Aavistitko mitenkään,että synnytys alkaa lähipäivinä?

Suunniteltu sektio oli 2.2.2011. Kuitenkin poika syntyi 30.1.2011 ja synnytys käynnistyi spontaanisti 4.30 aamuyöllä. Reilun viikon tätä ennen oli tullut 5-15 kipeetä supistusta päivässä ja lisäksi vatsa oli ihan sekaisin. Vauva oli myös laskeutunut aika paljon (anoppi esim ilmoitti, että tonne asti ei kyllä mahassa pysy) ja näistä kaikista asioista yhteensä aavistelin, että poika syntyy aiemmin.

Harmittaa perätilasta ja vähäisestä lapsiveden määrästä johtuva sektio, sillä supistuksia kun oli tullut 3h, olin 5-6cm auki ja turhaan kestänyt ne kivut kun tuli sitten leikkauskivut päälle. Ei olis varmaan kauaa enää kestänyt, että olisin ollut 10cm auki. Mutta palkinto on silti maailman ihanun, kivuista viis

 

sunnuntaina alkoi kovat supistukset epäsäännöllisesti n. 5-10min välein soitin silloin jo synnärille ja käskivät ottaa panadolia ja odottelemaan kotona kunnes ne ei enää auta Muutaman tunnin jälkeen supparit vähän rauhoittuivat (tulivat enää n. 10-60min välein) ja tätä kesti tiistai-keskiviikko väliseen yöhön. Keskiviikkoaamuna n. kuuden aikaan heräsin siihen, etten kyennyt istumaan / makaamaan ja suppareita tuli 1-3min välein. Odottelin jonkin aikaa, että meneekö ohi ja soitin sitten synnärille josta sanottiin, että pitää varautua vielä kotiinpaluuseen, mutta mennään katsomaan mikä on tilanne. N. klo 11 päästiin sairaalaan ja totesivat, että olen jo reilu 3cm auki, että miten kestin niin kauan kotona 16:38 tyttö oli ulkona. Mä aina hoin kaikille, että mulla ei ole mitään kivunsietokykyä, mutta oma mielikuva synnytyksestä on se, että voisin ehdottomasti ottaa uudestaan.. nauroin kätilölle synnytyksen jälkeen, että "tässäkö tää oli? Oliko se näin helppoa?!"

 

Kolme päivää ennen vauva potki paljon aiempaa enemmän. Edeltävänä päivänä oli jotenkin voipunut olo, ja aamulla tuli pikkuisen veristä vuotoa (oli tullut aiemminkin, mutta tämä oli hieman vaaleanpunaista ja osoittautuikin lapsivedeksi). Supistukset alkoivat yöllä klo 3 ja kahdeksalta oli poika syntynyt.

 

Kuopuksen kohdalla oli pieni aavistus. Pari kolme päivää ennen synnytystä oli napakoita supistuksia. Ei mitenkään niin kipeitä, että olisi eloa haitannut millään lailla, mutta selkeästi erilaisia ja vähän kipeitä. Paksumpaa limaa (limatulppaa?) oli valunut jo pari-kolme viikkoa, mutta synnytystä edeltävän iltana oli ihan aavistus veriviirua seassa, lisäksi nukkumaan mennessä oli menkkajomotusta. Miehelle sanoinkin nukkumaan käydessä, että "nuku nyt hyvin, niin lähetään sitten hakemaan vauvaa." Aamulla kuuden aikaan menikin sitten vedet hyvin nukutun yön jälkeen. Siitä vajaa puolitoista tuntia ja vauva oli maailmassa. :heart:

 

Kummallakaan kerralla ei mitään tuntemuksia ennen. Kuopuksesta harrastettiin kunnon seksiä vielä edeltävänä iltana, kun aamuyöstä alkoi vedet lorista. Molemmista tosin nukuin pari aiempaa yötä kuin tukki eli kait se saatto olla jotain ennakoivaa, kun muuten en nukkunut. Molemmista alkoi ylävesien menolla josta supparitkin sitten iskivät aika nopeasti, mutta ei suoraan.

 

Esikoisesta en aavistellut, tokasta aamulla heräsin supistuksiin ja niitä tulikin sitten tunnin ajan n. 10min välein, soitettiin sitten anopille, et tulee varmuudeksi lapsenvahdiksi. Noh, lähdettiin kaupungille ja supistukset harveni, niitä tuli n. puolentunnin-tunnin välein. Kun päästiin illalla kotiin n. kuuden aikoihin supistukset loppui kokonaan. Anoppi sitten sanoi kuitenkin, että ottaa esikoisen varmuudeksi hoitoon, et jos lähtö sitten tuleekin.
Noh, mentiin miehen kanssa sänkyyn makaileen ja naureskeltiin siinä, et oli taas turha hälytys ja mietittiin mitä tekis, kunnes tuli lorahdus kun lapsivesi meni, se oli n. klo 19, siitä sairaalaan ja täydellinen pieni vauva syntyi yhdeltä yöllä

Kolmannen kanssa olin jo ihan raskauden alussa sanonut päivämäärän jolloin vauva syntyy mulle soitettiin päivää ennen ja kysyttiin, että eikö vieläkään ja mä sanoin, että ei, et huomenna vasta. Pari päivää oli jo supistellut, mutta harvakseltaan, illalla supistukset loppui kokonaan, kunnes nukkumaan mennessä alkoi tulla n. puolen tunnin välein supistuksia, nousin ylös ja lähtöhän siinä tuli, aamulla oli vauva syntynyt

 

Esikoisesta en muista kuin että limatulppaa tuli pari päivää pikkuhiljaa ennen synnytystä. Ensimmäinen kipeä supistus tarkoitti jo synnytystä ja 5h tästä oli tyttö maailmassa :heart:

Kuopuksesta limatulppaa alkoi tulemaan taas pikkuhiljaa neljä päivää ennen synnytystä ja maha oli sekaisin viikon. Yö ja aamu meni ilman mitään kipuja (olin todella kipeä loppuraskauden turvotusten ja lonkkien ja selän takia). Päivällä viiden aikaan alkoi säännölliset supistukset ja poika syntyi 4h 55min tästä :heart:

 

2 viikkoa oli sellainen olo, että "tää syntyy tänään"
sinä päivänä, kun synnytys oikeasti käynnistyi, oli taas sellainen olo..ja muistan kyllä sen päivän tarkasti, muistan mitä tehtiin ja mikä fiilis mulla oli. oltiin ulkoilemassa yms. ja vähän väliä tuli supistuksia - ei niin kivuliaita että olisin ollut jännityksestä kippuralla, mutta oli sellainen levollinen olo että nyt vihdoin, tämä syntyy..silloin oli 41+3. oli kirpsakka kevätpäivä ja mä tiesin, että illalla lähdetään sairaalaan. :heart:
ei limatulppaa, ei veristä vuotoa, ei lapsivettä. vatsa oli toiminut aika vilkkaasti sen kahden viikon aikana, jolloin oli koko ajan supistuksia ja olo että NYT LÄHDETÄÄN, mutta ei siinä päivässä muuten ollut mitään erilaista. sen vain tiesi. illalla mies kellotti supistuksia ja kun väli oli 2min, lähdettiin ajamaan. pieni muru syntyi seuraavana päivänä vuorokauden supistelujen jälkeen 3kiloisena rakkauspakkauksena :heart:

 

Päivällä heräsin ja polvea jomotti tosi paljon, mies siihen että se on selvä merkki "tänään syntyy". Sängystä kun nousin ja menin vessaan niin huomasin että lapsivettä tihuttaa Sieltähän se poju yöllä tuli!

 

Mulla irtosi limatulppa.. Seuraavana aamuna alkoivat supistukset 10 min välein ja sitten illalla tulikin kiire lähtö lasta saamaan aika selkeät kuviot esikoisella..

 

lääkärit lupailivat mulle yliaikasta lasta kun oli viikotkin laskettu väärin.. rv38+5 maanantaina sanoin miehelle, että tällä viikolla haetaan vauva kotiin, yöllä alkoi vedet tihkumaan.. tiistaina aamulla ne sitten menikin kokonaan... keskiviikkona alkoi käynnistys yritykset ja torstaina synnytin
en yhtään osaa sanoa miten tiesin synnytyksen olevan lähellä, se ajatus vaan tuli jostain!! pari viikkoa aiemmin oli mun vauvakutsut jossa oli seinällä kalenteri, johon kaikki sai kirjoittaa oman nimensä sen päivän kohdalle, jona luulee että vauva syntyy... siihenkin olin kirjoittanut sen päivän, jona vauva tosiaan sitten syntyi aika uskomatonta! mutta oman äitini sanoja lainaten "olen äiti, ja tiedän kaiken" <3

 

Ei ollut mitään ennakkotuntemuksia. Edellisenä päivänä kävin pitkällä kuntokävelyllä yms. ja olo oli täysin normaali, samoin yön ajan. Aamupäivällä sitten alkoi supistukset, ja vauva syntyi iltayhdeksältä.