätyksenä, muut 3 menneet yli la:sta. Vedet meni sohvalla istuessa

 

illalla menin normaalisti nukkumaan ilman mitään tuntemuksia. yöllä klo 2.12 meni vedet ja 4.32 oli tyttö maailmassa...

 

Mulla oli noin viikon ennen synnytystä suppareita lähes joka ilta. Tuntui niinkun menkkakipuina selässä, eli ei kuitenkaan kauhena voimakkaita. Sitten yks päivä ne alkokin keskellä päivää ja loppui alkuillasta. Pari tuntia "sain olla rauhassa", ennen kun sitten alko ne ihan oikeet ja kipeet supparit. Siitä 23h ja kundi oli maailmassa.

 

illalla ei ollu vielä minkäänlaisia tuntemulsia.aamuyöstä heräsin siihen kun tuli vähänväliä menkkamaisia tuntemuksia.menin vessaan ja huomasin et tuli limasta ja veristä vuotoa.siinä pikkuhiljaa ne supparit voimistu ja aamusta lähettiin sairaalaan.18,45 oli poika maailmassa.koko raskauden aikana ei ollu minkäänlaisia tuntemuksia..

 

minulla ei myöskään mitään tietoa että kohta ollaan synnyttämässä.esikoisen synnytys lähti käyntiin aamulla lapsivesien menolla suihkun jälkeen,vielä suihkussa ei mtn tietoa,että tänään vauva syntyy,toinen lähti silleen käyntiin että aamuyöllä heräsin supistuksiin n.4 aikaan,7 aamulla vaavi sitten oli jo syntynyt...

 

ensimmäisessä raskaudessa mentiin päivää liian aikasin sairaalaan mut eipä sitä tienny ku yöllä alkoi supistukset ja tuli niinku pitkin ja kivuliaasti mutta ku päästiin sairaalaan ni ne loppui,eivät päästäneet meitä enää kotiin vaan passittivat lenkille seuraavana päivä ja johan synnytys käynnistyi ja poika pulahti maailmaan.

tyttö tuliki sitte nopeampaa,illalla alkoi selkää jomottaa ja särkeä ja yöllä alkoi supistelut.ajattelin etten perhana lähde taas yöllä mutta pakko oli kun supistukset tuli jo niin tiheään.just ja just ehdittiin saliin ni alkoi ponnistuttaa ja tyttö tuli maailmaan neljässä minuutissa.

saa nähdä miten nyt tää kolmas tulee.aina säikäshdän kun alkaa selkää jomottaa että joko nyt.supistuksiakin tulee joka päivä,välillä kipeitä ja välillä ei,mutta odotellaan nyt... =)

 

Ei ollut minkäänlaisia aavistuksia. Itekin toivoin jo parisen viikoa ennen la:ta, että synnytys alkaisi, mut ei niin ei. Ihan normaali ilta oli. Yöllä ihan yllättäen alkoi supparit+vedet meni.

 

Aavistin edellisenä iltana tulleesta menkkamaisesta kivusta. No, tosin viikkoja oli sinä iltana 42+1 joten kovin yllättäen synnytys ei tullut

Kuopuksen kohdalla sama menkkamainen kipu illalla antoi vinkin, että kohta syntyy. Ja niin syntyikin seuraavana päivänä.

 

Iltasella kävin isolla hädällä vessassa useempaan otteeseen...siitä vähän aavistelin tulevaa. Yöllä vessareissulla meni limatulppa ja alko supparit B)

 

Oli supistellu 3 päivää kipeästi ja sitte tuli limatulppa. Olin nämä 3 päivää tankannu ihan pirusti ruokaa ja suklaata. Limatulpasta tasan tunnin päästä lurahti lapsivedet..

 

Useamman päivän supisteli kipeästi, ja se sitten huipentui yhtenä iltana "polttoihin" ja se yö sitten menikin pusertaessa poikaa maailmaan.
Mutta jotenkin olin lopullisen varma, että lähtö tulee tasan sinä päivänä kun suppareiden lisäksi vessareissulla holahti limatulppa kavereineen. Ei mun kohdalla muuta ollu, ku ne supparit jotka ylty päivä päivältä.

 

Nosto! =)

 

Lauantaina aavistelin että jotain on tapahtumassa, kun tunteet olivat niin pinnassa - "kauniisti kirjoitettu" rintapumpun käyttöohjekin sai vollottamaan Sunnuntaiaamuna alkoi tulla sitten limatulppaa ja olo oli koko ajan "pian...". Maanantaina sanoin iltapäivällä miehelle että meidän vauva syntyy tänään, ja viittä vaille keskiyön syntyi maailman ihanin vauva :heart: