Aavistitko mitenkään,että synnytys alkaa lähipäivinä?

Aavistitko/vaistositko jotain,että ensi yönä varmaankin lähdetään synnärille tms? oliko mitään tuntemuksia tms?

Lähinnä kiinnostaa myös, oliko jollakin ihan täysin priima olo,eikä mitään tuntemuksiakaan,että vauva voisi vuorokauden sisällä ollakkin jo maailmassa?

nimim: Epätoivoinen ensisynnyttäjä

 

Lapsivesi meni yöllä 38+2. Ei mitään tuntemuksia tai ennakkoaavistusta. Koskaan ei supistanut ennen synnytyssairaalaan pääsyä. Ihan täysi yllätys siis. Olin varautunut, että menee yli.

 

Keskimmäinen syntyi noin 6 tunnin varoitusajalla (suppareita, vedet ei menny, 3 viikkoa etuajassa) ja kuopus samoin (istuin illallisella, kun supparit vaan tiheni). Ennen kuopuksen syntymää mulla oli kyllä veristä vuotoa pari päivää ennen synnytystä, joten kai se vähän viittasi siihen (joskin kuopus syntyi 4 vkoa etuajassa). Muutoin olo oli kyllä arvaamattoman lokoisa...

 

Itse en aavistanut, mutta kissa aavisti Siis ihan oikeesti!

Koko illan se tuijotti mua, istu sohvan edessä kun itse istuin sohvalla, lähti perään jos liikuin jonnee, kehräsi koko ajan ja puski. Se varmasti näki musta että kaikki ei ollu niinkuin ennen vaikka itsestä ei ihmeemmältä tuntunut. Sanoinkin miehelle että vauva varmaan syntyy yöllä kun toi kissa käyttäytyy tollee. Ja yöllä sitten meni vedet...

Taidan luottaa kissaan tällä toisellakin kerralla!

 

Kolme synnytystäni alkanut kaikki aamuyöllä. Ja vielä illalla nukkumaan mennessä ei ole ollut mitään merkkiä että aamulla vauva on jo maailmassa. Nukkumaan mennessä ollaan miehen kanssa ajateltu vain että "ei vieläkään taiettu päästä synnärille"...Että ihan yhtäkkiä meiän lapset on päättäneet syntyä (ja oikein vauhdilla).

 

no en todellakaan kun viikkoja oli vasta 31 kasassa!
mutta meidän pikku kaverilla oli kiire tähän maailmaan :heart:

 

en ole koskaan aavistanut.

 

Ensimmäisen lapsen kohdalla näin unta lapsivesien menosta 6 tuntia ennen kuin ne oikeasti sitten menivätkin.
Ja toisen kohdalla heräsin yöllä "odottamaan" jotakin, kävelin vaan ympäriinsä, katselin ikkunoista ulos ja ODOTIN JOTAIN. Kolme tuntia tästä alkoivat supistukset!

Taidan olla aika meedio

 

eipäs ollut mitään ennakko tuntemisia.. yhtenä kauniina la iltapäivänä päiväunilta noustuani alkoi lorisemaan vedet housuihin.
raskaus oli kolmanteni ja ensimmäiseltä kanssa meni vedet.

supistelut alkoivat ensimmäisellä raskaudella vasta yli vuorokauden päästä vesien menosta joten tiesin tällä toisellaki kertaa odottaa näin tapahtuvan-- ja niin myös kävi. odottavan aika oon totisesti pitkä :heart:

 

en.mulla vähän vaille 7 aamulla ensi oireet ja ennen 9 oli vauva syntynyt.

 

Ei ole koskaan ollut mitään ennakoitavia oireita... Ei ennakoivia suppareita, ei mitään muutakaan.. sieltä ovat kaikki kolme vaan tulleet sitten.. lapsivedet menneet ja supistukset alkaneet siitä muutaman tunnin päästä ja siitä muutamassa tunnissa ipanat olleet maailmassa.

 

Olin raskausaikana varautunut siihen, että menee yli lasketun ajan.

Loppupuolella yritti raskausmyrkytystä, jolloin toivoin että käynnistyis vaikka ennen la kuin käynnistettynä. Mulla olikin sitten vahva tunne, että syntyy seuraavalla viikolla. Tiistaista torstaihin oltiin reissussa, sukulaisten luona toisessa kaupungissa, tosin mä jättäydyin loppupäiväksi asunnolle lepäilemään kun toiset kävivät enemmän kaupungilla. Perjantaina pyöräilin, lauantaina järjestelin vieras-/lastenhuonetta ja sunnuntai yöllä heräsin supistuksiin. Illalla puol ykstoista aikaan oltiin synnärillä. Maanantaita oli mennyt 2 tuntia kun tyttö syntyi eli oikeassa oli tuntemus siitä, että syntyy seuraavalla viikolla B)

 

Itsellä ollut veristä limavuotoa pari vuorokautta ennen synnytystä.

 

Mulla itellä tuli jotenki sellainen aavistus. Maha tuntui jotenki erilaiselta yht´äkkiä. Vähän sellainen fiilis että siellä tapahtuisi kaikessa hiljaisuudessa jotain merkillistä. Näin siis illalla siinä 9 aikaan. Seuraavana aamulla 9.00 meni lapsivesi ja illalla klo 7 syntyi maailman ihanin mukelo.

 

Pari pv ennen synnytystä alkoi olo tuntua erilaiselta, kohdussuun alue tuntui kipeältä ja muutenkin oli jännä "sellainen tunne" ettei taida kauaa enää mennä. Lapsi syntyi rv 40+3, olin varautunut odottamaan pidempäänkin koska supistuksia oli ollut jo viikkoja ilman suurempaa tulosta. Eli kyllä aavistin, vaikka hassulta tuntuukin... =)

 

limatulppa alkoi irrota pieninä palasina sunnuntaina. maanantaina oli aamulla sisätutkimus, jonka jälkeen loputkin tuli pois. ja maanantai-iltana meni vedet, yhdentoista aikaan. muita "ennemerkkejä" en kyllä huomannut, vauva liikkui normaalisti eikä supistellut.

 

supisteluja oli ollut vko:lta 24 alkaen, kun sitten vko:lla 38+4 yöllä meni vedet eikä ollu suppareita olleskaan niin olin heti soittamassa laitokselle et jatketaanko unia vai tullaanko jo sinne. Saatiin lupa olla kotona seuraavaan puoleenpäivään, jos ei ole suppareita ja vasta sit laitokselle. Poika syntyi vasta seuraavana iltana käynnityksen jälkeen.

 

Eli synnytyksen käynnistymistä edeltävän yön nukuimme sekä minä, tuleva äiti, että vatsassani vielä ollut vauva äärimmäisen hyvin. En ollut koko raskausaikana kokenut niin levollista yötä! Seuraavana iltapäivänä alkoivat sitten poltot harvakseltaan, yhdeksältä illalla kunnolla, ja seuraavana aamuna syntyi poika

 

Moi!

Mulla alkoi viikkoa ennen lapsen syntymää kovat harjoitussupparit eli vatsa meni kovaksi tosi pitkiksi ajoiksi. Viikon aikana oli paljon näitä ennakoivia supistuksia. Kuukautiskipumainen jomotus lisääntyi päiviä ennen synnytystä. Päivää ennen vatsani alkoi toimia todella hyvin eli tapahtui tämä luonnollinen tyhjennys ennen synnytystä. Ilta yhdeksästä aamu kuuteen oli kovia kuukautiskipuja muistuttavia supistuksia. Eli kyllä osasin aavistaa ja oikeastaan tietää, että kohta synnytän. Tyttö syntyi sitten illalla. Esikoinen oli ja rv 39 +6.

 

No juu, aavistin mä siinä vaiheessa, kun käynnistysaika oli varattuna, että lapsi syntyy lähiaikoina Mut siis tosiaan muutoin mulla ei ollu pahemmin ennakkotuntemuksia lähestyvästä synnytyksestä, 25.5. aamuyöllä noin kolmen maissa heräsin, kun supistukset alko tosi laimeina mut kuitenkin ja käynnistysaika äippäpolilla oli varattuna samaisena aamuna ja tyttö syntyi sit tuolloin 25.5. klo 16.18 iltapäivällä :heart:

 

Kyllä aavistin. Heikot suoistelut alkoi yöllä, silleen puolen tunnin - tunnin väleinä ja semmosena pienenä tuntemuksena. Voiskohan sitä sannoo vihlomiseksi. Seuraava päivänä supistukset pikkhiljaa voimistuivat ja iltaa kohti ne myös tihentyivät. Kun ensimmäiset supistukset silloin yöllä oli ohi, arvelin että synnytys alkaa vähin erin käynnistyä.
Kun kotikonstein ei kipu enää hellittänyt lähdettiin sairaalaan, kohdunsuu oli 1 cm auki. Silloin ajattelin että mitenkähän kauan tässä sitten oikein menee "auetessa", kun oli supistellut kuitenkin jo kokonaisen päivän?
Ei hätää, kivunlievitykset rentoutti ja avasivat kohdunsuuta ja niin vain syntyi mahtava tyttö seuraavana aamuna! :hug:

 

Aamulla alkoi supistella vähän ja aavistelin et illalla tulee lähtö. Ja niinhän ne supistukset tiheni et yöllä sit syntyi.

 

Mä en aavistanut synnytystä mitenkään ennen kuin supparit alkoivat, mutta jälkikäteen oon huomannu, että olin tosi nälkäinen edellisen päivän. Söin siis ihan hulluna ja olin myös tosi väsynyt ja nukuin paljon. Kai sitä kroppa luonnollisesti keräsi voimia tulevaa koitosta varten. Sitten ei tullutkaan vuorokauteen syötyä tai nukuttua kun tositoimiin päästiin. =)

 

rv 41+3 alko supistella, enkä edes heti tajunnu että synnytys on alkanut, ei mitään ennakko tuntemuksia.

 

Mulla oli hirmusen energinen olo. Ensimmäisen kanssa juoksentelin ja touhuilin koko päivän ja illalla tuntui, että ei millää malta mennä nukkumaan. Yöllä alkoi synnytys.

Toisen kanssa kävin aamulla 40 min hikilenkillä (kävely) ja sen jälkeen hiihtämässä toiset 40 min. Energiaa valtavasti. Puolilta öin syntyi poitsu.