J
Järkytyin
Vieras
Järkytyin kun juteltiin miehen kanssa minun väsymyksestäni. Meillä on 1-vuotias tyttö, eikä mieheni ole herännyt yhtään ainutta kertaa lapsen takia yöllä eikä aamulla. Öisin ei olekaan niin väliksi, kun lapsi on nukkunut aina kohtalaisen hyvin yönsä, mutta toivoisin että edes joskus minä saisin nukkua aamulla pitkään. Edes kerran vuodessa. Tytölle tulee välillä kausia, että herää hirveän aikaisin (tällä hetkellä klo 5-6 välillä jo toista viikkoa) ja silloin minulle kertyy univelkaa, kun en vaan kerta kaikkiaan saa mentyä klo 9 nukkumaan. Silloin harvoin kun viritän keskustelua aiheesta, mies sanoo, että hän käy töissä, eikä siksi suostu heräämään lapsen kanssa. Minulle tulee aina tosi paha mieli siitä, että mies on niin järkkymätön tässä asiassa. Mies piti pari viikkoa vapaata kun tyttö syntyi, sitten oli pääsiäinen, vappu, juhannus ja miehen 6 viikon kesäloma, viikon joululoma yms. Joululomalla mies lupasi herätä joku aamu vauvan kanssa ja sanoi kertovansa sitten kun jaksaa. Ei jaksanut koko aikana. Vauva on ollut koko ajan pulloruokinnassa, joten minun läsnäoloni ei ole milloinkaan ollut välttämätöntä vauvan hoidossa.
Ei tämä minun maailmaani kaada, jaksan kyllä, mutta järkyttää se ettei puolisoni ole valmis uhrautumaan minun puolestani tässä(kään) asiassa. Jos asiaa tarkemmin miettii, mieheni ei taida tehdä koskaan mitään minun puolestani, jos se aiheuttaa hänelle epämukavuutta
Ei tämä minun maailmaani kaada, jaksan kyllä, mutta järkyttää se ettei puolisoni ole valmis uhrautumaan minun puolestani tässä(kään) asiassa. Jos asiaa tarkemmin miettii, mieheni ei taida tehdä koskaan mitään minun puolestani, jos se aiheuttaa hänelle epämukavuutta